Ilveselokuva on luonnon asialla

Ilveskuiskaaja-dokumenttielokuva elää suomalaisen luonnon ehdoilla. Pääsemme seuraamaan metsän elämää ilman kansainvälisistä luontovideoista tuttua vilskettä. Nämä isot kissat ansaitsevat paikkansa luonnossamme, kirjoittaa Hannu Tuominen.

27.9.2023 | Arvostelu

Kuva: Alexander Lembke, Wacky Tie Films

Ilveskuiskaaja on elokuva, joka kertoo Rauman ja Pyhärannan rajamailla elävistä ilveksistä. Se kertoo myös Hannu Rantalasta, joka työtapaturman jälkeen löysi elämälleen sisällön luonnon seuraamisesta. Näitäkin teemoja enemmän se on elokuva, joka kertoo ihmisen ja luonnon suhteesta.

Ilvekset esiintyvät elokuvassa Hannun puheissa ja riistakameroilla otetuissa kuvissa. Dokumentin tekemiseen kulunutta aikaa havainnollistaa riistakameravideoiden laadun paraneminen rakeisista mustavalkokuvista lähelle luontodokumenteista tuttujen värikuvien tasoa. Ilvesten ohella Hannun asettamille kameroille esiintyvät jänikset, ketut, hirvet ja joutsenet. Tekisi mieli nähdä enemmänkin näitä kohtaamisia, joissa ihminen ei ole läsnä edes kameran takana. 

Hannu Rantala ei ole kertaakaan nähnyt ilvestä luonnossa. Silti hän on tietoinen niiden läsnäolosta, siitä miten ne liikkuvat hänen maillaan ja varmasti seuraavat hänen tekemisiään. Se onkin elokuvan ehkä hienoin säie. Me voimme jakaa yhteisen luontomme niinkin hienojen eläinten kuin ilvesten kanssa ilman, että meidän tarvitsee päästä näkemään niitä.

Tunnistan tämän omasta suhteestani Nuuksiossa liikkuviin karhuihin: pelkästään tieto niiden läsnäolosta herättää kunnioitukseni ja saa koko metsän tuntumaan arvokkaammalta.

BBC:n luontoelokuvissa käy hurja vilske, mutta oikeassa luonnossa ei yleensä näennäisesti tapahdu juuri mitään.

Elokuvan puolivälissä tuntui, että toistoa on liikaa ja tarinan pitäisi jo edetä. Pysähdyin kuitenkin arvioimaan omaa suhtautumistani. Tällaistahan kulkemiseni luonnossa oikeasti on. BBC:n luontoelokuvissa käy hurja vilske, mutta oikeassa luonnossa ei yleensä näennäisesti tapahdu juuri mitään. Näen ehkä kalliolla paistattelevan kyyn, siinä kaikki. Metsä ei ole meille suunniteltu tapahtumakeskus, vaan siellä kaikki elävät omaa elämäänsä ja koettavat häiritä toisiaan niin vähän kuin mahdollista.

Kuva: Juha Suonpää, Wacky Tie Films

Dokumentin loppua kohti vahvistuu neljäs teema: ilveksen suojelu. Kannanhoidollisen metsästyksen nimissä ilvestä metsästetään täysin turhaan, usein pelkästään huvin vuoksi ja tavoilla, jotka puistattavat vielä pitkään sen jälkeen kun Rantala on kertonut niistä elokuvassa.

Ehkä ilveksillä on kuitenkin toivoa. Rantala ystävineen on saanut aikaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen, jossa Suomen riistakeskuksen myöntämä poikkeuslupa ilveksen ”kannanhoidolliseen” metsästykseen Rauman, Laitilan ja Pyhärannan alueella todettiin laittomaksi.

Olen usein haaveillut ilveksen näkemisestä luonnossa. Ilveskuiskaajan nähtyäni ymmärrän paremmin, kuinka onnekas olen jo seurattuani isoja pyöreitä tassunjälkiä Nuuksion keväthangilla. 

Me mahdumme hyvin samaan metsään, tupsukorva ja minä. Kunpa metsän isot kissat saisivat joskus kulkea pelkäämättä muitakin ihmisiä.

Ilveskuiskaaja, pitkä dokumenttielokuva, julk. 1.9.2023. Ohjaaja: Juha Suonpää

Hannu Tuominen
Kirjoittaja on luontoharrastaja.

27.9.2023 6:00

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Kuuntele Verden podcastia!

Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon

Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon