Ilmasto ja luonto ovat perussuomalaisia lukuunottamatta selkeästi näkyvillä suomalaisten puolueiden vaaliohjelmissa. Vihreille teema on ykkösenä, muilla kauempana kärjestä. Vihreitä ja vasemmistoliittoa lukuunottamatta tavoitteiden lisäksi ei juuri esitetä konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, vaikka keinot ja asian kiireellisyys ovat hyvin tiedossa.
Konkreettisesta ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävästä toiminnasta tulee hyvä mieli. Rahallista hyvittämistä tärkeämpää on kuitenkin jättää esimerkiksi turhat lomalennot lentämättä ja toimia täten esimerkkinä myös muille. Yksilön toimien lisäksi tarvitaan myös yhteiskunnallisia toimia, kirjoittaa Juha Lempiäinen.
Minkään tuotteen hintaan ei ole laskettu sen ympäristölle ja ihmisille aiheuttamaa kokonaiskustannusta. Moni kuluttaja etsii halvinta tavaraa tai palvelua muista ominaisuuksista juurikaan piittaamatta ja ylikulutus on syynä ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Meillä pitäisi olla kanttia sanoa, että oikeastaan kaikki on liian halpaa ja edessä on vääjäämättä hintojen nousu. Tästä puhuvat myös niin Elokapina kuin Aktivistimummotkin.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari esittää kiertotalouden ratkaisuksi ilmastokriisiin ja luontokatoon. Kiertotaloudella pyritään pääsemään irti luonnonvarojen ylikulutuksesta ja fossiilisista polttoaineista.
Nukutukseen käytettävät kaasut ovat huomattavan vahvoja kasvihuonekaasuja. Suomessa on alettu kokeilemaan erilaisia menetelmiä, joilla kaasuja päästetään vähemmän ilmakehään. Päästöjä vähennetään kaasujen talteenotolla ja pienvirtaustekniikalla.
Samaan aikaan, kun Venäjä käy käsittämätöntä hyökkäyssotaansa Ukrainassa ja maailman turvallisuus- ja talousjärjestelmiä laitetaan uuteen järjestykseen, ilmastonmuutos kiihtyy. IPCC:n tuoreen raportin mukaan vaikutukset ovat ennustettua vakavampia.
Tuore tietokirja “Vähän enemmän vähemmän” pohtii kestävää elämäntapaa ja yksilön valintoja. Mitä vähemmän yksilö osallistuu luonnon tuhoamiseen, sitä paremmin hän voi. Hän on onnellinen kestävämmällä tavalla. Kirja vakuuttaa monipuolisuudellaan, mutta keskittyy kuitenkin liikaa yksilöön yhteiskunnallisen tason kustannuksella, kirjoittaa Minna Kanerva.
Ympäristöä ja pieniä tuloeroja on puolustettava järein keinoin. Osmo Soininvaaran teos ravistelee nykyisen yhteiskuntapolitiikan perustuksia ja ansaitsee laajan julkisen keskustelun, kirjoittaa Ville Soimetsä.
Edustuksellinen demokratia on sosiaalista huipputeknologiaa. Nyt päätöksentekokoneistomme kuitenkiin yskii, sillä ilmastokriisin edellyttämät isot päätökset jakavat voimakkaasti mielipiteitä. Eduskunnan rinnalle pitäisi perustaa ilmasto- ja ympäristökysymyksiä käsittelevä kansalaisfoorumi, kirjoittavat Jonni Lehtiranta, Tuulia Reponen ja Minna Kanerva.
Termiä identiteettipolitiikka käytetään vähättelemään politiikkaa, joka ottaa huomioon esimerkiksi feminismin, ihmisoikeudet ja ilmastokriisin. Mikään poliittinen liike ei kuitenkaan toimi erillään identiteeteistä, vaikka perinteiset oikeisto-vasemmisto – akselilla toimivat puolueet näin väittävät, kirjoittavat Amanda Pasanen ja Brigita Krasniqi.
Moni tieteentekijä on päätynyt siihen, että maailman nykytilanne ei salli etäistä tutkija-asennetta, vaan heidän on kannettava vastuutaan yhteiskuntaa kohtaan. Siksi he ovat liittyneet ilmastoprotesteihin, kirjoittaa Minna Kanerva.
Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon