Selkokieli reittinä suomen kielen oppimiseen

Tarvitsemme Suomeen uusia suomalaisia tekemään töitä, oppimaan ja olemaan osa yhteisöä. Maamme hallitus pyrkiikin yksituumaisesti edistämään muun muassa työperäistä maahanmuuttoa. Lisäksi meidän tulisi parantaa niiden täällä jo olevien mahdollisuuksia ja osallistumista, joiden äidinkieli ei ole suomi tai ruotsi. 

Usein esitetään, että muualta tulevien elämää Suomessa helpottaisi se, jos voisi toimia englanniksi. Jotkut toivovat lisää englanninkielisiä kouluja ja päiväkoteja ainakin suuriin kaupunkeihin. Toki tällaiset palvelut voisivat auttaa joitakuita, varsinkin länsimaista tulevia koulutettuja muuttajia. Ne eivät kuitenkaan auttaisi suurta osaa muualta tulleita tai tulevia.

Kaikki eivät osaa englantia

Likikään kaikki tänne tulevat tai täällä olevat eivät osaa englantia. Esimerkiksi monien Venäjältä tulleiden suussa englanti ei taivu. Naapurimaassamme vieraiden kielten opetus ei ollut suosittua, ja se alkoi vasta vuonna 1991, kun Neuvostoliitto hajosi. Nyt Venäjällä toki opiskellaan englantia, mutta enimmälti vain kaupungeissa.

Jos venäläismaahanmuuttajalta kysyy, mitä kieliä hän osaa, usein vastaus on ”vain venäjää”. Lisäksi esimerkiksi monet arabitaustaiset maahanmuuttajat eivät osaa englantia.

Ylipäänsä maailma ei ole niin englanninkielinen kuin saatamme kuvitella. Maailman 7 miljardista asukkaasta vain 500 miljoonaa puhuu englantia äidinkielenään. Peräti 85 prosenttia ei osaa englantia.

Esimerkiksi Intiaa pidetään englanninkielisenä maana, mutta todellisuudessa englantia puhuu vain joka viides intialainen. Suomalaisistakaan 1,7 miljoonaa eli 30 prosenttia ei EU:n kielibarometrin mukaan osaa englantia.

Selkokielisiä palveluita

Toimiva väline kotoutumiseen ja osallisuuteen Suomessa on voida oppia suomea (tai ruotsia). Parhaimmillaan tämä oppiminen toteutuu joustavasti ja sujuvasti osana työtä, opiskelua ja muuta elämää.  Kielen opetuksen resursseista tuleekin voida huolehtia, ja opetuksen on syytä olla linjakasta ja erilaisia käyttötarpeita palvelevaa.

Selkokieli voi toimia reittinä kielitaidon kartuttamiseen ja suomen kielen oppimiseen. Sillä tarkoitetaan suomen kielen muotoa, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi.

Selkokieli on suunnattu niille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä. Ruotsin kielessä vastaavasta kielimuodosta käytetään käsitteitä lättläst tai lättspråk. 

Niille, joiden suomen osaaminen on vielä alullaan, tulee olla tarjolla monipuolisesti tietoa yhteiskunnan palveluista selkokielellä.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudun kunnat tarjoavat melko kattavan paketin. On tärkeää, että selkokieliset sivustot ovat ajantasaisia ja että niille myös lisätään uusia aihealueita tarpeen mukaan.  

Selkokieli ei ole vain muualta maahamme muuttaneille. Siitä hyötyvät kaikki, joiden kielitaidon puutteet hankaloittavat arjen tilanteissa selviämistä ja yhteiskunnan toimintaan osallistumista. 

Selkokielen rinnalla tarvitaan toki viestintää myös yleisimmin puhutuilla maahanmuuttajaväestön kielillä. Varsinkin Suomeen muuttamisen alkutaipaleella omakielinen tiedotus on välttämätöntä.

Käännättäminen on kuitenkin kallista, eikä kaikkia mahdollisia kieliryhmiä voida koskaan palvella. Selkokielen tarkoituksenmukainen käyttö onkin usein yhdenvertaisin ja sujuvin ratkaisu. 

Osallisuuden kokemus tärkeää

On tärkeää oppia kieltä, mutta kieltä tulee voida myös käyttää monipuolisesti. Eikä kielitaito toki ole automaatti, jonka avulla voisi työllistyä.

Esimerkiksi Helsingissä on muualta muuttaneita, jotka eivät suomen kielitaidostaan huolimatta ole työllistyneet tai koe osallisuutta. 

Viime vuodella lopulla valmistuneessa Minna Intke-Hernandezin väitöstutkimuksessa tuodaan painavasti esiin se, että onnistuneen kieleen sosiaalistumisen lähtökohtana on osallisuuden kokemus. Vasta näin yksilö voimaantuu aktiiviseksi toimijaksi yhteisössään.

Tarvitaankin lisää mahdollisuuksia oppia kieltä arjessa: paikkoja ja tilanteita, joissa voi tavata muita alueen asukkaita luontevasti. Tällaisia ovat esimerkiksi leikkipuistot, perhekerhot, kielikahvilat ja erilaiset tapahtumat.

Jokainen meistä voi ryhtyä juttusille muualta tulleen kanssa ja näin lisätä yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden kokemusta. Kielitaito kasvaa arjen kohtaamisissa.

Kielitaito ei ole vain konkreettista puhumisen ja ymmärtämisen taitoa, vaan se on myös osa vuorovaikutusta ja osallisuutta.