Demokratia ei saanut valtaa Egyptissä - miten käy Afganistanin ja Valko-Venäjän?

Ramy Essam pitää Egyptin demokratiakehitystä varoittavana esimerkkinä. Kuva: Outi Toivanen-Visti

Outi Toivanen-Visti

Kun Yhdysvaltain ja kansainvälisen liittouman joukot lähtevät Afganistanista, jäljelle jää 38- miljoonainen väestö ja talebanien hirmuhallinto. Afganistanilaisten naisten ainoa toivo on, että maan sisällä syntyisi ryhmittymä, joka voisi ottaa maan jälleen hallintaan talebaneilta, ja että tämä ryhmittymä kannattaisi demokratiaa, oikeusvaltiota ja naisten perusoikeuksia. Myös monessa muussa maassa demokratia on etäinen unelma, muun muassa Valko-Venäjällä, joka nousi hetkeksi valokeilaan Olympialaisten aikana, kun pikajuoksija Krystsina Tsimanouskajapakeni maansa urheiluviranomaisia Tokion lentokentällä henkensä edestä.Egyptissä saatiin aikaiseksi vallankumous vuonna 2011, jossa nuoret demokratia-aktivistit syöksivät vallasta Hosni Mubarakin diktatuurin. Vallankumouksen tekijät eivät kuitenkaan saaneet demokraattisesti johdettua ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa Egyptiä. Nykyisin maata johtaa vielä pahempi Egyptin armeijan entisen tiedustelumarsalkan Abdel Fattah al-Sisindiktatuuri. Al-Sisin hallinto vangitsee ja kiduttaa häikäilemättä vastustajiaan, ja sananvapaus ja ihmisoikeudet ovat kaventuneet jopa Mubarakin ajoista. Vankiloissa on moninkertaisesti enemmän taiteilijoita ja poliittisia vankeja kuin koskaan aikaisemmin Egyptin historiassa.Miten näin pääsi käymään, ja mitä pitäisi tehdä toisin, jotta demokratia juurtuisi autoritääriseen maahan? Keskustelimme egyptiläisen ihmisoikeusaktivistin ja muusikon Ramy Essamin kanssa. Essam nousi kansainväliseksi rocktähdeksi Egyptin vallankumouskeväänä Tahririn aukiolla esittämällään musiikillaan. Verde: Olit yksi näkyvimmistä hahmoista Egyptin vuoden 2011 vallankumouksessa ja samalla sinusta tuli kansainvälisesti tunnustettu rocktähti. Miten päädyit ihmisoikeustaistelijaksi ja muusikoksi?Itseasiassa en ollut aluksi lainkaan kiinnostunut politiikasta ja ihmisoikeuksista. Isoveljeni oli perheessämme se, joka oli kiinnostunut näistä aiheista ja puhui niistä lakkaamatta. Itse pelasin teini-ikäisenä vain jalkapalloa ja soitin kitaraa.Musiikkia olin alkanut harrastaa, koska se oli tapa käsitellä sisälläni kasvavaa vihaa.Mikä sai sinut vihaiseksi?Väkivalta. Egyptissä väkivalta on koko ajan läsnä. Opettajat lyövät koulussa. Lisäksi, kun olet nuori haluat pitää hauskaa ja hengailla kaduilla, joudut tappeluihin väistämättä. Väkivalta oli jatkuvaa ja lähes jokapäiväistä. Musiikki auttoi hallitsemaan vihaa. Kuuntelin muun muassa Nirvanaa, System of the Downia, Rage Against the Machinea ja monia muita yhtyeitä. Pian huomasin, että osasin myös itse säveltää.Sävelsin ja sanoitin biisejä aluksi muille ja sanoituksissani alkoi olla poliittista sanomaa. Ne käsittelivät muun muassa asioita, joista olin jutellut isoveljeni kanssa. Mitä tapahtui vallankumouksen päivinä?Isoveljeni oli osallistunut mielenosoituksiin jo ensimmäisinä päivänä 25. tammikuuta 2011. Hän kertoi, että nyt todella tapahtuu jotakin isoa, joten lähdin mukaan seuraavaan kokoontumiseen kotikaupungissani Mansourassa. Lähdimme koko perhe. Se tapahtui perjantaina 28. tammikuuta, olin 23-vuotias. Mielenosoituksen jatkuivat tuolloin kolme päivää.Ne olivat hulluja päiviä. Mielenosoittajat ajautuivat valtaisaan tappeluun poliisin kanssa, se oli väkivaltaista, ihmisiä kuoli, mutta lopulta mielenosoittajat valtasivat kaikki poliisiasemat ja hallintorakennukset.Tämän jälkeen lähdimme ystävieni mukana Kairoon, josta mielenosoitukset olivat varsinaisesti lähteneet liikkeelle. Ystäväni sanoivat, että ota kitara mukaasi, sinulla on sanottavaa sen kanssa. Minua arvelutti, sillä pelkäsin kitarani menevän rikki. Olinhan jo nähnyt, millaista meno mielenosoituksissa oli. Lähdin kuitenkin matkaan kitarani kanssa, sillä mielessäni oli alkanut jo muotoutua uusi biisi: Irhal (suomeksi Lähde pois). Se koostui mielenosoituksissa kuulemistani iskulauseista ja asioista. Lauluni materiaali tuli siis suoraan mielenosoittajilta itseltään. Saavuimme Tahririn aukiolle 31. tammikuuta ja sain mahdollisuuden esiintyä lavalla ja soittaa uutta biisiäni. Soittoani videoitiin ja se levisi mielenosoittajien keskuudessa ympäri maan.Irhal oli yksinkertainen biisi, johon kaikki saattoivat yhtyä. Lauloin tuntikausia päivien ajan. Vallankumouksen aikana ja sen jälkeen sinut myös pidätettiin ja jouduit kidutetuksi jopa niin, että olit kuolla. Mitä tapahtui?Minua ovat kiduttaneet sekä poliisin että armeijan joukot. Tahririn aukiolla jouduin ensimmäisen kerran armeijan pidättämäksi satojen muiden mielenosoittajien kanssa maaliskuun alussa 2011. Siis vallankumouksen alkuvaiheessa. Armeija oli ottanut hetkeksi vallan heti Mubarakin lähdön jälkeen ennen Muslimiveljeskunnan lyhytaikaista hallintoa. He kiduttivat meitä kaikkia pidätettyjä keskuksessa, joka sijaitsi aivan Egyptiläisen museon vieressä. Minua he kiduttivat ja hakkasivat pahemmin kuin muita, kahdeksan tunnin ajan. He tiesivät nimeni ja pidätyskeskuksen ulkopuolelle oli kokoontunut väkeä, jotka vaativat vapauttamistani. Todennäköisesti juuri tämän vuoksi pelastuin pahemmalta. Olin niin huonossa kunnossa, että minua ei voitu enää viedä selliin, vaan minut päästettiin pois. Monelle heistä, jotka säästyivät pahemmalta kidutukselta sinä päivänä, kävi lopulta huonommin, koska heidät vietiin selleihin, eivätkä he päässeet pois viikkoihin tai kuukausiin. Tämä on murtanut monen mielenterveyden pahemmin kuin itse kidutus, sillä vankilaolosuhteet ovat Egyptissä järkyttävät.Itse huomasin olevani jokaisen kidutuskerran jälkeen entistä vihaisempi ja päättäväisempi. En aikonut luovuttaa ennen kuin vallankumous oli valmis. Mikä saa poliisit tai armeijan sotilaat, jotka ovat todennäköisesti olleet suurin piirtein saman ikäisiä kuin sinäkin, kiduttamaan? Egyptissähän on yleinen asevelvollisuus, armeijassa on paljon ihan tavallisia nuoria ihmisiä. Kyse on nähdäkseni aivopesusta. Egyptin armeijan koulutukseen kuuluu nöyryyttäminen ja väkivalta, jossa ihmisen itsetunto murskataan. Sitten ihmiselle luodaan tilalle uusi todellisuus, jossa kaikki, jopa omat kansalaiset ovat vihollisia, ehkä ulkomaisten valtioiden värväämiä pettureita. Armeija kiduttaa järjestelmällisesti ilman mitään tutkintaa tai tuomioita. He ovat tehneet siten vuosikymmeniä, se on täysin systemaattista. Kyseessä on sairas järjestelmä. Armeija kiduttaa kiinni ottamiaan ihmisiä, vaikka he eivät välttämättä edes tiedä keitä kiinniotetut ovat ja mitä nämä ovat tehneet.Miksi Egyptissä vallankumouksen jälkeen valta valui niin kovin nopeasti takaisin autoritäärisille voimille, aluksi Muslimiveljeskunnalle ja sitten armeijalle ja al-Sisille?Haluan muistuttaa tässä, että Muslimiveljeskunta ei koskaan ollut mukana vallankumouksessa. Siellä saattoi olla jotain yksittäisiä jäseniä, jotka kannattivat demokraattisia uudistuksia, mutta Muslimiveljeskunnan johto oli hyvin konservatiivista ja heillä ei ollut mitään tekemistä vallankumouksen kanssa. He olivat vain opportunisteja vallankumouksen jälkeen.Olen paljon pohtinut, mitä Egyptistä puuttui, että emme saaneet pystytettyä demokraattista järjestelmää. Yksi tärkeä puute oli johtavan organisaation ja poliittisen agendan puuttuminen. Meillä mielenosoittajilla ei ollut selkeää johtoa eikä poliittista agendaa, jonka olisimme voineet julistaa siinä vaiheessa, kun olimme ottaneet vallan. Muslimiveljeskunnalla ja armeijalla oli selkeä organisaatio ja johtamisjärjestelmä, siksi valta luisui heille. Seuraavalla kerralla mielestäni tarvitaan esimerkiksi poliittinen puolue tai ainakin poliittinen agenda, jonka taakse ryhmä voi organisoitua. Lisäksi tarvitsemme koulutusta ja tietoa ihmisille. Egyptissä on miljoonia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, miten demokratia toimii.Olet kuitenkin optimistinen?Kyllä, sillä Egyptin vallankumous näytti, mitä ihmiset kykenevät tekemään, kun he yhdistävät voimansa. Kukaan ei olisi uskonut, että me mielenosoittajat olisimme saaneet Mubarakin eroamaan. Se oli järjetön ajatus, mutta me pystyimme tekemään sen. Vallankumous on mahdollista, kun ihmiset ovat valmiita taistelemaan toistensa rinnalla ja toistensa puolesta isomman päämäärän eteen. Nyt tilanne on kieltämättä Egyptissä pahempi kuin Mubarakin aikana, mutta al-Sisi ei pysty poistamaan sitä ajatusta, jonka kylvimme egyptiläisten ja erityisesti nuoren sukupolven mieleen. Ajatusta vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tämä ajatus elää edelleen ja siksi olen toiveikas Egyptin suhteen. Nuorilla tarkoitan myös heitä, jotka olivat vielä lapsia, eivätkä olleet kaduilla. He näkivät ja kuulivat mitä tapahtui. Uskon, että ajatus demokratiasta kypsyy juuri parhaillaan erityisesti näiden nuorten mielessä.Uskon myös musiikin voimaan ja kykyyn muuttaa ihmistä.  Siksi jatkan musiikin tekemistä. Teen nykyisin musiikkia, jossa käsittelen samoja vapauteen liittyviä aiheita edelleen, mutta kansainvälisestä näkökulmasta. Ihmiset kärsivät samalla tavalla niin monessa maassa.