Ulkoilmamuseo Eurooppa on amerikkalaisten ja aasialaisten puristuksessa

Hollantilaisen Ilja Pfeijfferin kirja Grand Hotel Europa on romaani, joka kannattaa lukea. Sen juoni on varsin keskinkertainen ja seksikohtaukset Helsingin Sanomien arvostelijan mukaan huonoja, mutta molemmat, juoni ja seksi, ovat kirjassa vain, koska sellaisten ajatellaan kuuluvan romaaniin.

Kirja on fiktion kuoriin rakennettu vahva ja pessimistinen puheenvuoro Euroopasta.

Kirjan toinen teema on massaturismin kirot, joita kirjailija kuvaa väkevin vedoin. Kirjan päähenkilö on ilmiselvä konservatiivi, jonka mielestä Venetsian arvokkailla kaduilla pitää kulkea tummassa puvussa eikä turistien värikkäissä shortseissa.

Läpi kirjan kulkee kirjan toinen teema, kuva Euroopasta ulkoilmamuseona, johon aasialaiset ja amerikkalaiset turistit matkustavat kuin aikamatkalle katsomaan, millaista oli elämä ennen nykyaikaa.

Kirjan päänäyttämönä on vanha ja hyvin perinteikäs loistohotelli, jonka parhaat päivät ovat takana kävijämäärän tasaisen vähenemisen johdosta. Kiinalainen sijoittaja on ostanut sen aikomuksenaan nostaa hotellin uudestaan taloudelliseksi menestykseksi. Hän tuhoaa kaiken, mikä siinä on vanhaa ja arvokasta ja korvaa sen kitschillä – ja nostaa hotellin näin jaloilleen. Hävityksen nähtyään vanha omistaja kuolee järkytykseen.

Pfeijffer kuvaa kuinka talouden, tieteen ja teknologian kehitys on siirtynyt Euroopasta Aasiaan ja Amerikkaan. Tämän tueksi hän esittää vakuuttavan paketin tilastodataa muun muassa patenttien määrästä. Eurooppa vanhenee pystyyn sekä väestöltään että elämäntyyliltään. Sen arvo maailmassa on olla menneistä ajoista kertova museo

Joku toinen sanoi asian niin, että Eurooppa on maanosa, jossa tietotekniikalla tarkoitetaan kiinalaista rautaa ja amerikkalaista softaa.

Pitäisikö tälle tehdä jotain, vai onko tämä hyvä näin? Ehkä pysähtyneisyys on vain hyvä, mutta tietoisesti eurooppalaiset eivät ole osaansa valinneet vaan tekevät vakavissaan ohjelmia maailman kilpailukykyisimmästä maanosasta.

Euroopan heikkous johtuu sen hajanaisuudesta, joka toisaalta on myös Euroopan kulttuurinen vahvuus. Sitähän turistit muualta maailmasta tulevat katsomaan.

Yksittäiset eurooppalaiset maat ovat liian pieniä mihinkään isoon ja tämän heikkouden korjaamiseksi perustettu EU ei toimi.

Esimerkiksi päättäminen koronaelvytyksestä on kestänyt kaikkine mutkineen ja varmistuksineen niin kauan, että rahat, jos ne joskus tulevat, tulevat aivan liian myöhään. Koronan aiheuttama taantuma on silloin jo ohi.

Vaikka tieto tulevista rahoista varmasti tasasi talouden aallokkoa, on eurooppalainen päätöksenteko ylipäätään toivottoman hidasta.

Ulkopolitiikassa EU on kokoonsa nähden todella heikko. Oman turvallisuutensa takaamisen se on ulkoistanut Yhdysvalloille, missä on omat riskinsä, kuten viime vuosina on nähty. On kuitenkin epätodennäköistä, että tämä johtaisi hankaluuksiin EU:n maaperällä – korkeintaan ehkä Baltiassa ja Balkanilla – mutta Ukrainassa ja Valko-Venäjällä se on jo johtanut. On järkyttävää, että Venäjä voi operoida niin kuin on operoinut aivan EU:n rajoilla ja tuottaa sellaista kärsimystä ihmisille.

EU:n heikkoudesta johtuu myös se, että länsimaisia elämänarvoja lähestynyt Turkki on palannut pimeyden aikakaudelle. EU:n päättämättömyys ajaa myös Balkanin maita Venäjän syliin. EU:n täysjäsenyys ei niille ehkä sovi, mutta jokin liitännäisjäsenyys olisi hyvä.

Juuri nyt Venäjän presidentti Vladimir Putin kiristää EU:ta maakaasutoimituksilla. Yhtenäinen EU voisi ratkaista asian hankkimalla maakaasua muualta, mutta yhteistyöhön kykenemättömät EU-maat eivät tähän pysty, koska asia vaatisi isoja yhteisiä investointeja, joista päättäminen veisi vuosia.

Yhtenäinen EU panisi kyllä Putinin polvilleen, mutta tämä nykyinen on Putinille aika helppo kohde.

EU:n rakenne houkuttelee julkisen rahan haaskaukseen. Olemme arvostelleet aivan aiheesta Välimeren maita EU:n tukimiljardien holtittomasta käytöstä, mutta emme suostu näkemään rikkaa omassa silmässämme. Aika halpaa rahaa EU:n tuki on Suomessakin. Sitä käytetään niin hyödyttömiin kohteisiin, ettei omaa rahaa käytettäisi sellaiseen ikinä.

Krim ja Valko-Venäjä. Yhtenäinen EU panisi Putinin polvilleen.

Voidaan kysyä, onko ollut Suomelta järkevää ajaa EU:ssa veto-oikeutta EU:n päätöksenteossa sellaisille maille kuin Malta ja Kypros vain, jotta saisimme sen myös itsellemme. Yhden maan veto-oikeuden kautta EU antaa käytännössä veto-oikeuden myös ulkovalloille, jotka voivat ostaa vaikutusvaltaa tämän maan politiikkaan ja ovat näin myös tehneet.

Yksimielisyyden sijaan siis tarvitaan lisää enemmistöpäätöksiä.

Jotain lohtua voidaan saada siitä, että jos on päätöksenteko vaikeaa EU:ssa niin on se sitä myös Yhdysvalloissa.