Demokratian surullinen torjuntavoitto
Yhdysvaltain republikaaniselle puolueelle Trumpin virkarikosoikeudenkäynti oli alku sisäiselle valtakamppailulle. Seuraavan kahden vuoden aikana nähdään mihin suuntaan puolue menee, kirjoittaa Janne Riiheläinen.
Donald Trumpin kannattajat ryhtyivät Capitolin väkivaltaiseen valtaukseen Trumpin yllyttämänä 6. tammikuuta 2021. Kuva: Shutterstock
Janne Riiheläinen
Yhdysvaltain senaatti antoi vapauttavan tuomion Donald Trumpille virkarikossyytteessä.
Virkarikossyyte nostetaan teoista, jotka rikkovat virkavalaa vastaan. Kyseessä ei ole siis puhtaasti juridinen oikeudenkäynti, vaan mukana on poliittinen ulottuvuus. Harkinta siitä, onko ihminen toiminut antamaansa valaa vastaan sisältää tietysti tekojen todistamista, mutta virkavalan voi rikkoa tekemättä varsinaista rikosta.
Tässä virkarikosoikeudenkäynnissä tuomiosta päättävät olivat myös rikoksen todistajia ja uhreja, istuen samassa salissa, joka oli hyökkääjien valtaama.
Demokraattien taitavasti koostamat videot järkyttivät selvästi senaattoreita. He joutuivat viimeistään nyt vastatusten sen tosiasian kanssa, että olivat lähellä joutua väkivaltaisen väkijoukon käsiin.
Seitsemän republikaanisenaattoria äänesti Trumpin syyllisyyden puolesta.
Luku syytettynä olevan puolueen edustajissa oli suurempi kuin missään aiemmasta kolmesta presidenttiä vastaan nostetussa virkarikossyytteessä. Toisaalta hyökkäys Capitolille ei suinkaan yhdistänyt kansaa, kuten Pearl Harbour tai 911, vaan pikemminkin repi sitä entistä enemmän kahtia.
Huomionarvoista toki oli senaatin vähemmistöjohtaja Mitch McConnellin puhe, jossa hän tuomitsi presidentin syylliseksi esitettyyn syytteen kapinointiin yllyttämisestä.
McConnell äänesti silti vapauttamisen puolesta ja kertomalla tästä kannastaan etukäteen hän varmisti pitkälti sen, että republikaaneista mahdollisimman moni äänesti näin. Tekosyynä McConnell ja muut republikaanit käyttivät väitettä, että syyte ei ollut perustuslaillinen, koska Trump ei enää ole virassa.
Toki republikaanit itse kieltäytyivät tuomasta syytettä senaatin käsiteltäväksi silloin, kun Trump vielä oli presidentti. Ennakkotapauksiin paljon perustuvassa järjestelmässä tämä loi mahdollisuuden tuleville poliitikoille antaa käytännössä presidentille vapaat kädet hänen kautensa viimeisille viikoille.
Republikaaniselle puolueelle tämä virkarikosoikeudenkäynti oli alku sisäiselle valtakamppailulle. Poliittiset puolueet toki muuttuvat aikojen saatossa, mutta siirtymä kunnollisuutta ja perinteisiä arvoja korostavasta konservatiivisuudesta trumpilaiseen populismiin on valtava.
Trumpin republikaaninen puolue ei olisi enää konservatiivinen poliittinen toimija, vaan radikaali.
Hänen hallitessaan Valkoista taloa lensivät ikkunasta ulos kunnollisuus, perinteiden ja normien kunnioittaminen sekä monet poliittiset linjat liittolaisten kunnioittamisesta talouden alijäämän välttelemiseen.
Seuraavan kahden vuoden aikana nähdään mihin suuntaan puolue menee. Perinteisen poliittisen viisauden myötä tämän ei pitäisi olla edes kysymys, koska Trumpin republikaanit ovat hävinneet kaikki vaalit ja yhden kauden presidentit ovat ennen pitkälti menettäneet arvovaltansa omassa puolueessaan.
Osa asetelmaa on, että monet republikaanipoliitikot kirjaimellisesti pelkäävät henkensä puolesta. Trumpin kannattajien harjoittamasta häirinnästä on nähty jo niin runsaasti esimerkkejä. Jokainen republikaanipoliitikko ymmärtää tilanteen muistaessaan, miten väkijoukko halusi hirttää Trumpin pelkuriksi ja petturiksi tuomitseman varapresidentti Mike Pencen.
Republikaanit eivät suinkaan ole ainoa puolue maailmassa, joka on kohdannut paineen populistiseen metamorfoosiin. Ison-Britannian konservatiivipuolue on Boris Johnsonin johdossa liikkunut varsin radikaaliin suuntaan.
Perussuomalaiset käytännössä heittivät perinteiset konservatiivit puolueesta Jussi Halla-ahon noustessa valtaan puoluekokouksessa 2017. Jopa kokoomuksessa käydään tällä hetkellä sisäistä kamppailua siitä, onko puolueen perinteisellä sivistysporvarillisella linjalla vai siirtyykö se enemmän radikaaliin suuntaan.
Yhdysvaltain tapahtumista voi ottaa muutakin oppia meillä
Tapahtumat todistavat, että Yhdysvalloissa oikeusvaltio voi hävitä poliittiselle vähemmistölle. Käytännössä Trumpin vapauttamisen puolesta äänestäneet republikaanit vain noudattivat poliitikon eloonjäämisvaistoa. Ääni Trumpia vastaan olisi tarkoittanut minimissään varmaa haastajaa seuraavissa esivaaleissa.
Demokratiaa on mahdollista purkaa demokraattisesti. Tästä esimerkkejä ovat Puola ja Unkari.
Yhdysvallat on Euroopalle ja Suomelle äärimmäisen tärkeä kumppani. Uusi presidentti Joe Biden on vakuuttanut uskollisuuttaan liittolaisille ja nostanut demokratian puolustamisen hallituksensa politiikan keskiöön. Se demokratia vain nosti valtaan hänen edeltäjänsä ja saattaa nostaa Trumpin tai hänen hengenheimolaisensa hänen seuraajakseenkin.
Richard Nixonin eron ja siitä seuranneiden uudistusten jälkeen Yhdysvalloissa uskottiin pitkään, että poliittinen järjestelmä on tarpeeksi vahva estääkseen demokratian vastaiset teot. Trump todisti tämän uskon vääräksi.
Yhdysvaltain demokratia on kuitenkin toistaiseksi kestänyt populistien ja salaliittoteoreetikkojen valheiden hyökkäyksen. Ne tulevat kuitenkin jatkumaan ja tämä surullinen torjuntavoitto senaatissa ei ratkaissut tilannetta.
Toki voi olla, että laki tavoittaa pian Trumpin, sillä odottamassa on runsaasti erilaisia rikos- ja muita juttuja, jotka etenevät nyt kun hänen presidenttiytensä antama suoja on poistunut. Mutta pelkästään sillä, että Trump saadaan tuomituksi jostain, ei suojella demokratiaa.
Kamppailua demokratian puolesta tullaan käymään tulevina vuosina kaikkialla maailmassa, kaikilla politiikan tasoilla. Kysymys on silloin maailman capitolien puolustamisesta ja kenties jopa uusien rakentamisesta.
