Maailmanparantaminen sukupuolittuu – vihreät sen mukana

Kuva: Milo Toivonen

Ville Savonlahti

Kotikunnassani Liedossa vihreät saavuttivat voiton kuntavaaleissa, vastoin valtakunnallista trendiä. Valtuustoryhmämme kasvoi yhdellä kuuden kokoiseksi, mutta tuplattu ehdokaslista (18 =>35) ja upea somekampanja antoivat odottaa enemmän. Meitäkin epäilemättä rokotti puolueen kannatuksen lasku koko maassa, joka oli keskustan jälkeen merkittävin. Mistä se sitten johtui?Yksi syy on epäilemättä hallitusvastuu, jonka myötä kannatus tuppaa lähes aina laskemaan. Varsinkin vihreille tärkeiden tavoitteiden osalta on vielä toivomisen varaa, vaikka onnistumisiakin on paljon. Jäljellä olevat hallitusohjelman ilmastotavoitteiden vaatimat päätökset on lyötävä lukkoon pian, syksyn budjettiriiheen kohdistuu niiden osalta valtava paine. Jos tässä ei onnistuta, en näe vihreille edellytyksiä jatkaa hallituksessa. Toinen syy taas on se, että vihreiden perinteisille kärkiteemoille ei nyt korona-aikana ole samanlaista kysyntää kuin normaalisti. Ilmasto, luonnonsuojelu, ihmisoikeudet ja kansainvälisyys eivät ole päällimmäisinä ihmisten mielissä, kun kuormittavasta pandemia-arjesta yritetään selviytyä. Vihreät puhuivat toki myös sosiaalipoliittisista kysymyksistä - kuten mielenterveydestä ja perheiden tukemisesta - mutta oman identiteetin täydellinen muutos vaaleihin olisi ollut mahdotonta ja toisaalta pitkällä tähtäimellä epäviisasta. Mediallakin on oma roolinsa keskustelunasettajana, mutten sälyttäisi ilmastokysymysten ”jäähylle” laittamista vain toimittajien syyksi.Sukupuolittunut maailmanparantaminenKolmas syy on monimutkaisempi, eikä liity pelkästään vihreisiin: yleinen ”maailmanparantamisen” sukupuolittuminen. Viime eduskuntavaaleissa vihreä eduskuntaryhmä muuttui entistä naisvaltaisemmaksi (17/20), mikä oli epäilemättä osa Sipilän hallituksen politiikkaan ja kokoonpanoon kohdistunutta vastalausetta. Olin tästä uuden sukupolven naispoliitikkojen esiinmarssista vilpittömän iloinen, mutta samalla surin monen pätevän vihreän miesehdokkaan putoamista tai ulosjäämistä.

Näin selvä vinouma mihinkään demografiseen suuntaan ei ole puolueelle kestävää pitkässä juoksussa - äänestäjät kun kaipaavat edustajia, joihin samaistua.

Nyt kuntavaaleissa sama trendi jatkui, kun vihreiden miesvaltuutettujen osuus putosi valtakunnallisesti 32%:ista 26%:een. Vaikkei minulla vielä dataa olekaan, uskon sen tarkoittavan miesten pienempää osuutta myös vihreitä äänestäneissä. Liedossakin harmitti erityisesti ainoan miesvaltuutettumme Marko Lindbergin putoaminen.Näen tämän osana eräänlaista antifeminististä protestia, jota ruokkivat mm. kasvissyönnin, kierrättämisen ja hoivavastuun näkeminen naismaisena - naurettavaa, mutta monen mielessä valitettavan todellista. Sitä varmasti kärjistää osaltaan myös Marinin hallituksen puheenjohtajaviisikon kokoonpano. Moni mies kokee asemansa uhatuksi ja itsensä syyllistetyksi, kun feministinen ja ympäristötietoinen keskustelu kyseenalaistavat yhteiskunnan valtarakenteita. Lihansyönnistä, autoilusta, seksuaalisesta suostumuksesta, kansainvälisestä solidaarisuudesta, hoivasta ja sukupuolittuneen kielen tarkastelusta on tullut identiteettipoliittisia kysymyksiä. Tämän ilmiön torjuminen ei voi olla vain vihreiden vastuulla, sen tulisi huolestuttaa meistä jokaista. Muutoin jatkamme kohti entistä polarisoituneempaa yhteiskuntaa, jossa äärioikeiston nousua on vaikea pysäyttää.Vihreiden ei tule tämän vuoksi muuttaa poliittista ohjelmaansa, mutta meidän täytyy pohtia miten viestimme siitä miehiä puhuttelevalla tavalla. Mieserityisiin tasa-arvokysymyksiin vihreillä on erinomaiset lääkkeet, kunhan vain kohtaamme ne rohkeasti.

Kirjoitus pohjautuu kirjoittajan Facebook-päivitykseen.