Pilvien herruus – ihminen jumalana

Väitetään, että ihminen kulkee usein pää pilvissä, runoilijat ainakin. Vladimir Majakovski kirjoitti maineikkaan futuristisen runoelman, jolle hän antoi symboliseksi nimeksi Pilvi housuissa.

Anton Tšehov taas kirjoittaa runoilijasta, joka kulki maaseudulla muistivihko ja kynä kädessään. Parasta mitä hän löysi, oli ”flyygelinmuotoinen pilvi”. Siitä on tullut jo kirjallisuushistoriallinen käsite.

Kirjallisuus tuntee vaaleanpunaisia pilviä, kultaisia pilviä tai elokuvaksi muuttuneita pilviä, kuten Aki Kaurismäen klassikossa Kauas pilvet karkaavat.

Tässä tiededokumentissa pilvet eivät karkaa. Ne joko satavat tai sitten eivät. Niiden tarkoitus olisi sataa. Elokuvaohjaaja Tuija Halttunen teki monin tavoin ällistyttävän runollisen ja samalla tieteellisesti tiukan dokumentin Näin pilvet kuolevat.

Ideasta lopputulokseen kului 15 vuotta, neljä viimeistä aktiivisessa työssä. Sen päähenkilö on nyt 46-vuotias suomalainen hiukkastutkija Hannele Korhonen.

Yhdistyneet Arabiemiirikunnat halusivat kehittää monitieteiseen kokonaiskuvaan perustuvia tapoja sadattaa pilvet omille kuivuudesta kärsiville aavikoilleen ja saada ne viheriöimään. He avasivat uuden tutkimusohjelman, johon myös professori Korhonen haki.

Kun Halttunen sai kuulla, että professori Korhonen anoi ja sai rahoituksen harvinaiseen kolmivuotiseen tutkimusprojektiin Arabiemiirikuntiin, hän koki tilaisuutensa tulleen.

Kun eri osapuolet vieläpä suostuivat kuvauksiin, alkoi työläs prosessi löytää elokuvalle rahoitus. Rahat saatiinkin kasaan juuri ennen vuoden 2021 ensi-iltaa.

“Pilvet edustivat fyysisen olemassaolonsa lisäksi itselleni jonkinlaista metafyysistä ajan ja ihmistä suuremman olemassaolon tasoa.”

Ennen professorin kohtaamista ohjaaja Tuija Halttunen oli monin tavoin tutkinut pilvien, veden ja sateiden syklejä ulottaen mielenkiintonsa myös myytteihin ja rituaaleihin. Hän oli tutustunut sadetansseihin tai Arabiemiirikuntien Al-Taghrooda -kulttuuriin, jossa lauletaan ja improvisoidaan tarinoita vedestä ja aavikoista.

Kemikaaleilla tehtyä keinosadettamista on maailman sivu käytetty milloin Moskovan olympialaisissa, milloin Kanadan viljelmillä tai toisen maailmansodan tarpeisiin. Muistan Kuubassa kuulleeni, miten amerikkalaiset sadattivat pilvet ennen Kuubaa, jonka viljelmät sitten kärsivät kuivuudesta. Pilvistä on tehty myös mm. mainostauluja.

Dokumentti seuraa kolmen vuoden ajan professori Korhosen työtä Abu Dhabissa ja sitä ympäröivillä aavikoilla. Dokumentissa kuvataan hänen kohtaamisiaan kansainvälisen tutkimusyhteisön edustajien kanssa, prosessin etenemistä ja keinotekoisen sadatusjärjestelmän vaikeuksia.

Vastoin pelkojaan hänen ei tarvitse pukeutua huiveihin, ei peittää sääriään tai pelätä sharia-lain kohtaamista. Hän on vapaa tekemään tiedettään yhdessä miestutkijoiden kanssa, matkustelemaan erämaissa etsien pilviä ja niiden sadatusmahdollisuuksia ja ruokailemaan palatsiravintoloissa.

Pilvivallankumousten rinnalla kulkevat ilmaston lämpenemisen teemat, ihmisen ja luonnon keskinäinen riippuvuussuhde ja tasapainotila, ihmisen kyseenalainen rooli jumalana. Tarkoitus on avata keskustelu tieteen etiikasta ja ihmisen valinnoista suhteessa luontoon ja sen muokkaukseen.

Kuvaustyö ei aina ollut helppoa. Kuvauspaikoista oli sovittava paljon aikaisemmin, ettei kamera löytäisi vahingossa vääriä kohteita. Pilvillä oli keskeinen rooli.

”Halusin pilvet jotenkin läsnäolevaksi läpi koko elokuvan – en välttämättä kuvina, vaan myös katsojalle tunteena, että ne ovat mukana elokuvan tarinan taustalla koko ajan. Pilvet edustivat fyysisen olemassaolonsa lisäksi itselleni jonkinlaista metafyysistä ajan ja ihmistä suuremman olemassaolon tasoa. Sen tunteen halusin leffaan mukaan,” Halttunen kertoo.

”Jokainen kuva pilvistä on tarkoin mietitty!”.

Sitten tapahtui jotain. Kolmen vuoden tutkimusperiodin lopussa kävi ilmi, ettei pilvien kauneus suinkaan määrittänyt laajan kansainvälisen tutkimustyön tarkoitusta.

Enempää en paljasta. Dokumentin lopussa on käänne, joka muistuttaa Bertolt Brechtin Galilein elämä -näytelmän viimeiseistä ajatusta: eräänä päivänä tiedemiesten riemunhuutoon vastaa ihmiskunnan kauhunhuuto.

Näin pilvet kuolevat on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut suomalais-tanskalainen dokumenttielokuva, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Tuija Halttunen.

Päähenkilö on professori Hannele Korhonen ja dokumentti seuraa hänen kolmivuotista tutkimusprojektiaan Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa.

Dokumentti on kiertänyt monilla elokuvafestivaaleilla Amsterdamin Idfasta Pietariin ja Taiwaniin keräten laajaa kansainvälistä huomiota.