Päästöjen kompensaatio tuo hyvän omantunnon, mutta ei välttämättä muuta hyvää

Moni lentomatkustaja haluaa kompensoida aiheuttamansa päästöt, mutta hyvän kompensointikohteen löytäminen on työlästä. Kuva: Juno Kwon / Pixabay

Marja Paavilainen

Päästökompensaatiolla tarkoitetaan itse aiheutetun ilmastohaitan kumoamista vähentämällä päästöjä jossain muualla. Monet yritykset ovat vastanneet kuluttajien ilmastoahdistukseen lupaamalla mitä moninaisimpia kompensaatiokeinoja. Verkossa on tarjolla runsaasti sekä kotimaisia että ulkomaisia vaihtoehtoja.

Finnwatchin Anekauppaa vai ilmastotekoja? - raportissa arvioidaan 29:n Suomessa toimivan päästökompensaation laatua. Jokaisesta kompensaatiosta löytyi parannettavaa, mutta kirjavaan joukkoon mahtuu hankkeita, joiden ilmastohyödyt vakuuttavat muita enemmän.

Kompensaatioon voi liittyä isoja ongelmia, ja pahimmillaan ilmastohyödyt jäävät mitättömiksi.

Esimerkiksi  Intian Sikkimin osavaltioon rakennettu, puhtaan kehityksen mekanismiin kuuluva vesivoimala kuivatti joen sen sijaan että olisi tuonut alueelle kehitystä. Suomalaisista yrityksistä kyseistä hanketta ovat käyttäneet päästöjen kompensoimiseen ainakin LähiTapiola Rahoitus Oy ja Viima Solutions Oy.

“Jos Suomessa toteutettujen kompensaatiohankkeiden ongelmat liittyvät ilmastovaikutusten laatuun, ulkomaisissa hankkeissa korostuvat ihmisoikeusriskit”, toteaa Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola.

Epäselviä pelisääntöjä ja kirjavaa toimintaa

Yritysten kompensaatiolupauksiin luottava kuluttaja voi kokea tulevansa huijatuksi, sillä Finnwatchin raportin mukaan yritykset eivät aina ole tarkkoja siitä, millaisia kompensaatioita hankkivat.  Alalta puuttuvat selkeät pelisäännöt ja toiminta on kirjavaa.

Yritysten kompensaatiopalvelut noudattavat toki YK:n ilmastoneuvottelujen ja puhtaan mekanismin (CDM) periaatteita ja valtaosa suomalaisista hankkeista on sertifioitu CDM-kriteerien mukaisesti, mutta kriteereistä on allalla varsin vaihtelevia käsityksiä. Mukana on muutamia hankkeita, joita ei ole sertifioitu lainkaan.

Päästökompensaatioille ei Suomessa ole omaa lainsäädäntöä. Kompensaatiolle ei liioin ole selkeää määritelmää, joten kompensaatioina voidaan myydä melkein mitä tahansa.

Metsäkompensaatioissa useita epävarmuuksia

Pelisääntöjen kirjavuus tuottaa päänvaivaa etenkin niille, jotka haluaisivat suosia kotimaisia metsähankkeisiin perustuvia kompensaatioita. Ala on uusi ja siltä puuttuu säätely.

Finnwatch on määritellyt  kriteerejä, joihin kuuluu mm. vaatimus, että kompensaatio tuottaa jotain mitä muuten ei tapahtuisi.

Metsänistutus normaalin uudishakkuun jälkeen ei ole ilmastoteko. Sen sijaan puuttoman alueen metsittäminen voi olla.

Jos halutaan tietää, onko metsäkompensaatiolla vaikutusta, pitäisi hiilensidonta todentaa mittauksin. Periaatteessa Suomessa on tähän hyvä mahdollisuudet, mutta metsähankkeiden laskentaan liittyvät käytännöt vaihtelevat ja ovat usein puutteellisia. Esimerkiksi talousmetsän lukujen soveltaminen pellon metsitykseen ei aina toimi, sillä pellolla puut voivat kasvaa hitaammin kuin talousmetsissä.

Ongelmana voi olla myös  ajoitus. Jos kompensoin lentomatkan päästöjäni puun istutuksella, niin päästö syntyy tässä hetkessä ja pysyy ilmakehässä niin kauan, että puu on kasvanut päästöjä vastaavaan mittaan. Monissa kompensaatiopalveluissa puita istutetaan sitä mukaa kuin kompensaatioita myydään, jolloin hiili sitoutuu täysimääräisesti vasta vuosikymmeniä kompensaation jälkeen. Hankkeella on merkitystä vain, jos sen jatkuvuus on varmistettu.

Metsähankkeiden pysyvyyteen saattaa liittyä muitakin ongelmia, sillä metsä on epävarma säilytyspaikka hiilelle. Myrskyt, tuholaiset ja metsäpalot voivat mitätöidä hiilensidontatavoitteet.

Joissakin hankkeissa uhat otetaan huomioon ja varaudutaan korvaamaan tuhot.

Jos kompensaatiolla pidennetään puiden kiertoaikaa tai suojellaan metsiä, on mahdollista, että hakkuupaine siirtyy muualle. Ilmastovaikutusten lisäksi hankkeilla voi olla myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia kestävään kehitykseen kuten luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöjen tilaan.

Finnwatchin raportissa todetaan, että merkittävä ongelma, johon suomalaisissa metsissä kompensaatiota tuottavat hankkeet eivät pysty itse vaikuttamaan, on niin sanottu kaksoislaskenta. Sen ratkaiseminen vaatii poliittisen päätöksen siitä, että kompensaatiohankkeilla saavutettua ilmastohyötyä ei lasketa Suomen valtiollisiin ilmastotavoitteisiin. Ilman kaksoislaskennan poistamista Suomessa tuotetun kompensaation ostaminen vain rahoittaa valtion ilmastositoumuksia.

Finnwatch toivoo alalle viranomaisvalvontaa ja ohjeita kuluttajamarkkinointiin. Myös Euroopan komissiossa parhaillaan valmistelussa olevaa yritysvastuulakia kaivataan kompensaatiomarkkinoille.

Vastuullisia vaihtoehtoja kannattaa etsiä

Miten kuluttaja voi varmistua, että kyse ei ole pelkästä viherpesusta? Vedenpitävää vastausta tuskin voi antaa, mutta Finnwatchin raportista löytyy kotimaisia vaihtoehtoja ja niiden vertailuja.

Vertailussa hyvin pärjäsivät muun muassa EU-päästökaupan kautta tehtävää kompensaatiota tarjoava CO2Esto sekä kansainvälisiä sertifioituja kompensaatioyksiköitä välittävät Compensate ja Nordic Offset, jotka eivät pelkästään luota sertifikaatteihin vaan arvioivat hankkeita myös muilla keinoilla.