Tulehtunut aluekehitys: kaupungit ja tiede eivät ole hallituksen suosiossa
Yliopistokaupunkien menestys on johtanut muun maan vastaiskuun. Siksi meillä on lähihistorian kaupunkivastaisin ja tiedevastaisin hallitus. Se ei tiedä maamme kehitykselle hyvää.
Tampereen teknillisen yliopiston kirjasto. Kuva: TampereUniTech CC
Osmo Soininvaara
Esko Ahon hallitus päätti nostaa Suomen 1990-luvun lamasta panostamalla osaamiseen. Tehtiin aivan toisin kuin nyt: kaikesta muusta säästettiin raskaasti mutta tutkimusmäärärahoja lisättiin kosolti.Tulosta syntyi. Suomi modernisoitui ja nousi taloudellisesti. Se myös eriarvoisti Suomea. Osaamiseen perustuva talouskasvu suosi osaajia ja yliopistopaikkakuntia. Kymmenen yliopistokaupunkia olivat sitä ennen kasvattaneet osuuttaan työikäisestä väestöstä tasaisesti, mutta Ahon hallituksen jälkeen tahti kiihtyi roimasti.Vuonna 2000 Suomessa osaamiseen perustuvan kasvun imussa oli 10 kaupunkiseutua, vuonna 2010 viisi (Helsinki, Tampere, Turku, Oulu ja Jyväskylä) ja vuonna 2020 enää kaksi ja puoli, Helsinki, Tampere ja ehkä Turku.Turku ei kuulu siinä mielessä joukkoon, että sen kasvu ei perustu luovaan luokkaan vaan saksalaiseen risteilyaluksia valmistavaan telakkaan. Sen tulevaisuus on epävarma ja ennen kaikkea se on erilainen.Akateemisen loppututkinnon suorittaneista 25-34 vuotiaista suomalaista puolet asuu Helsingin seudulla ja ¾ mainittujen viiden menestyvän yliopiston ympärille rakentuneen kaupunkiseudun alueella. Muu Suomi on lähes tyhjä nuorista akateemisista osaajista.Vuoden 1990 jälkeen Suomen asukasluku on noussut 535 000 asukkaalle ja viiden menestyneimmän kaupunkiseudun asukasluku 782 000 asukkaalla ja muun Suomen vähentynyt 247 000 asukkaalla.
Helsinki ja Tampere erilaistuvat muusta maasta henkisesti. Ero näkyy kaikissa asenne- ja arvotutkimuksissa. Erityisesti muusta maasta erkaantuu Helsinki.
Muissa yliopistokaupungeissa on yhä merkittävää teollisuutta tasapainottamassa sosiaalista rakennetta, mutta Helsingin seudulla suhteessa paljon vähemmän. Vauvoista kastetaan Helsingissä enää 40 %.Asenteiden erilaistuminen on vaarallinen kehitys. Yhdysvalloista nähdään mihin se voi johtaa.Kun akateeminen Suomi menestyy muuta maata paremmin, asenteet osaamista kohtaan viilenevät. Istuva hallitus on Suomen lähihistorian kaupunkivihamielisin hallitus mutta myös tiedevastainen, siis jotain aivan muuta kuin Esko Ahon hallitus aikanaan. Kaupunkivihamielisyyttä voisi selittää Suomen Keskustan tehokkaalla kiristysotteella hallituksesta, mutta ei siitä ole pelkästään kyse. Sammuneiden savupiippujen ”ruostevyöhykkeeltä” äänensä keräävillä demareilla ei ole myöskään kovin suopeita ajatuksia sen paremmin menestyviä kaupunkeja kuin tiedettäkään kohtaan. Juuri nyt Tampere on tietysti vähän eri juttu. HYY:n vaaleissa demareiden kannatus oli kaksi prosenttia. Se ei lisännyt puolueen sympatioita Helsinkiä eikä yliopistoa kohtaan.
Aluepolitiikasta taitaa olla kyse siinäkin, että ahdinkoon joutunutta kulttuuriväkeä on korona-aikaan katsottu sellaisella ylenkatseella.
Tulevaisuuden etsiminen menneisyydestä voi tulla maallemme kalliiksi. Romanian elinkeinorakenteella päätyy Romanian elintasolle.Luulisi, että näissä oloissa kokoomuksen olisi helppo menestyä panemalla vain haavi ulos ikkunasta ja keräämällä äänet kasvavista kaupungeista, mutta kokoomus ei näin tee. Silläkin on omat maakuntapoliitikkonsa.Menestyvän kaupunki-Suomen on tuettava muuta maata taloudellisesti, mutta tämä tuki olisi vaikutuksiltaan tehokkaampaa ja kaupunkeja vähemmän vahingoittavaa, jos sillä olisi selvät säännöt ja jos se olisi avointa.Helsingissä ei panosteta hyvään taloudenpitoon koska koetaan, että tulokset vain ulosmitattaisiin maakuntiin. Maakunnat taas eivät saa itse päättää niistä rahoista, joita niille ohjataan erilaisina ristisubventioina tai mielivaltaisina kohdennettuina tukina.Kohdennetut tuet ovat usein tehottomia. Jos maakunta saisi saman rahan vapaasti käyttöönsä, se ohjaisi sen johonkin tarpeellisempaan, mutta ei saa.Alueilla tarvittaisiin paljon suurempaa autonomiaa, mutta tarvitaan myös alueellista tulojen tasausta. Sen pitää kuitenkin olla läpinäkyvää ja sille pitää olla selvät säännöt.Kaupungit taas tarvitsisivat modernimpaa kaupunkipoliittista lainsäädäntöä, erityisesti maankäyttönsä tueksi.
