Uhanalaisia riistalintuja, suojeltuja valkoposkihanhia - säädöksiin pitäisi saada määräaikaista tarkastelua

Kuvan haapana sekä punasotka, tukkakoskelo, jouhisorsa, haahka, nokikana, heinätavi ja tukkasotka on määritelty riistalinnuiksi, vaikka niiden kannat eivät kestä metsästystä. Kuva: Hannu Tuominen

Seppo Kemppainen / Verde

Eduskunta sai viime syksynä käsiteltäväkseen kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin, että valkoposkihanhen metsästys sallitaan. Lähetekeskustelussa aloite sai pääosin innostuneen vastaanoton: ”Haulikkoa hanhille niin pelloilla kuin puistoissa.” (Heikki Vestman, kok) ”Ampumista ne eivät pelkää, jos niitä ei ammuta.” (Raimo Piirainen, sd) Valkoposkihanhi on tiukasti suojeltu laji, koska vielä muutama vuosikymmen sitten se oli hyvin uhanalainen, suorastaan häviämisvaarassa. Lajin suojeluun on otettu kantaa EU-direktiivillä, kansallisella lainsäädännöllä ja kansainvälisillä sopimuksilla. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana lajin populaatio on kuitenkin kasvanut voimakkaasti. Maailmanlaajuisesti sen kannan arvioidaan olevan jo 1,4 miljoonaa yksilöä. Runsastumisen myötä laji on alkanut pesiä Itämeren ja Pohjanmeren ympäristössä. Myös linnuston suojelun puolesta työskentelevässä BirdLife Suomessa myönnetään, että valkoposkihanhen kanta on jo niin suuri, että sen harventaminen olisi mahdollista. ”Suojelu on toiminut”, sanoo järjestön suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.

”Kanta kyllä kestäisi vähentämisen, mutta lainsäädännön perusteella lajia ei voida siirtää riistalintujen luetteloon. Kansallisesti ei voida sallia sitä, mikä EU-tasolla on kielletty.”

”EU tasolla asia on mutkikas, koska myös useita EU:ssa vähentyneitä lajeja pitäisi siirtää tiukasti suojelujen listalle.” Poikkeusluvat mahdollisia jo nyt Lehtiniemi varoittaa yksinkertaistamasta keskustelua. Poikkeusluvilla valkoposkihanhia voi jo nyt ampua vahinkojen pienentämiseksi. Lajin luokitteleminen riistalinnuksi voi kuitenkin toimia vääränlaisena avauksena. ”Jos tämän lajin kohdalla sallitaan metsästäminen, mikä estää saman toistumisen jonkin toisen runsastuneen lajin kohdalla?”

”Toisaalta meillä lajeja, joiden metsästys on sallittu ja jotka ovat paljon huonommassa tilassa kuin valkoposkihanhi. Keskustelua pitäisi käydä myös siitä, miten uhanalaisiksi tulleet lajit siirretään pois riistalintujen luettelosta.”

Tällaisia lajeja ovat Lehtiniemen mukaan mm. punasotka, tukkakoskelo, haapana, jouhisorsa, haahka, nokikana, heinätavi ja tukkasotka. Eduskunnan käsittelyyn onkin tulossa toinen kansalaisaloite, jossa vaaditaan, että uhanalaisten lajien metsästäminen on kiellettävä metsästyslaissa. Aloite on saanut tarvittavat 50 000 kannatusilmoitusta. Teemu Lehtiniemi sanoo, että lainsäädäntöön pitäisi saada nykyistä enemmän joustavuutta, jolloin lajeja voitaisiin siirtää metsästyslain tai suojelulain piiriin tilanteen mukaan. ”Tarkasteluväli voisi olla esimerkiksi 10 vuotta, jolloin ehdittäisiin nähdä todelliset vaikutukset.” Kokonaisvaltaisia ratkaisuja Valkoposkihanhikysymystä käsiteltiin viime vuonna laajasti Ympäristöministeriön ja Maa- ja metsätalousministeriön yhteisessä työryhmässä. Työryhmä esitti kokonaisvaltaisia ratkaisuja, kuten ampumista ja myös lintupeltoja, joita julkisuudessa ja myös eduskunnassa käsiteltiin lähinnä vitsinä: ”Kylteilläkö ne pitäisi sinne [pellolle] opastaa?” (Sari Essayah, kd) Ministeriöiden työryhmä koostui puhtaasti virkahenkilöistä. Järjestöjä ei kutsuttu mukaan. BirdLife Suomessa ratkaisu tuntui ikävältä, mutta työryhmän esityksiin järjestössä ollaan pääosin tyytyväisiä. ”Jossain hanhien on syötävä, ja tällaiset pellot ovat osa toimivaa kokonaisratkaisua. Olemme jo vuosia niiden perustamisen puolesta puhuneet”, Teemu Lehtiniemi sanoo.