Älä anna tylsien tenttien hämätä – nämä ovat isot vaalit, joissa ehdokas kannattaa valita huolella

Poliittinen keskustelu sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista on helposti valtakunnan tasolla ohutta yläpilveä, sillä aluevaalien kysymykset ja valtuustojen politiikka konkretisoituvat monilta osin vasta alueilla, kirjoittaa Atte Harjanne.

10.1.2022 | Kolumni

Kuva: Pixabay.

Tammikuun 23. päivä käydään Suomen historian ensimmäiset aluevaalit, joissa valittujen valtuustojen käsissä on sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden toteuttamista ohjaava politiikka jatkossa. Ne ovat erittäin tärkeät vaalit sekä kansanterveydellisesti että kansantaloudellisesti, sillä pelissä ovat hyvinvointivaltion keskeiset palvelut n. 4,9 miljoonalle suomalaiselle ja noin 20 miljardin euron vuosittaiset julkiset menot.

Näin isoihin asioihin liittyvän politiikan soisi herättävän isoja tunteita. Valtakunnallisella tasolla poliittinen keskustelu on kuitenkin hieman puista. Osallistuin itse viime viikolla Ylen aluevaalistartin eduskuntaryhmien puheenjohtajien tv-tenttiin.

Lopputuloksena ei ollut värikkäitä otsikoita ja keskustelu oli enemmänkin melko rauhallista toisiaan komppailevaa peruspointtien toistoa kuin säkenöivää jännitettä. Kukapa ei haluaisi panostaa ennaltaehkäisyyn ja sujuviin ja saavutettaviin palveluihin, hyödyntää digitalisaatiota, parantaa sote-alan työoloja ja niin edelleen. Poliittista debatoitavaa löytyi enemmän asioista, joista aluevaltuustot eivät päätä – kuten maakuntaverosta, jonka maaliin vieminen on hallituksen ja eduskunnan asia.

Aluepäättäjillä on edessä myös erittäin tärkeitä rekrytointeja, joihin kannattaa panostaa ja jättää poliittiset läänitykset väliin.

Voi olla, että tentit sähköistyvät vaalien lähestyessä ja puoluejohtajien noustessa framille. Haasteena valtakunnan tason poliittisessa keskustelussa säilyy kuitenkin se, että aluevaltuustojen asiat konkretisoituvat kunnolla vasta alueilla. Yleisellä tasolla on helppo veistellä hyvää ja kaunista, mutta aluevaltuustoilla on tosiasiassa edessä isoja päätöksiä, priorisointia ja vaikeita valintoja, joiden edessä puolueilla ja ehdokkailla on todellakin eroja.

Esimerkiksi lähipalveluiden laadussa ja hintalapussa on iso ero sen mukaan, onko sanojen taustalla ajatus nykytilanteen puolustamisesta yhden kunnan tai paikkakunnan näkökulmasta vai aito halu löytää avoimesti parhaat ratkaisut. Itse lähtisin siitä, että saavutettavuus kannattaa mitata minuuteissa ja asiakaskokemuksena eikä metreissä tai sen mukaan, mitä titteleitä minkäkin rakennuksen sisältä kiinteästi löytyy.

Se on selvää, että uudistuksen hyvät tavoitteet eivät toteudu, jollei aluepäättäjiltä löydy kykyä tai halua tehdä päätöksiä koko alueen näkökulma huomioiden. Aluepäättäjillä on edessä myös erittäin tärkeitä rekrytointeja, joihin kannattaa panostaa ja jättää poliittiset läänitykset väliin.

Digitalisaation huimat lupaukset eivät toteudu itsestään, vaan vaativat fiksua ja ketterää tietopolitiikkaa, kuten Janne Peltola on kirjoituksissaan nostanut esiin. Aluepäättäjien ei tarvitse olla järjestelmäarkkitehteja, palvelumuotoilijoita tai koodareita, mutta näiden asioiden merkitys on syytä ymmärtää.

En puolueen varapuheenjohtajana halua olla linjaamassa, miten vaikkapa Kainuussa tai Lapissa jokin asia pitää hoitaa, vaikka se puheenparresta vähän abstraktia ehkä tekeekin.

Myös hankintaosaamisen rooli korostuu: ei vain digissä, vaan kaikessa yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa. Tätä yhteistyötä ei muuten auta, jos yksityiseen palveluntuotantoon suhtaudutaan mörkönä – eikä myöskään se, että julkisen sektorin kykyä innovoida ja kehittää toimintaansa vähätellään. Kun työntekijöille annetaan aidot mahdollisuudet kehittää ja vaikuttaa omaan työhönsä, voi saada aikaa paljon ja samalla luoda parempaa ja vetovoimaisempaa työilmapiiriä, joka auttaa myös vaikeaan työvoimapulaan.

Päihdehaittojakin haluavat puheissa epäilemättä vähentää kaikki, mutta aluevaltuustoihin kannattaa valita ihmisiä, jotka luottavat tutkittuun tietoon ja painottavat vaikuttavia toimia ja humaania otetta haittoja syventävän moralismin sijaan.

Oman haasteensa kansallisen tason debattiin tuo sekin, että nimenomaan alueiden itsehallinto ja toiminnan vapaus on tämän uudistuksen ytimessä. Alueiden rahoitus ja ohjaava lainsäädäntö tulee valtiolta, ja näiden puitteissa pitäisi nimenomaan vaalia alueiden mahdollisuuksia löytää ne parhaat ja toimivimmat ratkaisut. En puolueen varapuheenjohtajana halua olla linjaamassa, miten vaikkapa Kainuussa tai Lapissa jokin asia pitää hoitaa, vaikka se puheenparresta vähän abstraktia ehkä tekeekin.

Puoluejohtajien tenttaamista arvokkaampaa äänestäjälle onkin todennäköisesti paikallisten ehdokkaiden seuraaminen ja jututtaminen. Kaiken edellämainitun valossa on todella tärkeää, että alueille saadaan motivoituneet ja pätevät päättäjät. Onneksi tällaisia ehdokkaita on tarjolla paljon – sen voin todeta ainakin vihreiden osalta innokkaita, skarppeja ehdokkaita eri tilaisuuksissa läsnä ja etänä tavattuani.

Vaalikonetestailun perusteella niitä vaivaa hieman sama ongelma kuin kansallista poliittista keskusteluakin. Ylätasolla liikutaan.

Sopivaa ehdokasjoukkoa ne auttavat silti haravoimaan, mutta nyt on äänestäjän markkinat ottaa asioista selvää hieman syvemminkin. Fyysisten kohtaamisten ollessa rajattuja kannattaa tarttua sopivaan somekanavaan, puhelimeen tai sähköpostiin, ja tiedustella millä mielellä ja ajatuksilla ehdokas on vaaleissa liikkeellä. Kun pohdinta on maalissa, voi olla hyvä idea käydä äänestämässä ennakkoon, jos vaikka korona tai karanteeni osuu vaaliviikonlopulle ja mutkistaa kuvioita.

Ennen kaikkea: Muista äänestää!

Atte Harjanne
Kirjoittaja on vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja vihreiden varapuheenjohtaja. Hän kirjoittaa kolumneja Verdeen joka neljäs viikko.

10.1.2022 10:26

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

1 Kommentti

  1. En aio äänestää näissä vaaleissa, mutta olen samaa mieltä että näissä vaaleissa kuten kuntavaaleissakin keskustelu velloo aina liian ylätasolla. Ehdokaslistat ja ongelmat ovat paikallisia, mutta televisiotenteissä pällistelevät puolueiden johtajat. kaipaisin itse oman kuntani tai alueeni ehdokkaideni debatteja ja keskusteluja kunta- ja aluevaaleissa. Haluaisin nähdä myös puolueiden sisäisiä vaaliväittelyitä, koska paikallisvaaleissa suurin osa ehdokkaista on tuikituntemattomia.

    En tiedä mikä olisi ratkaisu. Voisivatko puolueiden paikallisjärjestöt yhdessä järjestää tilaisuuksia joka alueella, vai tarvitaanko joku ulkopuolinen taho kuten tiedotusvälineet niitä vetämään? Antavatko puolueet riittävästi autonomiaa omille paikallisjärjestöilleen kampanjoiden vetämiseen?

Lähetä kommentti