Vihreät hävisi kuntavaalit – mitä nyt on tehtävä?

Ville Niinistö. Kuva: Laura Malmivaara

Ville Niinistö

Vihreät hävisi kuntavaalit. Se on syytä sanoa: avoimesti, selkeästi ja rehellisesti. Puolueen kannatus laski yli 15% viime kuntavaaleista ja valtaosassa kunnista johdonmukaisesti. Vihreille kuntavaalit olivat tärkeä muistutus: äänestäjien tuki on vaaleissa ansaittava. Vielä tärkeämpää kuin sanoa kärsineensä vaalitappion muille on tunnustaa se itselleen. Koska vain siitä ymmärryksestä voi lähteä muutos kohti parempaa. Peiliin katsominen on tärkeää. Seuraava kysymys onkin: miksi? Muutama ajatus siitä. Neljä vuotta sitten olimme yksi päävaihtoehto Suomen tulevaisuuden suunnalle. Näissä vaaleissa vihreiden vaihtoehto ei noussut päävaihtoehtojen joukkoon. Miksi näin kävi? Politiikan julkisuuden spekuloinneissa harvoin katsotaan edes näin pitkiä kaaria, mutta uskon niiden olevan äänestäjille merkittävässä roolissa siinä miten he suhtautuvat eri puolueisiin. Tänä maailman aikana vihreille arvoille on suuri kysyntä. Ongelma ei siis ole siinä, vaan siinä miten Suomessa vihreät ovat onnistuneet vastaamaan tähän kysyntään. Aloittakaamme neljän vuoden takaa. Viime kuntavaaleissa moni koulutus- ja sosiaalialan ihminen antoi äänensä vihreille vastauksena Sipilän hallituksen leikkauksille ja tukena tavoitteellemme panostaa kunnissa koulutukseen ja julkispalvelujen laatuun. Puolustimme myös ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta kovien arvojen hallitukselta. Ihmiset laittoivat luottamuksensa vihreisiin kunnissa, koska lupasimme siellä puolustaa kouluja, yhdenvertaisuutta ja kestävää kehitystä kovien arvojen ollessa vallalla. Olemmeko tehneet tekoja näiden lupausten puolesta? Paljon kyllä, mutta – tarpeeksi? Esimerkiksi Helsingissä vihreät teki tällä vaalikaudella monta vuotta hyvää työtä koulujen rahoituksen lisäämiseksi ja varhaiskasvatuksen parantamiseksi. Sipilän hallituksen leikkaukset korvattiin kunnan omalla rahalla ja tilanne parani. Silti äänestäjille jäi mieleen tämän vuoden budjetin kiistely koulujen rahoista.

Ei pitäisi olla epäselvää onko koulujen rahoitus turvattu vai ei. Vihreille arvopohjaisena, linja edellä -politiikkaa tekevälle puolueelle epäselvyys tällaisessa keskeisessä tavoitteessamme on hyvin haitallista.

Äänestäjämme odottavat meiltä paljon. Tämä on vain yksi kunnista esille noussut esimerkki, niitä meidän on käytävä kriittisesti läpi. Nostimme viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisten odotuksia vihreitä kohtaan – tarkoituksella. Tavoitteemme oli kirkastaa ja selkeyttää vihreitä suomalaisen hyvinvointivaltion arvojen puolustajana: sen uudistajana ympäristön kannalta kestäväksi ja nykyajan ihmisten arjen tarpeiden kannalta tasa-arvoiseksi. Koko ajatus oli, että nostamme puolueeseen kohdistuvia odotuksia mutta samalla kannatustamme siten, että seuraavassa hallituksessa voimme nousta keskeisten hallituspuolueiden joukkoon ja neuvotella nämä tavoitteemme läpi. Samalla halusimme olla moderni voima, joka osaa yhdistää yrittäjyyden ja kestävän talouden edistämisen entistäkin vahvempaan tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja ympäristöpolitiikkaan.

Puolue voi yhtä aikaa olla sekä vahvasti feministinen ja uskottava ympäristöpuolue, koulutuksen tasa-arvon ja sivistyksen tae että kestävän työllisyyden edistäjä ja talouden uudistaja. Kutsuttakoon tätä arvoja edistäväksi voimapolitiikaksi.

Puhe pääministeripuolueen aseman tavoittelusta nojasi tähän ajatusketjuun: vihreiden halu muuttaa yhteiskuntaa kestäväksi ja varmistaa hyvinvointivaltion uudistaminen tasa-arvoisemmaksi merkitsevät niin isoja muutoksia, että vihreät voi ajaa niitä läpi vain yhtenä isoista hallituspuolueista. Strategia siis perustui siihen, että emme edes mene enää koskaan pienenä ”apupuolueena” hallitukseen. Olemmeko sitten toimineet arvojamme edistävän voimapolitiikan periaatteiden mukaisesti? Ihan näin ei voi ainakaan julkisuuden perusteella sanoa. Välillä on tapahtunut paljon: on paljon inhimillisiä, käytännöllisiä ja politiikan toimintaympäristöön liittyviä syitä miksi näin emme ole pystyneet tekemään. Voi olla, että eduskuntavaalitulos ei riittänyt tällaiseen toimintalinjaan. Voi myös olla, että olemalla mukana hallituksessa pienemmälläkin roolilla valitsimme ihan hyvällä syyllä torjua paljon huonompaa politiikkaa. Sellaisen riski on todellinen, kun katsoo ainakin osaa opposition kannanotoista – tai ihmisoikeuksien, julkisen sektorin pienipalkkaisten työntekijöiden ja koulutuksen osalta vain edelliseen hallitukseen. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että neljän vuoden takaiset äänestäjämme voivat kokea, että he eivät ole saaneet kaikkea sitä mitä tilasivat. Ilmastoaktivismin keväänä eduskuntavaaleissa 2019 vihreitä äänestäneet saattavat myös kokea nyt samoin. Hallituksessa ei ole yhtä helppoa näyttää linjakkaalta kuin oppositiossa. Se ei poista sitä, että myös hallituksessa on kyettävä osoittamaan sekä teoillaan että puheillaan tekevänsä kaikkensa puolueen äänestäjille lupaamien arvojen edistämiseksi. Linjan on oltava kirkas: vaikka aina ei saada läpi mitä halutaan, sekin on sanottava julki rehellisesti ja avoimesti niin että äänestäjä tietää mitä on yritetty tehdä ja missä ei olla itsekään tyytyväisiä.

Nykyisessä hallituksessa vihreät ovat saaneet paljon aikaan, mutta on myös paljon asioita, jotka eivät ole edenneet edes haluamaamme suuntaan.

Kulttuurialan ahdinkoa ja muita korona-ajan jälkimaininkeja emme ole saaneet osaltamme ratkaistua. Emme myöskään pienyrittäjien ahdinkoa. Vihreiden on oltava kulttuurin, kestävän talouden, yrittäjyyden ja oikeudenmukaisuuden puolella. Selittely on yleensä huono tapa reagoida puutteisiin omassa toiminnassa, koska se voi vain kasvattaa äänestäjien ja puolueen välistä luottamuskuilua. Ilmasto ja luonto eivät nousseet vaaliteemoiksi. Siitä meidän vihreiden on turha valittaa – tehtävämme on nostaa ne sinne. Jos media väittää puolueita ilmasto- ja luontotavoitteiltaan samanlaisiksi, on meidän tehtävämme haastaa niitä ja osoittaa erot sekä saavutuksemme äänestäjille. Samalla kun haastamme muita puolueita ilmasto- ja luontopolitiikassa, on meidän kyettävä osoittamaan, miksi ajamamme politiikka on laajasti suomalaisten arvojen ja yleisen edun mukaista. Vihreiden on oltava keskeinen toimija koko yhteiskunnan uudistamisessa arvojemme pohjalta. Vihreiden on oltava liittouma poliittiseen vasemmistoon ja keskustaan (osin keskustaoikeistoonkin) samaistuvista ihmisistä, joille tärkeintä on edistyksellinen, tasa-arvoista, avointa ja ympäristölle kestävää Suomea rakentava uudistuspolitiikka sekä hyvinvointivaltion päivittäminen nykyaikaan. Monille koko vasemmisto-oikeisto -jana on vanhentunut kun arvoliberaalia edistystä mittaavat kysymykset ihmisten välisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden osalta ovat tulleet tärkeimmiksi. Heille vihreät on luonteva puolue. Silloin kuin vihreät on vahvasti hallitsemassa yhteiskuntamme tulevaisuuskeskustelua ei ole mitään ristiriitaa yhdistää puolueen sisällä olevia talouspoliittisia painotuksia. Olemme arvoliberaaleina, sivistykseen ja hyvinvointivaltion arvoihin nojaavana uudistusmielisenä liikkeenä kaikki lähempänä toisiamme kuin muita puolueita. Tällaisena puolueena vihreät voi herättää entistä enemmän luottamusta yhtaikaa punavihreässä feministisessä väessä kuin poliittisen keskustan arvoliberaaleissa talouspiireissä – sukupuoleen katsomatta.

Ongelmana ei ole se, että vihreiden talouslinja olisi ”siirtynyt vasemmalle”, vaan se, että puolue on lähes kadonnut talouskeskustelusta.

Olisi syytä saada esille vihreiden omaleimaista talousajattelua: hyvinvointiyhteiskuntaa, ihmisten tasa-arvoa ja köyhyyden vähentämistä edistävä makrotalouspolitiikka yhdistettynä yrittäjyysmyönteisyyteen, pro markkinat -ajatteluun, työperäisen maahanmuuton edistämiseen sekä investointeja vauhdittaviin TKI-panostuksiin ja tutkimukseen. Tässä olisi pelin rakentamisen paikka, josta niin suomalaiset työntekijät kuin työnantajat hyötyisivät. On erikoista, että aikana, jolloin ajamastamme energiamurroksesta sekä ympäristöteknologiaan perustuvan työllisyyden nopeasta kasvusta on tullut valtavirtaa, ei vihreät ole saanut johtajuutta talouden tulevaisuuden keskustelussa. Perustulon kaltaisista, sosiaaliturvan tasa-arvoa ja kannustavuutta yhtaikaisesti edistävistä ratkaisuista ei ole paljoa tältä hallitukselta kuultu. Sen sijaan kulttuurialan freelancerit ovat raskaasti havainneet, että sosiaaliturvassamme on yhä aukkoja. Niiden ratkaisemisen on nyt oltava kärkitavoitteitamme. Vihreiden on oltava laajasti kaikkien suomalaisten hyvinvointia ja osallisuutta edistävä puolue. Niin kuin pääministeripuolueen on oltava. Olisi tärkeä myös viestinnällään viestiä sitä että me olemme olemassa suomalaisia ja näitä laajasti suomalaisten yhteistä hyvinvointia edistäviä tavoitteitamme varten. Symbolinen viestintä symbolisista saavutuksista omille kannattajille voi myös helposti olla poissulkevaa, jos sen käsittelemät asiat eivät kosketa viestin vastaanottajaa, hän ei pidä niitä yhteiskunnallisesti ensisijaisen tärkeinä eikä hän koe olevansa siinä mukana. Vihreät hävisi kuntavaalit. Se ei ole silti puolueen arvoille ja tavoitteille maailmanloppu. Pikemminkin se voi olla meille hyvin terveellinen ja tarpeellinen muistutus siitä miten voimme jälleen nostaa nämä arvot ja tavoitteet kaiken tekemisemme lähtökohdaksi. Demokratiassa on syytä muistaa, että puolueena olemme tilivelvollisia ennen kaikkea äänestäjillemme. Heille annetut lupaukset ovat ne kaikkein tärkeimmät sitoumukset.

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin kirjoittajan blogissa.