EVA ehdottaa eläkeiän nostoa – mutta voisiko eläkkeitä myös laskea?

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA on julkaissut ehdotuksen sukupolvisopimuksesta, jossa vilahtavat tutut ehdotukset eläkeiän nostosta, työnteosta eläkeiässä edes osa-aikaisesti ja eläkeputken (tai -putkiston) poistosta. Vihreiden ikääntymispoliittista ohjelmaa laatinut Kati Juva katsoo, että eläkeikää pitää nostaa, mutta ei mekaanisesti ikärajoja muuttamalla. Nyt pitäisi kannustaa työssä jaksamiseen ja varmistaa, ettei työpaikoilla tapahdu ikäsyrjintää.

31.8.2021 | Yhteiskunta

Kuva:Pasju1000/Pixabay

Kaikissa viime vuosien eläkeselvityksissä nostetaan esille samat madonluvut Suomen tilanteesta. EVA:n raportti kertoo, että eläkkeet ovat jo neljännes kaikista julkisista menoista. Tulevat vuosikymmenet ovat harmaita: seuraavan 50 vuoden aikana 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa puolella miljoonalla.

Vihreät hyväksyi ikääntymispoliittisen ohjelman vuosi sitten. Ohjelma muistuttaa, etteivät eläkeläiset ole yhtenäinen eivätkä avuton ryhmä: nykyisin ihmisten toimintakyky heikentyy merkittävästi keskimäärin vasta 80 ikävuoden jälkeen. Yli 65-vuotiaista monet jaksavat tehdä ainakin osa-aikaista työtä, olla yrittäjiä, hoitaa lapsia tai omia vanhempia ja toimia vapaaehtoisina kolmannen sektorin yleishyödyllisissä yhteisöissä.

Kati Juva oli mukana laatimassa vihreiden ohjelmaa. Hänen mielestään työssä jaksamiseen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota – sehän kuitenkin ratkaisee, milloin eläkkeelle halutaan.

”Siihen auttaa työelämän joustavuuden lisääminen, esimerkiksi mahdollisuus osa-aikatyöhön eläke-etujen pienenemättä ja suuremmat mahdollisuudet oman työn hallintaan. Myös omaisten hoivaan on oltava joustava mahdollisuus, oli kyse sitten iäkkäistä vanhemmista tai lapsenlapsista. Ja näiden jälkeen pitäisi voida palata kokoaikaiseen työhön.”

Voiko eläke pienetä?

Mutta vaikka työpanos kelpaa, on maksettava eläkepotti silti yhä suuri kansantalouden kestokykyyn verrattuna.  Järjestelmä ei ole oikeudenmukainen tuleville sukupolville. Tähän viittaa myös EVA:n nimitys sukupolvisopimus.

EVA muotoilee varovasti siitä juridisesta ja poliittisesta suosta, joka aukeaa, kun keskustellaan eläkkeiden joustosta – alaspäin.

”Maksussa olevat eläkkeet ovat vallitsevan tulkinnan mukaan omistusoikeuden lailla perustuslain suojaamia, joten niihin ei voi puuttua, vaikka eläkemaksupaineet nousisivat suuriksi. Tulkinta voisi mahdollisesti muuttua, jos kävisi ilmeiseksi se, että valtio ei kykene enää turvaamaan muita perusoikeuksia.”

Saman sanoo vihreiden ohjelma suoremmin. Siinä vaaditaan eläkejärjestelmään liittyvän omaisuudensuojan uudelleenarviointia.

On selvää, että jos eläkeläisten määrä ylittää työllisten määrän – kuten muutaman vuosikymmenen kuluttua näyttää käyvän – pitää eläkejärjestelmää rukata.

Nuoret kaipaavat uudistusta

Nuoremmat ikäluokat ovat seuranneet eläkejärjestelmän uudistuksia kärsimättöminä. Vihreät nuoret julkisti nelisen vuotta sitten Eläkepamfletin.

Vuoden 2017 pamfletissa ehdotettiin irtiottoa ansaitun palkan ja eläkkeen suhteesta. ”Eläkkeet ovat ensisijaisesti vanhuuden ja työkyvyttömyyden turvaa eikä työuran aikaisen palkan jatke sen enempää kuin työttömyysturvakaan.”

Nuorten ohjelman mukaan nykyjärjestelmä ohjaa eläkkeisiin suhteettoman paljon rahaa muun sosiaaliturvan kustannuksella. Järjestelmältä penättiin läpinäkyvyyttä muun muassa työnantajan sivukulujen osalta.

Lukas Korpelainen oli mukana pamfletin teossa neljä vuotta sitten Vihreiden nuorten sosiaalipoliittisen työryhmän varapuheenjohtajana. Hänen mielestään Kelan maksamat eläkkeet ja työeläke ovat osa julkisesti rahoitettua sosiaaliturvaa, ja niitä pitäisi myös tarkastella osana julkista kulutusta.

”Kun julkiset resurssit ja huoltosuhde kiristyvät, saattaa jatkossa olla välttämätöntä painottaa ansiosidonnaisten työeläkkeidenkin suuruudessa aiempaa enemmän riittävän toimeentulon turvaamista. Tämä lisäisi järjestelmän legitimiteettiä ja vakautta ja palauttaisi myös nuorten uskoa eläkkeisiin.”

Korpelainen lisää Eläkepamfletin hengessä, ettei kuitenkaan pidä tehdä äkkinäisiä muutoksia maksussa oleviin eläkkeisiin tai niiden verotukseen.

Leena Brandt / Verde

31.8.2021 18:00

1 Kommentti

  1. Ensimmäisen sukupolvisopimuksen tekivät niin sanotut suuret ikäluokat sopiessaan, että heidän lapsensa maksavat heille ansiosidonnaiset eläkkeet. Lapset ovat jatkaneet sopimusta siiirtämällä maksuvastuuta eteenpäin omille lapsilleen, jotka eivät pääse irti isovanhempiensa vekselistä muuten kuin alentamalla maksussa olevia eläkkeitä tai luopumalla omasta eläkekertymästään.

    Alkuperäiseen eläkemalliin liittyi yksittäisiä epäoikeudenmukaisuuksia, joita ei saatu korjatuksi kuin vasta tällä vuosituhannella vaikka palkansaajajärjestöjen edustajat istuivat elimissä solidaarisuusvahteina.

    Tämän vuosituhannen yleiset eläke-ehtojen kiristykset johtuivat paljolti elinajanodotuksen kasvusta, eikä niitä siten voida pitää epäoikeudenmukaisina. Nyt maksajien suhteellisen osuuden aleneminen uhkaa tasapainoa maksajien kannalta epäoikeudenmukaisesti.

    On syytä kysyä, onko pakollinen riskivakuutus, jonka hinta on noin 25 %-yksikköä bruttoansiosta, siis tonni kuussa 4000 euron ansiota vastaten, ylipäätään oikeudenmukainen ja sopusoinnussa kansalaisvapauksien kanssa.

    Järjestelmästä hyötyvät pitkäikäiset. Jos menehtyy ennen eläköitymistä, jää merkittävä osa ansioista kuluttamatta tai perimättä säästösumman puuttuessa. Pitkään elävät hyvätuloiset korkeakoulutetut puolestaan keskimäärin hyötyvät ja tämän lisäksi voivat olla oikeutettuja leskeneläkkeeseen, jonka kustannus jakautuu koko järjestelmän, myös sinkkujen ja eronneiden kontolle.

    Yhteiskunnan perustuslaillinen tehtävä on huolehtia perusturvasta, minkä eläkepuolella tajoaa kansaneläke. Ihmisen pakottaminen luopumaan merkittävästä osasta ansiotaan ansiosidonnaisen eläkejärjestelmän hyväksi sotii valinnanvapautta vastaan.

    Nykyinen kansaneläke ei takuueläkkeineenkään riitä perusturvaksi. Turvaa parantaa ansioeläke, mutta hitaasti ansioiden suhteessa eläkkeiden yhteensovituksen vuoksi. Sellainen pienituloinen, joka juuri ja juuri ansaitsee oman kansaneläkkeensä työeläkkeen kautta, onkin järjestelmän sankari.

    Eläkemielessä pienituloinen on myös sellainen keskituloinen, jonka työura jää lyhyeksi opiskelun tai lastenhoidon vuoksi. Ansioeläke lasketaan koko työuran kokonaisansiosta.

    Olen ehdottanut eläkeuudistusmallia, missä perusturvaan kuuluva kansaneläke nostetaan elämiseen riittävälle tasolle ja pakollinen ansionvakuuttaminen supistetaan vaikka kolmannekseen nykyisestä. Kun samalla luovutaan eläkkeiden yhteensovituksesta, jokainen ansaittu eläke-euro lisää aidosti tuloja.

    Kansaneläkkeen tason nosto lisäisi veroja mutta eläkemaksun pieneneminen lisäisi tuloja. Uusi tasapaino tulisi saavuttaa siten, että palkansaajan käytettävissä oleva tulo lisääntyisi.

    Minkä tahansa eläkeuudistuksen ongelma on järjestelmän perustajaisien kirjoittaman vekselin lunastus. Yksi tapa lunastuksen rahoittamiseksi on eläkkeiden verotuksen kiristäminen. Tämä olisi Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan mahdollista, sillä se on todennut suurituloisten eläkeläisten raippaveroa koskeneessa päätöksessään, että palkkaa ja eläkettä voidaan verottaa eri tavoin, toisin sanoen epäoikeudenmukaisuus on laillista, kuten oli laillinen myös alkuperäiseen työeläkelakiin liittynyt sukupolvien välinen eriarvoisuus, sukupolven sopimus itsensä kanssa lasten velaksi.

Lähetä kommentti