Vihreiden politiikka ei voi rakentua pelkän identiteettipolitiikan varaan

Vihreiden vahvuudet ovat olleet avoimuus, tietopohjaisuus ja vihreään talouteen nojaavat näkökulmat. Puolueemme ydinteemat ovat kuitenkin kaventuneet. Vihreät on risteyskohdassa, jossa voidaan jatkaa identiteettipolitiikkaa tai aloittaa puhtaalta pöydältä, kirjoittaa Markus Myllyniemi.

25.1.2022 | Puheenvuoro

Kuva: Pixabay

Moni vihreistä heräsi maanantaina aluevaalien jälkeen jo toista kertaa vuoden sisään vaalikrapulassa. Aluevaalitulos on katastrofaalisen huono, vaikka siitä putsattaisiinkin pois Helsingin kannatus.

Aluevaalit eivät olleet teemojensa kannalta vihreille helpot, ja voiton avaimia näyttävät pikaisen analyysin pohjalta olleet paikallisuus, lähipalveluiden puolustaminen ja sote-alan jokapäiväistä elämää koskevat teemat.

Näistä mikään ei kuulu pääasiassa identiteettipolitiikan varaan profiloituvan modernin vihreän puolueen ydinosaamisalueeseen, vaikka puolue yrittikin tuoda esiin omia sote-teemojaan muun muassa mielenterveyspalveluiden parantamisen ja muiden melko kapeiden kärkien kautta.

Viime vuosina tämä ajatusten moninaisuus on pelkistynyt yhdeksi ainoaksi kaikukammiossa syntyneeksi totuudeksi, joka ei enää vetoa ydinkannattajien lisäksi suomalaisiin laajemmin.

Näin aluevaalien jälkeisenä tiistaina ensi vuoden eduskuntavaaleihin on aikaa 432 päivää. Eduskuntavaalien teemoja on vielä mahdotonta ennustaa varmasti, mutta kasvava inflaatio ja paineet pörssimarkkinoilla tuntuvat viittaavan siihen, että talous ja laskeva ostovoima tulevat olemaan keskeisiä aiheita vaalien alla.

Jos nykytrendi jatkuu, vihreät lähtevät vaalikamppailuun alle 10 prosentin puolueena, jota haastaisivat vaaleissa sille jälleen kerran epämukavat teemat. Kolmas tappio vaaleissa peräkkäin todennäköisesti sinetöisi vihreiden kohtalon pienpuolueena, joka ammentaisi kannatustaan ainoastaan yliopistokaupunkien ydinkeskustoista. Yleispuolueeksi sillä ei kuitenkaan olisi mitään asiaa.

Puolueemme vahvuudet ovat historiallisesti olleet avoimuus, tietopohjainen päätöksenteko ja vihreään markkinatalouteen nojautuvat sekä oikeistolaiset että vasemmistolaiset näkökulmat. Viime vuosina tämä ajatusten moninaisuus on pelkistynyt yhdeksi ainoaksi kaikukammiossa syntyneeksi totuudeksi, joka ei enää vetoa ydinkannattajien lisäksi suomalaisiin laajemmin.

Ville Niinistön sanoja mukaillakseni puolueemme on kääntynyt viime vuosina sisäänpäin, ja samalla ydinteemamme ovat laventumisen sijaan kaventuneet.

Vihreät onkin nyt risteyskohdassa. Voimme joko vaipua marginaaliin ja rakentaa politiikkamme jatkossakin pelkän identiteettipolitiikan varaan tai aloittaa alusta puhtaalta pöydältä ja lähteä rakentamaan aitoa keskustaliberaalia yleispuoluetta. Vastaus tähän kysymykseen on ainakin itseni kaltaiselle realistille helppo. Jään kuitenkin pohtimaan, olisiko tämä monelle puolue-eliitin jäsenelle liian kova pala nieltäväksi.

Markus Myllyniemi
Kirjoittaja on tuleva aluevaltuutettu, kunnanvaltuutettu ja Vihreän liiton puoluevaltuuskunnan jäsen Suomen vihreimmästä kylästä Kirkkonummen Veikkolasta.

25.1.2022 9:08

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

2 Kommentit

  1. En nyt kuitenkaan ihan koko lopuelämän tulevaisuutta olisi valmis päättelemään tulevista eduskuntavaaleistakaan.
    Keskusta on malliesimerkki puolueesta, joka nousee ja laskee, jonka loppua on julistettu ainakin vuoden 1987 vaaleista lähtien ja joka on sen jälkeen syöksynyt ja noussut monta kertaa.
    Mutta silti: olisi tosiaan hyvä päästä takaisin kasvuimuunmahdollisimman pian. Ensimmäinen askel on sisäsitää koko organisaatiossa se, että jotain tosiaan täytyy tehdä toisin kuin tähän asti. Vaikutta siltä, että siinäkin meillä on tekemistä.

  2. Keskustaliberaalin yleispuolueen tulee määrittää kantansa kysymyksiin, joista muut ovat kiinnostuneita. Vasemmalla ollaan selvästi kannalla, että pääomatulovero on liian alhainen ja ettei osingon kaksinkertaista verotusta tarvitse ottaa huomioon. Kokoomuksen mielestä ansiontulon verotus on liian kireää.

    Itse olen näistä asioista eri mieltä. Pääomatulon verotus on ansiotulon verotusta kireämpää, kun otetaan huomioon, ettei pääomatulo ansaitse ansiosidonnaisia etuuksia. Ansiontulon verotus on taas hävyttömän alhaista, kun verokiilaan on tehty tilaa ansionvakuutusmaksuille.

    Sitten on anomalia, mikä liittyy kansaneläkkeen rahoitukseen, eli jokainen, joka ei saa kansaneläkettä, on rahoittanut takuueläkkeensä itse. Kyse on merkittävästä osasta eläkemaksua, mutta veroasteen voi laskea vasta eläköityessään.

    En tiedä vihreiden verojaoston kantoja, mutta tietopohjainen poliittinen dialogi edellyttää periaatepäätöstä hyväksyä osinkojen verotuksen kaksinkertaisuus sekä tunnustaa ero, mikä on yleishyödyllisellä verolla ja omaan pooliin suoritetulla riskivakuutusmaksulla.

Lähetä kommentti