2020 pakettiin: Politiikan vuoden onnistumiset ja mahalaskut – Samuel Tammekann

Kuva: Miika Tammekann

Verden toimitus

Kuka? Samuel Tammekann

2020 pakettiin: Politiikan vuoden onnistumiset

SDP palasi kehään

Rakas kilpakumppanimme loi tänä vuonna nahkansa Sanna Marin -ilmiön ja koronajohtajuuden siivittämänä niin, että tovereitani demareissa käy oikein kateeksi. Puolueen herääminen näkyi siinäkin, että poliittiset jakolinjat toisinaan ovat hetkellisesti jopa palanneet sille taloudelliselle oikeisto-vasemmistoakselille, joka ehdittiin jo GAL-TAN-jaon noustessa julistaa kuolleeksi. Pääministeri Marinin kruunajaisissa puoluejohtajaksi — siis syksyn puoluekokouksessa — demariväen silmissä näkyi jo sellaista paloa, että nuorennusleikkauksen kokenutta SDP:tä ei voi pilkallaankaan enää kutsua auringonlaskun puolueeksi. Tervetuloa takaisin kehään, sosialidemokraatit!

The Lincoln Project

Vaikka onkin epäselvää, kuinka suuri vaikutus tällä entisten republikaanien ryhmällä oli lopulta vaalien lopputulokseen, Bidenia tukeneesta The Lincoln Projectista tuli yksi vuoden 2020 ilmiöistä. Ryhmän raflaavat ja terävät Trump-vastaiset viraalivideot pyrkivät tosissaan menemään presidentin ihon alle ja osoittivat, että amerikkalaisista konservatiiveista löytyi vielä niitä, jotka eivät olleet valmiita myymään sieluaan populismille, äärinationalismille ja trumpismille. Aika näyttää, kasvaako lincolnilaisten rooli tulevaisuudessa, vai jatkuuko USA:n oikeiston alennustila. Sillä kun on aika lailla merkitystä koko maailmalle.

Kokoomuksen nuorisokaarti

Totta kai on mietittävä heti myös oman jengin onnistumisia. Näkökulmani on härskin subjektiivinen, mutta erityisen tyytyväinen olen jatkuvan emopuolueen kirittämisen lisäksi mm. salamannopeaan reaktioomme Valko-Venäjän vaaleihin ja vaatimukseen, että jääkiekkomaajoukkueemme boikotoisi Minskin MM-kisoja. Nuorten on voinut myös luottaa tekevän fiksuja, linjakkaita, rohkeita ja punnittuja ulostuloja aikana, jolloin kokoomus on hakenut suuntaansa ja puolueemme oppositiotaival on herättänyt naapureissa jatkuvaa vilkuilua ja kohinaa. Ja ensi vuonna jatketaan. Kokoomusnuorten puoluevaltuustopaikkojen määräkin kun nousi kolmesta kahdeksaan. 2020 pakettiin: Politiikan vuoden mahalaskut

Hallituksen ilmastoteot ja keskustan ja vihreiden ristiinviestintä

Vaikka 2019 itselle koittikin siirto opposition vaihtopenkille, olin tyytyväinen ajatukseen, että ainakin ilmastotekoja tehtäisiin silti kunnolla, olihan ilmastonmuutos hallitusohjelmankin ensimmäinen sana. Helmikuussa julkistetut toimet olivat kuitenkin luvattua vaatimattomampia ja sittemmin korona on, toki ymmärrettävästi, vienyt fokuksen aika lailla muualle. Ehkä tämä on sitä reaalipolitiikkaa, mutta jotenkin odotin enemmän. Omistajaohjauksessa hallitus voi käyttää merkittävää valtaa, miksi sitä ei käytetä? Ja pyritäänkö siitä energiaturpeesta luopumaan vai yritetäänkö sen käyttö turvata? Monessa tällaisessa kysymyksessä vastaus taitaa riippua siitä, kysyykö vihreiltä vai keskustalta. Toisaalta sama se viestinnästä, jos tekoja syntyy.

Rudy Giuliani ja Trumpin oikeusprosessi

Vielä jokin aika sitten monikin piti sitä mahdollisuutta aivan varteenotettavana, että Donald Trump onnistuisi kääntämään vielä vaalitappionsa juristien, vaalivilppiväitteiden ja korkeimman oikeuden avulla. Koputan vielä puuta, mutta mikä surkea näytelmä tämä onkaan lopulta ollut! Trumpin pääjuristi Rudy Giuliani tunnettiin aikanaan New Yorkin pormestarina, joka sai mainetta ja kunniaa syyskuun 11. päivän iskujen jälkimainingeissa. Viimeisen parin kuukauden aikana Giuliani on kuitenkin ehtinyt esittää päättömiä väitteitä pressitilaisuudessa maansiirtofirman parkkipaikalla, tuonut oikeussaliin hyvin hämmentäviä todistajia, puhunut Kiinan, Venezuelan ja George Soroksen salaliitosta ja yhdessä viimeisimmistä esiintymisistä mies kirjaimellisesti jo suli. Eivätkä instituutiot ole heiluneetkaan. Kultaako aika muistot vai onko ”Amerikan pormestari” aina ollut tällainen?

QAnon nousi valtavirtaan

Historiallisen raskas vuosi 2020 on nostanut Suomessa pinnalle myös QAnoniksi kutsutun kaikkien salaliittoteorioiden äidin, jonka kannattajakunnasta löytyy niin äärioikeistoa kuin ”kristallihippejäkin”. Teorian kannattajien mukaan maailmaa hallitsee pedofiilien ja saatananpalvojien kultti, jolta Trump lopulta meidät profetiallisesti pelastaa. Koronapandemia antanut QAnon-kannattajille entisestään vauhtia rattaisiin, ja tänä vuonna viimeistään salaliittoteoria on liittynyt internetin hämäriltä kuvalaudoilta osaksi sitä ideoiden ja protestiryhmien sekavaa pilveä, jossa voidaan samaan aikaan vastustaa niin polttoaineverojen korotuksia huomioliiveissä, EU-jäsenyyttä, koronatoimia, kasvomaskeja, 5G-verkkoja kuin rokotteita ja Bill Gatesiakin. Missä on kannattajapotentiaalia, siellä on pian poliitikkojakin. Toivoisin kuitenkin, että QAnon-flirttailut ja sakeat salaliittoteoriat jätettään tähän vuoteen niin Yhdysvaltain kongressissa, kotimaan politiikassa kuin europarlamentissakin. Tässä olisi aika vakavia reaalimaailman juttujakin hoidettavana.