Tällä viikolla kävi jälleen selväksi, mitä mieltä hallituskumppanit SDP, keskusta ja RKP ovat eläinten oikeuksista. Neljä luonnonvaraisia eläimiä koskevaa kansalaisaloitetta sai maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyssä kylmää kyytiä. Vihreät hävisivät äänestyksessä, ja vain vasemmistoliitolta tuli osin sivustatukea.
Monen silmälläpidettävän tai uhanalaisen lajin kohtelu vaikuttaa hölmöläisten peitonjatkolta.Toisaalta lajia voidaan suojella miljoonien eurojen ohjelmilla, toisaalta samaan aikaan sitä saa myös metsästää. Esimerkiksi metsäpeuraa sekä suojellaan että metsästetään ja sallittua riistaa ovat myös useat uhanalaiset vesilinnut.
Suomen pölyttäjästrategiasta julkaistiin ehdotus, joka keskittyy pölyttäjien monimuotoisuuden turvaamiseen. Työryhmän ehdotus vastaa EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteisiin.
Yrjö Kokko pelasti kirjoillaan laulujoutsenen 70 vuotta sitten. Samanlaista koko kansaan vaikuttamista tarvittaisiin edelleen, kun punasotkaa ja nokikanaa metsästetään niiden uhanalaisuudesta huolimatta, kirjoittaa Hannu Tuominen.
Julkisessa metsäkeskustelussa on paljon sumutusta, eivätkä alan lobbarit tahdo hyväksyä ekologisia tosiasioita, jotka selittävät meidän metsälajiemme uhanalaisuutta. Keskustelussa vähätellään Suomen roolia oman alueellisen monimuotoisuuden suojelussa ja jopa kiistetään asiantuntijoiden uhanalaisuusarvioita. Pelottavinta on, että emme edes tiedä mihin kaikkiin tapahtumiin ja tapahtumaketjuihin lajien häviäminen johtaa, kirjoittaa Pyry Toivonen.
Lintulajien suojeluun kaivataan joustavampaa lainsäädäntöä. Useita uhanalaisia vesilintuja on Suomessa riistalintuina, ja niitä pitäisi pystyä siirtämään suojelun piiriin nykyistä helpommin. Toisaalta lainsäädännön pitäisi tunnistaa runsastuneet ja elinkelpoiset lintukannat niin, että suojeltuja lintuja voitaisiin siirtää metsästettävien lintujen ryhmään. Keskustelu liittyy pitkälti valkoposkihanhiin.
