Mitä Suomen pitäisi lukea, Marko Hautala?

Psykologista kauhua kirjoittava Marko Hautala on palkittu Tiiliskivi- ja Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnoilla. Hänen teoksiaan on käännetty muun muassa saksaksi, italiaksi ja englanniksi. Kuva: Veikko Somerpuro

Verden toimitus

Mitä Suomen pitäisi lukea? on Verden juttusarja, jossa kirja-alan toimijat antavat lukuvinkkejä. ”Luen harvoin sitä mitä pitäisi eli niitä uusia teoksia, joista eniten keskustellaan. Poikkeuksen teen vain oman lajini eli kauhukirjallisuuden kohdalla, jossa yritän pysytellä jotenkuten ajan hermolla lähinnä ammatillisista syistä”, kirjailija Marko Hautala kertoo. Runoja hän sanoo lukevansa silloin, kun mieli on oikeassa asennossa, ja erityisesti silloin kun kirjoittaminen on intensiivisimmillään. ”Lukijaprofiilini nolo puoli on, että voin harvoin kertoa kollegoille lukeneeni heidän viimeisimmän romaaninsa, mutta toisaalta sattumanvaraisella ja intuitiivisella lukemisella löytää toisinaan mielenkiintoisia katveeseen jääneitä teoksia. Luen kausiluontoisesti fiktiota ja tietokirjallisuutta. Tällä kertaa olen syklin tietokirjavaiheessa, mikä näkyy vinkeissäni.” Marko Hautalan lukuvinkit:

Timo R. Stewart: Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys (Gaudeamus 2020)

Suomalainen runoilija ja maanmittari Valter Juvelius sai 1900-luvun alkupuolella aikaan kohun, kun hänen mielikuvituksellisen teoriansa pohjalta suoritettiin Jerusalemissa kaivauksia, joiden tarkoituksena oli löytää ”Jumalan valtaistuin maan päällä” eli myyttinen liitonarkki. Juvelius uskoi löytäneensä hepreankielisestä Vanhasta testamentista salatun koodin, jossa kerrotaan arkin piilopaikan sijainti. Historiallisen kiehtovuutensa lisäksi Timo R. Stewartin tietokirja havainnollistaa inhimillistä tarvetta nähdä järjestystä kaaoksessa ja kuinka tämä taipumus voi saada vilpittömänkin ihmisen katoamaan pseudomerkitysten kaninkoloon. Hyvää luettavaa maailmassa, jossa salaliittoteoriat ovat jälleen kerran nousemassa poliittiseksi voimaksi.

Nina Kokkinen: Totuudenetsijät - Esoteerinen henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa (Vastapaino 2019)

Suomalainen kuvataide haluttiin pitkään nähdä ensisijaisesti kansallisena ilmiönä, minkä vuoksi eurooppalaisen esoterian ja vaihtoehtoisen henkisyyden vaikutukset ovat jääneet katveeseen. Nina Kokkisen teosta lukiessa tuntuu siltä kuin silmät avautuisivat ensimmäistä kertaa sellaiselle, joka on ollut koko ajan nenän edessä mutta joka meidät on kansallisesti tavallaan opetettu olemaan näkemättä.Henkilökohtaisella tasolla tämä kirja sai minut ensimmäistä kertaa todella kiinnostumaan suomalaisen kuvataiteen kultakaudesta ja tajuamaan, että se hengitti samaa aatehistoriallista ilmaa kuin William Blake, W. B. Yeats ja Hilma af Klint.

Jonathan Gottschall: The Storytelling Animal: How Stories Make Us Human (Houghton Mifflin Harcourt 2012)

Opiskeluaikoina koin usein, että kirjallisuudentutkimus on kuin Kelju K. Kojootti, joka on ohittanut kallionkielekkeen reunan jo aikaa sitten eikä huomaa juoksevansa puhtaan teorian päällä. Niinpä Jonathan Gottschallin teos kolahti aikanaan lujaa juuri siksi, että se lähestyy tarinankerrontaa neuro- ja käyttäytymistieteiden näkökulmasta ja osoittaa, että fiktio on paljon enemmän kuin ajanvietettä ja että sen voima on todennettavissa jopa laboratorio-olosuhteissa.Minun kohdallani tämä ei vie pois tarinoiden magiaa, vaan päinvastoin vahvistaa sitä.Verden toimituksen lukuvinkit:

Risto Isomäki: Ruoka, ilmasto ja terveys (Into 2021)

Kattava tietokirja ruuan vaikutuksesta ihmiseen ja ympäristöön. Jokaisen tiedostavan syöjän perusteos, jonka jälkeen suhde ruokaan todennäköisesti muuttuu.

Pirjo Hassinen: Hämärän aika (Otava 2020)

Oikeistopopulismin noususta kertovan trilogian päätösosa, odotettu jatko Popula- ja Kalmari-romaaneille.

Ilkka Remes: Kotkanpesä (WSOY 2020)

Omituisella ja vähän pelottavallakin tavalla nykyaikaan istuva vaihtoehtohistoriallinen jännitysromaani. Mitä jos Saksa olisikin voittanut toisen maailmansodan, nyt Suomi olisi ekofasismin mallimaa ja USA sisällissodan partaalla.

Marja Korhonen: Häivähdyksiä – erityinen elämäni (Myllylahti 2020)

Koskettava elämäkertateos äidistä, opettajasta ja urheilijasta, jonka elämän neliraajahalvaus muuttaa lopullisesti.

David Foster Wallace: Päättymätön riemu (Siltala 2020)

Maailmankuulu romaani on viimeinkin suomennettu. Tämä yli tuhatsivuinen rönsyilevä kirjallinen runsaudensarvi on kiehtova tutkielma riippuvuuksista ja viihteestä.

Anja Portin: Radio Popov (S&S 2020)

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -palkinnon voittanut romaani on kaikenikäisille sopiva teos yksinäisyydestä ja toisten ihmisten huomioimisesta.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (WSOY 1945)

Suomalaisen kirjallisuuden merkkiteos, joka antaa lukijalle vielä 2020-luvullakin paljon ajattelemisen aihetta ihmisyydestä. Muinaiseen Egyptiin sijoittuvan tarinan ihmishahmot löytyvät nykypäivästäkin.