Digitaitavia feministiörkkejä tarvitaan pelimaailmaan

Netin fantasiamaailma voi näyttää harmittomalta, mutta meemi- ja pelikulttuurin sisältä paljastuu usein myös valkoista ylivaltaa, rasismia ja seksismiä. Nyt tarvitaan digimaailmaa ymmärtäviä aikuisia, feministiörkkejä, pelastamaan pojat netin saalistajilta, kirjoittaa Mari Saario.

30.11.2020 | Puheenvuoro

Kuva: Archv / Shutterstock. Kuvankäsittely: Milo Toivonen

Kun aikuiset riitelevät, lapset kärsivät. Feminismi ja poikien suojeleminen on yhdistetty jo aikaa sitten, mutta nyt se tulisi pikaisesti keksiä uudelleen.

Käytännössä se tarkoittaa myös sitä, että meidän aikuisten pitää ymmärtää paljon nykyistä paremmin verkkoa, digitaalista maailmaa, peli- ja populaarikulttuuria.

Sillä siellä ovat poikien saalistajat, joista osa rekrytoi vihalla ja pelolla. Kulttuurisotia käydään erityisesti poikien sieluista ja samalla määrittyy kokonaisten sukupolvien ajattelumaailma, joka etenee työpaikoille, parisuhteisiin ja politiikkaan.

Tytöt ja muunsukupuoliset taistelevat puolestaan elintilasta ja turvallisesta tilasta verkossa, oikeudesta olla olemassa ja saada tehdä, luoda, oppia ja kehittyä. 

Miten netin fantasiapeleistä tuli uhka?

Otetaan esimerkiksi legendaarinen D&D, Dungeons & Dragons -roolipeli, niin sanottu pöytä- eli kellaripeli, jonka ensimmäinen versio on vuodelta 1974.

Kesällä 2020 uutisoitiin useassa suomalaisessa isossa päivälehdessä D&D:n vähäisestä, mutta tärkeästä sääntömuutoksesta. Pelimaailmassa esiintyvistä lajeista (pelikielellä roduista) poistettiin stereotyyppisiä piirteitä.

Käytännössä stereotypioiden vähentäminen tarkoitti, että mustat haltijat sekä mustiksi yleensä kuvatut örkit eivät enää olleet oletusarvoisesti pahoja hahmoja. Eli syntyi lisää vapautta.

Todellisuudessa maailmanlaajuisen vuosikymmeniä pelatun pelin harrastajat tietysti olivat jo luoneet eettisiä ja jaloja örkkihahmoja.

Valtavirtaotsikoihin asia nousi  konservatiivioikeiston järkytyksen myötä, myös meillä, kun Ilta-Sanomien kolumnisti omisti asialle kokonaisen tekstin. Hänen mukaansa taas oli viety yksi lapsuusmuisto pahoista ei-valkoisista. Somessa alkoi trendata tälle sarkastinen vastaliike periaatteella Not-All-Orcs.

D&D:n taustalla on anglosaksisen mytologian romaanimuotoon kirjoitettu fantasiakulttuurin kulmakivi, kirjailija, professori ja sotaveteraani J.R.R. Tolkienin luoma Keski-Maa. Siis haltiat, kääpiöt ja örkit – tai peikot, maahiset, menninkäiset ja hiidet suomalaisittain.

Tämä harmittomalta kuulostava fantasiamaailma – eikä D&D ole tietenkään ainoa – ruokkii nykyään myös valkoista ylivaltaa ja alt-right-väkeä, yhdysvaltalaista löyhästi organisoitunutta äärioikeistolaista liikettä, joka toimii netissä ja erityisesti kuvafoorumeilla kuten 4chan.

Tolkien itse otti kantaa rasismia vastaan eläessään jo aikaa sitten, mutta se ei ole hidastanut fantasian kääntämistä rasismin ja seksismin ihannointiin.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen puolustajat ovat nettipelaajien maaleina. Kun netin vääristyneeseen maailmaan puututaan, alkaa verkon örkkiosasto huutaa ”cancel culturea”, maalittaa ja boikotoida keskustelun aloittajia.

Nämä nettivainoamiset eivät tunne rajoja, vaan aiheet hyppäävät myös Suomeen. Ja tätä kautta poikia rekrytoidaan salaliittoteorioihin, QAnoniin, naisvihaan, homovihaan, transvihaan ja rasismiin.

Nuorelle miehelle tästä tulee pahimmillaan tappavan tuhoisa sekoitus, joka ajaa syrjityksi tai tuhoisiin tekoihin. Vihaan ja väkivaltaan rekrytoija ei kanna vastuuta, kun parikymppinen joutuu oikeuteen pommiuhasta.

Onneksi yhä useampi fandom ottaa reilua hajurakoa vaihtoehtofasisteihin. Mutta edelleen joka kerta, kun keskustellaan pelien lohikäärme-, haltia- ja dystopia-aavikko-örkkien maailman sukupuolen, kehomuotojen, seksuaalisuuden tai kulttuurisen identiteetin moninaisuudesta, alkaa verkossa ulina ja ulvahtelu.

Silloin Tähtien Sota, Mad Max, She-Ra, Marvel, Ghost Busters tai nyt viimeisimpänä D&D saadaan liitettyä ”globaaliin punaviherfeministireptiliaanisalaliittoon”.

Aikuinen ehkä osaa ottaa trollit trollina, mutta jokainen kerta aiheuttaa myös meemiaallon lasten ja nuorten alustoille. Siellä viesti puetaan vitsiksi ja lähtökohtana on, että kaikelle pitää saada nauraa ilkeästi.

Vaikka koti ja koulun piha olisi nykyään jo kiva ja turvallinen, verkossa kansainväliset isot pojat opettavat vähemmistöjen pilkkaamista.

Kuinka moni äiti tai isä oikeasti osaa bongata lapsen puheesta myrkyllisten meemien sanat?

Kun kymmenvuotias toteaa, että älä äiti triggeroidy, tietää lapsen jostain oppineen vähemmistöjen kiusaamiseen viittaavan ilmaisun.

Hyvä happotesti on kysyä lapsen suosikkitubettajia ja tiktokkaajia ja lyödä googleen nimi + transphobia / misogyny ja katsoa, mitä löytyy. Onneksi nimittäin netissä myös pyritään nimeämään ja tunnistamaan sortoa ja vihaa.

Harva varmaan päästäisi kymmenvuotiastaan Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kokoukseen. Mutta suosikkitubettajan kanssa hän voi olla seuraamassa livestriimistä seuraavaa valkoisen ylivallan terroritekoa.

On joidenkin etu, että osa nuorista miehistä saadaan vihaisiksi ja katkeriksi. Ja että kiusaaminen, maalittaminen ja uhkailu saadaan piiloon “sananvapauden” taakse. Ja että feminismi leimataan.

Feminismiäkin tämä haastaa. Miten turvataan poikalapsille oikeus kasvaa ilman väkivaltaisiin ja itsetuhoisiin liikkeisiin turvaamista? Jos halutaan muuttaa maailmaa, pitää kasvattaa lapset ja nuoret toisin.

Silloin aikuisten pitää olla siellä, missä lapset ja nuoret ovat. Eikä poikien hyvinvoinnista kiinnostuneilla feministeillä ole varaa olla tietämättä, mikä on Pepe the Frog.

Verkkoon tarvitaan enemmän hyviä digitaitavia feministiörkkejä opastamaan nuoria seikkailijoita. Koska seikkailemaan he joka tapauksessa lähtevät.

Mari Saario

Kirjoittaja on nörttiäiti, joka vetää joukolle esiteini-ikäisiä omaa roolipelikampanjaa

30.11.2020 6:21

0 kommenttia