2020 pakettiin: Politiikan vuoden onnistumiset ja mahalaskut – Atte Harjanne

Atte Harjanteen paketti: Ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa ja Donald Trumpin loppusuoraa. Verden juttusarjassa poliitikot ja muut politiikan asiantuntijat paketoivat vuotta 2020 kertomalla omasta näkökulmastaan politiikan vuoden onnistumiset ja mahalaskut.
Kuva: Marko Seuranen

Kuka? Atte Harjanne on vihreiden kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Helsingistä

 

2020 pakettiin: Politiikan vuoden onnistumiset

Kansainvälinen ilmastopolitiikka

Pariisin sopimus täytti tänä vuonna 5 vuotta, ja sen kunniaksi globaalin ilmastopolitiikan laiva näyttää vihdoin kääntyneen uusien ilmastositoumusten myötä.

Taustalla lienee monta tekijää, kuten kansalaisten huoli, kumuloituva tieteellinen tieto, ilmastonuorten paine, koronashokki ja sitä seurannut elvytyspolitiikan aalto, teknologian kehitys ja huoli tulevasta kilpailukyvystä.

Joka tapauksessa uusia hiilineutraalisuustavoitteita on tullut liukuhihnalta. Niihin kuuluvat muun muassa Kiinan tavoite vuodelle 2060 sekä Japanin, Etelä-Korean, Argentiinan, Etelä-Afrikan ja Kanadan tavoitevuosi 2050. Myös EU sopi oman ilmastotavoitteensa kiristämisestä, ja uusi presidentti Joe Biden on luvannut tuoda Yhdysvallat takaisin Pariisin sopimukseen.

Merkillepantavaa on, että hiilineutralisuustavoitteet yhdistävät yhä enemmän sekä vauraita että köyhempiä maita. Tavoitteet eivät tietenkään korvaa tekoja.

Ilmakehän hiilidioksidipäästöt kasvavat edelleen, eivätkä investoinnit päästöttömään energiaan, liikenteeseen ja teollisuuteen ole kasvustaan huolimatta vielä sillä tasolla, jota ilmastonmuutoksen hillitseminen siedettävälle tasolle vaatisi. Uudet tavoitteet luovat kuitenkin toivoa.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on hallituskausittain tuotettava asiakirja, joka kuvaa maailman tilaa ja kehitystä ja linjaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiittisia tavoitteita ja prioriteetteja.

Sen valmistelee ulkoministeriö, ja työssä on mukana myös kansanedustajista koottu seurantaryhmä. Tuorein versio julkaistiin vuoden 2020 syksyllä, ja se on varsin hyvä.

Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa törmäävät usein turhauttavasti kaksi erilaista näkökulmaa. Laaja turvallisuus korostaa yhteiskunnallista, taloudellista sekä ympäristöön liittyvää kestävää kehitystä turvallisuuden perustana. Kovassa, perinteisessä turvallisuuskäsityksessä korostuvat sotilaallisen uhat, valtioiden suorat intressit ja voimapolitiikka.

Nämä näkökulmat eivät tosiasiassa sulje toisiaan mitenkään pois, ja uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko yhdistää ne kokolailla esimerkillisesti. Siinä tunnistetaan sekä laajat kehityskulut ja ongelmien juurisyyt että välittömät uhat, ja linjataan tavoitteita ja toimintaa molempiin liittyen.

Selonteon kriitikkoja on hiertänyt ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien korostuminen aiempaan verrattuna. Se kertoo ehkä enemmän kritiikin antajista kuin varsinaisista selonteon puutteista.

Matti Vanhanen valtionvarainministerinä

One-for-the-team ja vielä jaksaa isänmaan puolesta: Kun keskusta heräsi uuden valtiovarainministerin tarpeeseen, en uskonut millään, että pestiinsä ilmeisen tyytyväinen ja puhemiehenä mainiosti toiminut Vanhanen lähtisi vielä rahaministeriksi.

Mutta niin vain lopulta lähti, ja on sittemmin hurmannut monia politiikan seuraajia tiukkaa asiaa ja leppoisia ”roastauksia” yhdistävällä tyylillään.

Ministerinä Vanhanen on päässyt puolustamaan muun muassa turpeen verotuksen merkittävää korotusta ja yhteiseurooppalaista velkaelvytystä, ja hoitanut sen vakuuttavasti. Se on aika kova suoritus, varsinkin puoluetausta huomioiden.

 

2020 pakettiin: Politiikan vuoden mahalaskut

EU:n kestävän rahoituksen taksonomia

Euroopassa halutaan laittaa rahat virtaamaan pois fossiileista ja luonnon köyhdyttämisestä ja kohti kestävämpää tulevaisuutta, ja tätä varten on valmisteltu erillinen, tarkka kriteeristö eli niin kutsuttu kestävän rajoituksen taksonomia.

Ajatus on kaunis ja ehkä jossain määrin tarpeellinenkin, mutta toteutus on menossa mönkään. Kardinaalivirheenä ydinvoima halutaan jättää kriteeristön ulkopuolelle, mikä on käytännössä täysin ristiriidassa päästötavoitteiden ja luonnon monimuotoisuuden suojelun kanssa.

EU:n energiapolitiikassa saksalaisvetoinen, ydinvoimavastainen ja liikaa fossiilikaasun varaan laskeva linja on valitettavasti edelleen niskan päällä. Tuoretta esimerkkiä päättömyyden seurauksista näyttää Belgia, joka on laittamassa ydinvoimalat säppiin ja rakentamassa kaasuvoimaa tilalle.

Kokoomuksen oppositiotaival

Kokoomus aloitti vuoden n. 19% kannatuksella ja lopettaa 16% tuntumaan, ja vaalit ovat pian edessä.

Poikkeusaika on tuonut hallitukselle nostetta, mutta kompromissit ja jännitteet hallituspuolueiden välillä ja sisällä ovat tarjonneet toistuvia mahdollisuuksia terävään profiloitumiseen. Kilpaileva oppositiopuolue on sekalainen, populistinen orkesteri, jota yhdistää lähinnä ksenofobia, protektionismi ja pseudonostalgia.

Silti hallituksen vastustajien kannatus kanavoituu perussuomalaisiin, ei kokoomukseen. Tässä olisi kaiken järjen mukaan kokoomuksella pelin paikka, mutta se on vaikeaa, jollei oma linja ole selkeä ja vakuuttava.

Puolue on linjapapereissaan liberaali, ilmaston ja ympäristön tosissaan ottava kykypuolue, ja sen riveissä on valtavasti fiksuja poliitikkoja. Puheissa ja teoissa kokoomus näyttäytyy silti turhan monesti epäjohdonmukaisena ja tunkkaisen konservatiivisena perussuomalaisten jatkeena.

Analyyttinen ja skarppi oppositio on demokratiassa tarpeen, ja toivon aidosti, että kokoomus löytää vielä ”toivon polkunsa” – ja että se polku on sivistynyt ja vie kestävään tulevaisuuteen.

Donald Trumpin loppusuora

Vuonna 2019 Yhdysvallat arvioitiin Global Health Security -indeksillä maailman parhaiten pandemiaan varautuneeksi maaksi. Vaan minkäs teet, kun maata johtaakin pandemian iskiessä mies, jolle oma etu ja ego ajaa heittämällä kansalaisten edun edelle.

Yhdysvaltojen presidenttinä Donald J. Trump on rapauttanut kautensa alusta asti maansa asemaa ja arvovaltaa, tehnyt epäpätevyydestä poliittisen hyveen ja lietsonut ihmisiä toisiaan vastaan. Tämä vuosi toi listan jatkoksi pahasti käsistä lähteneen koronaepidemian.

Presidentinvaaleissa Trump keräsi hurjan määrän kannatusta, mutta vielä useampi ihminen innostui äänestämään hänet ulos. Kuka tahansa muu olisi myöntänyt tappionsa tyylikkäästi ja arvokkaasti, mutta Trumpin valintana on ollut todellisuuden kieltäminen, valheiden levittäminen ja kiivaat yritykset kyseenalaistaa selkeä vaalitulos.

Kompuroiva ja demokratiaa halveksiva farssi jatkuu mitä ilmeisimmin Bidenin virkaanastujaispäivään asti.

Verden toimitus

22.12.2020 16:19

0 kommenttia