25 vuoden seuranta Itämeressä hälyttää: lämmin ja makea vesi uhkaa sinisimpukoita

Rehevöityminen on lisännyt Itämeren sinisimpukoita, mutta tulevaisuus on uhattuna. Poikkeuksellisen pitkäaikainen, 25 vuoden seurantatutkimus paljastaa, että simpukat ovat herkkiä suolapitoisuuden laskulle, ja ilmastonmuutoksen myötä sademäärät lisääntyvät. Odotettavissa on myös lämpimämpiä kesiä ja jo vuoden 2018 hellekesä romahdutti sinisimpukkapopulaation.

Kuva: Mats Westerbom

Itämeressä tavattava sinisimpukka, Mytilus trossulus, muodostaa tiheitä kasvustoja, jotka tarjoavat ruokaa ja suojaa monille eläimille. Simpukat myös puhdistavat ympäristön vettä. Simpukoiden suojassa elää biomassaltaan enemmän eläimiä kuin aallokossa huojuvan ja helposti irtoavan rakkolevän seassa.

Sinisimpukoiden keskimääräinen tiheys on kohtalaisella kasvualueella noin 30 000 ja parhaimmilla alueilla 100 000 simpukkaa neliömetrillä. Näillä leveysasteilla simpukat kasvavat enimmillään noin neljän sentin mittaisiksi. 

Itämeren sinisimpukkabiomassa on nykyään suurempi kuin 1970- ja 1980-luvuilla, luultavasti kasvaneen rehevöitymisen vuoksi.

Helsingin yliopiston tutkija Mats Westerbom on tehnyt sinisimpukoiden pitkäaikaisseurantaa Itämeressä vuosien 1996 ja 2021 välillä. Kyseessä on yksi Suomen pisimmistä rantaekosysteemien aikasarjoista. Tutkimukseen kuuluu kuusi asemaa.

”Tutkimme simpukoita 3, 5, 8 ja 12 metrin syvyydessä, mutta olemme myös tutkineet niitä syvemmällä kuin 30 metrissä”, selittää Westerbom. 

”Sinisimpukoita löytyy runsaana ihan vesirajasta noin 20 metriin, sitten niiden määrä vähitellen harvenee, mutta 30 metrissä niitä on vielä hyvin paljon. Sinisimpukoita esiintyy paljon syvemmälläkin, jopa 80 metrissä, esimerkiksi hylkyjen päällä”, selittää Westerbom.

Ilmastonmuutos vähentää suolaa ja lisää sateita

”Periaatteessa sinisimpukat elävät kovilla kalliopohjilla, missä suolapitoisuus on yli 6 promillea. Hangosta itään alkaa suolapitoisuus rajoittaa niiden esiintymiä ja määrät supistuvat”, hän jatkaa. 

Esimerkiksi aikuisia simpukoita elää huomattavasti enemmän ja koko simpukkabiomassa on huomattavasti suurempi Tvärminnen vesillä kuin idemmässä Kirkkonummella ja Sipoossa. Siellä suolapitoisuus on puolen promillen ja promillen matalampi kuin Tvärminnessä.

Itäisellä Suomenlahdella sinisimpukat elävät syvällä, jossa suolapitoisuus on korkeampi kuin pintavedessä. Westerbomin mukaan Itämeren laajimmat ja terveimmät sinisimpukkayhteisöt löytyvät ulkosaaristosta, Hangon ja Ahvenanmaan välisiltä vesiltä. 

Sinisimpukoiden tulevaisuus on uhattuna, sillä ilmastonmuutoksen seurauksena Itämeren suolapitoisuus laskee sateiden runsastuessa ja veden lämpötilan noustessa.

”Suolapitoisuus vaikuttaa sinisimpukoihin enemmän kuin lämpö. Mutta lämpöaallot saattavat myös heikentää populaatiota rajusti”.

Esimerkiksi kesällä 2018 Itämeri oli ennätyksellisen lämmin, 25 metrin syvyydessä mitattiin jopa 25 astetta. Tätä hellekesää seuraavana kesänä sinisimpukkapopulaatiot olivat romahtaneet ja laajat simpukkamatot, jotka peittivät pohjia, kuolivat pois. 

Rakkolevä ei ole läheskään niin herkkä lämpötilan ja suolaisuuden vaikutuksille kuin sinisimpukat.

Haahka tarvitsee sinisimpukoita

Sinisimpukoiden väheneminen vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin laajasti. Muun muassa merilinnuista erityisesti haahka kärsii sinisimpukkapopulaatioiden romahduksesta. Huonoina simpukkavuosina haahkakannat voivat romahtaa. Simpukat ovat tärkeä ruoanlähde myös monille kalalajeille.

Miltä simpukoiden tulevaisuus näyttää? 

”Ne voivat sopeutua jossain määrin, mutta niiden selviytymisrajana pidetään 4.5 promillea. Jo 5.5 – 5 promillen suolapitoisuudessa niillä alkaa olla ongelmia. Todennäköisesti ne eivät kykene sopeutumaan riittävästi, kun olosuhteet muuttuvat”, sanoo Westerbom.

Voi olla, että Itämeren tulokaslaji, Kaspian- ja Mustaltamereltä kotoisin oleva ja Itämereen laivojen painolastivesien mukana saapunut vaeltajasimpukka, valtaa tulevaisuudessa alaa sinisimpukoilta.

Laji muistuttaa sinisimpukkaa sekä muodoltaan että tiheiden kolonioiden muodostuksessa. Sen leviämistä edistää nopea lisääntyminen ja planktinen toukkavaihe.

Vaeltajasimpukat kilpailevat sinisimpukoiden kanssa ruoasta ja kiinnittymispaikoista. Vaikeutena on se, että ne pystyvät kasvamaan sinisimpukoiden päällä, mikä haittaa niiden ravinnon suodattamista. Etelä-Itämerellä ne ovat jo syrjäyttäneet sinisimpukkapopulaatioita.

Hyvä uutinen on se, että kalat ja linnut syövät mielellään myös tätä lajia. Mutta se ei koskaan korvaa kokonaan Itämeren luonnolle niin arvokasta sinisimpukkayhteisöä.

Jessica Haapkylä

Kirjoittaja on ympäristöasioita seuraava toimittaja

7.4.2021 17:32

0 kommenttia

Lähetä kommentti