Tanssielokuva ja tutkimus avaavat suvun tarinoiden merkitystä

Kuva: Tanja Ahola

Leena Brandt

Anna-Maria Isola ja Ninni Perko huomasivat keväällä 2019 olevansa samojen kysymysten äärellä: mitkä ovat juuremme, ja miten ne näkyvät meissä tänään? Näistä ajatuksista syntyneen yhteistyön toinen osio on valmis, ja Kylmäketju-lyhytelokuvan kantaesitys on 28.11. Kuopio Tanssii ja Soi – festivaaleilla.Elokuvan ammattitanssijat, akateemikko Marjo Kuusela, Ninni Perko ja Krista-Julia Arpo, esiintyvät yhdessä yli kolmenkymmenen naisen ”tanssikuoron” kanssa. Esiintyjät ovat 25-90-vuotiaita, innokkaita amatöörejä, jotka viettivät muutaman päivän metsässä elokuvan kuvauksissa.Tanssin keinoin kuvataan hiljaisuutta, vaikenemista, torjuntaa ja kylmyyttä – mutta myös tunteiden irtipääsyä, iloa ja hurjuutta.”Millainen minä olisin, jos isoäiti olisi voinut sulaa; olla heikko, villi, leikkisä tai rikki”, kysyy Ninni Perko.”Elokuva lähti tästä ajatuksesta.” Perko on Tanssiteatteri Sivuun Ensemblen taiteellinen johtaja, ja on käsitellyt teoksissaan muun muassa lähisuhdeväkivaltaa, muistisairautta ja yksinäisyyttä.Kierre halutaan katkaistaKöyhyystutkija, valtiotieteiden tohtori Anna-Maria Isola on kerännyt kesästä alkaen suomalaisten miesten ja naisten kertomuksia osattomuudesta, osallisuudesta ja sukujen tarinoista, kerrotuista ja vaietuista. Hän jatkaa haastatteluja vielä tänä syksynä.”Yleisesti ottaen edellisten sukupolvien aikana ei paljon puhuttu, oli koettu ankaria aikoja, oli sotia ja muita koettelemuksia. Nyt haastatteluissa monilta on tullut muistoja suvussa kulkeneista asioista ja mitä enemmän puhuu, sitä enemmän alkaa tulla pieniä tarinoita ja kokonaisuus hahmottuu. Kokonaisuus oman suvun tarinasta ja omasta roolista siinä.”Osattomuus ilmenee monin tavoin: ei ole tulevaisuudenuskoa eikä päämäärää, on merkityksettömyyden tunnetta, turvattomuutta, vaikutusmahdollisuuksien puutetta. Vielä keskeneräisestä materiaalista on jo löytynyt monta selittävää tekijää osattomuudelle.”Kun mennään tarpeeksi kauas voi olla, että jo isoisovanhemmat ovat kokeneet erilaisuutta, poikkeavuutta. Ehkä ongelmia on yritetty ratkaista alkoholilla ja sitten siitä seurannut monta uutta ongelmaa.”Isola on myös havainnut, että piikojen aviottomien lasten jälkeläiset puhuvat näkymättömyyden kokemuksesta.”Kohtalohan oli, että usein piioilla oli ei-tunnustettuja lapsia, jotka oli häivytetty sukutarinasta.”Joillakin haastateltavilla on taustalla epätyypillisiä avioliittoja, kuten sisällissodan jälkeisiä punaisten ja valkoisten välisiä liittoja.”Silloin voi olla, että omaa resilienssiä – kestokykyä – selitetään sillä, että vanhempien avioliitto oli poikkeava.”Isola on huomannut, että haastateltavat ovat paitsi valmiita kertomaan taustastaan, myös valmiita muuttamaan suuntaa.”Sanotaan suoraan, että kierre pitää katkaista ja tehdä toisin kuin omat vanhemmat. Omien juurien pohdinta paljastaa myös sen, että asiat ovat yleensä seurausta useamman sukupolven kokemuksista, eivätkä ne myöskään nopeasti oikene.”Tutki juuriasiJokainen voi miettiä oman sukunsa ja oman itsensä tarinaa Isolan haastattelukysymysten kautta.

Millaisia tarinoita sukusi vaiheista ja tapahtumista muistat kuulleesi?

Onko suvussasi hiljaisuuksia – asioita, joista ei puhuta mutta jotka vaivaavat tai kiinnostavat sinua? Mistä tunnistat ne ja mitä haluaisit niistä tietää?

Mitä sukupolvelta toiselle siirtyneitä tapoja liittyy esimerkiksi tunneilmaisuihin, tavaroihin, rahan käyttöön, ammatteihin tai työn tekemiseen?

Onko sukusi tapahtumia, ominaisuuksia tai tapoja esitetty selityksenä sille, että suvussa menee jokin asia hyvin tai huonosti?

Selitätkö omaa elämänkulkuasi, tekemisiäsi tai sukusi tapahtumilla, ominaisuuksilla tai tavoilla?

Juuret-tutkimus toteutetaan Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa ja sitä rahoittavat Turun kaupunkitutkimusohjelma ja Suomen Kulttuurirahasto.