9/11 järkyttää yhä - mutta emme elä terrorismin aikakautta

Kaksikymmentä vuotta sitten tehdyt iskut WTC-rakennuksia ja Pentagonia vastaan johtivat mm. Yhdysvaltojen vastaiskuun eli sotiin Irakissa ja Afganistanissa. Presidentti George W. Bush käytti kärjekkäitä ilmaisuja pahuudesta, joka oli iskujen takana, eivätkä amerikkalaiset halunneet pohtia iskujen taustoja.

”On aika tyypillistä retoriikkaa maalata asetelmaksi hyvä vastaan paha. Se oikeuttaa vastatoimiin ja rakentaa kansan tukea”, sanoo Leena Malkki.

”Samalla suljetaan pois tarve ajatella mitään lieventävää. Ei ole tarvetta pohti, miksi näin kävi ja miten länsimaiden toiminta on mahdollisesti vaikuttanut tekijöiden motiiveihin.”

Nimenomaan amerikkalaisessa poliittisessa kielenkäytössä sana paha, evil, kuvaa ihmisryhmiä tai valtioita. Suomalaiseen tai eurooppalaiseen puheenparteen sana ei istu.

Malkin mielestä poliittiselle väkivallalle luodaan yllytyspuheella tilaa. Puhe leimaa jonkun väkivallan kohteeksi ja oikeuttaa terroriteot.

Islamofobia, islamin pelko, on politisoitunut eikä ole nopeasti purkautumassa länsimaissa.  Siinä missä aiemmin puhuttiin maahanmuuttajista ja monikulttuurisuudesta, puhutaan nyt kärjekkäämmin islamisteista yleisnimenä hyvin erilaisille ryhmille.

Terrorismin monet kasvot

Terrorismi ei ole ismi, se ei ole ideologia. Uskonnolliset, poliittiset tai nationalistiset ryhmät voivat päätyä käyttämään väkivaltaa saavuttaakseen tavoitteitaan – julkisuutta, kaaosta, itsenäisyyttä tai muuta. Terrori ei tarkoita mielenosoituksia tai muuta rauhanomaista toimintaa, vaikka nimitystä käytetään vaikkapa radikaalin ympäristöaktivismin ”ekoterrorismista”.

Syyria, Irak, Isisin kalifaatti ja nyt jälleen Afganistanin tilanne ovat pitäneet jihadistien terrorismin otsikoissa.

”Jihadistisen terrorismin uhka on 2000-luvulla keskimääräisesti kasvanut, koska sitä tukeva toiminta on lisääntynyt Euroopassa. Toisaalta terrorismin torjunta on kehittynyt ja monipuolistunut todella paljon, tiedusteluviranomaisten resursseja on lisätty ja kansainvälinen yhteistyö on tiivistä.”

Malkki arvioi, että Euroopassa ei järjestäytyneelle jihadistiselle toiminnalle ole edellytyksiä lisääntyneen valvonnan myötä.

Internetin kaikenkattavuus on tuonut lisämausteen tilanteeseen. Tiedusteluviranomaisille netti ja puhelimien valvonta tuo arvokasta lisätietoa mahdollisten iskujen suunnittelijoista.

Toisaalta netti tarjoaa kanavan myös ekstremisteille, jotka voivat elää siellä omassa kuplassaan vuorovaikutuksessa vain kaltaistensa kanssa.

Miten torjua terrorismia

Malkki on tutkinut alaa 30 vuotta ja hänen kirjansa Mitä tiedämme terrorismista kokoaa satojen tutkimusten tuloksia yhteen.  Paraikaa #minätutkin minkälaiset asiat voisivat suojata yhteiskuntaa väkivallan ilmaantumiselta.  

Tutkimusten mukaan väkivaltaista toimintaa on vähemmän maissa, joissa on laajat kansalaisoikeudet ja kansalaisvapaudet. Tutkimus ei siis tue käsitystä, että terrorismi olisi jotenkin nimenomaan demokratioiden ongelma. Iso merkitys on sillä, millaisia vaikuttamiskanavia vähemmistöryhmillä on käytössään.

Suomessa esimerkiksi maahan muuttaneiden äänestysaktiivisuus on selvästi ns. kantaväestöä alhaisempi.

”Kyse ei ole pelkästään siitä, voiko henkilö äänestää vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta. Kuuluuko eri ryhmien ääni mediassa, pääsevätkö kansalaisjärjestöt kuuluville ja miten niihin suhtaudutaan esimerkiksi somessa.”

Kaikkein huonoin on tilanne, jossa syntyy kokemus ulossulkemisesta, ettei ole mahdollisuutta vaikuttaa itselle olennaisiin asioihin.

Osallisuuden tärkeys pelaa joka suuntaan. Yleensä länsimaissa, joissa radikaalioikeistolaisten puolueiden kannatus on korkeaa, on vähemmän äärioikeiston väkivallan käyttöä.

”Mutta aina se ei mene niin. Radikaalipuolue voi myös oikeuttaa väkivallan niin että sitä rohkaistutaan käyttämään.”