Sote-alan työntekijöiden vaihtuvuus kuormittaa kaikkia ja tulee kalliiksi

Perhe- ja sosiaalityötä tekevällä Kaisalla oli pahimmillaan 100 asiakasta, jolloin edes nimet eivät pysyneet mielessä. Kun päälle kaatui sähköpostitulva ja jatkuvasti muuttuvat ohjeet, ainoa ratkaisu oli työpaikan vaihto.

Kaisa ei ole poikkeustapaus, sillä unelmatyöhönsä sosiaalialalle tulleet tekijät vaihtavat työpaikkaa tiuhaan. Tilanne kuormittaa sekä työntekijöitä että asiakkaita, ja voi tulla kalliiksi työnantajille.

Perhe- ja sosiaalityössä sekä lastensuojelussa pitkän uran tehnyt Kaisa on juuri irtisanoutunut työpaikastaan. Hän on päättänyt ryhtyä yrittäjäksi alalle, jossa on hyötyä aiemmasta työkokemuksesta, mutta jossa ei joka aamu tarvitse herätä riittämättömyyden ja turhautumisen tunteeseen. Uuden uransa varjelemiseksi Kaisa ei halua esiintyä omalla nimellään.

Irtisanoutuminen ei ole Kaisan ensimmäinen, vaan takana on työpaikan vaihdoksia sekä yksityisellä että julkisella puolella. Pahimmat paineet ovat olleet viranomaistyössä.

“Asiakasmäärät olivat suuria, niin myös työn paine. Asiakastapaukset olivat myös haastavia, eikä töitä pystynyt tekemään hyvin. On raskasta elää sen ajatuksen kanssa, että työt jää tekemättä.”

Työssä oppimista lastensuojelutyössä käsittelevä Ilkka Uusitalon väitöskirja vahvistaa, ettei Kaisa kokemuksineen ole yksin. Uusitalon mukaan sosiaalityön asiantuntijuus on paljolti muuttunut byrokraattiseksi viranomaisasiantuntijuudeksi.

Turun yliopistossa on tutkittu sosiaalialan pääaineopiskelijoiden opiskelijoiden ammatinvalintamotiiveja. Opiskelijoita motivoi halu auttaa ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Suurin osa toivoo työskentelevänsä lasten ja lapsiperheiden kanssa. Karussa arjessa vahvakaan motivaatio ei aina riitä.

Jatkuvat organisaatiomuutokset lisäävät työntekijöiden taakkaa

Koulutuksesta saadut toimintamallit ja teoriat osoittautuvat usein vaikeiksi soveltaa käytännössä. Jos työssä on koko ajan kiire, johtaminen ja työn arvostus huonoa, niin alan vaihto houkuttaa. Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan sosiaalialan yrityksissä vaihtuvuus on suurempi kuin millään muulla yrityselämän alalla: 28 prosenttia vuodessa.

Kaisan paineita viranomaistyössä lisäsi myös organisaatiouudistus, jossa työpaikka siirtyi naapurikuntaan. Sote-uudistuksen pahin vaihtoehto onkin, että muutoksilla ja jatkuvilla uudistuksilla vain kasvatetaan työntekijöiden taakkaa.

Yrittäjäksi siirtyminen on ollut Kaisan pitkäaikainen haave.

“Suoraan sanoen olen ollut niin väsynyt sosiaalialaan. Pari vuotta olen kipuillut ratkaisun kanssa, mutta en vanno, ettenkö voisi joskus palata sille. Harkitsisin kuitenkin tarkkaan, mihin ryhdyn.”

Luottamus ei synny pätkätöissä

Maya Waitara toimii projektityöntekijänä Osallisuuden aika -yhdistyksessä, joka haluaa tuoda lastensuojeluun asiakasnäkökulman. Mayalla on kokemusta, miltä työntekijöiden jatkuva vaihtuminen tuntuu lastensuojelun asiakkaasta.

Pitkäaikaislaitoksessa Mayalla oli oma ohjaaja, joka jäi tukihenkilöksi neljäksi vuodeksi. Jälkihuollossa onnisti saada työntekijä, joka toiselle paikkakunnalle muuton jälkeenkin on pitänyt yhteyttä. Muutoin sosiaalityöntekijät ovat vaihtuneet tiheään.

“Samat asiat pitää selittää aina uudelleen uusille työntekijöille, joilla aina on vähän eri näkökulma asioihin. Se kuormittaa, kun asiat muutenkin ovat kuormittavia”, Waitara kertoo.

Pahimmillaan uusi työntekijä saattaa vaihtua muutaman viikon työrupeaman jälkeen. Kun mukaan lasketaan harjoittelijat ja tuuraajat alkaa asiakkaankin nimimuisti olla koetuksella.

“Harjoittelijoita ja tuuraajia tarvitaan, mutta nuorella pitäisi olla myös vakituinen, luotettava aikuinen tukenaan”, toivoo Maya.

“Monella nuorella, jolla on epävakaat olot, on muutenkin vaikea luottaa ihmisiin. Työntekijöiden vaihtuessa jatkuvasti luotettavaa ihmissuhdetta ei synny.”

Ongelmallisimpina Maya pitää tilanteita, joissa nuorella on kiireellistä asiaa, mutta kukaan ei tiedä, kuka hoitaa pois lähteneen työntekijän tehtäviä.

Mayalla riittää kuitenkin ymmärrystä sosiaalialan työntekijöille.

“Lastensuojelussa tarkoitetaan hyvää. Se on tukitoimi. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että kyse ei ole vain yksilöistä, jostain sossun tädistä, vaan on monia asioita, jotka systeemissä pitäisi korjata.”

Raha ja terveys ratkaisivat

Sosiaali- ja terveysalan hoitajapulan ratkaisemiseksi luvataan lisää koulutuspaikkoja, mutta hoitajat olisi myös saatava pysymään alalla.

Lähihoitajaksi valmistunut Teemu Leinonen ehti työskennellä perhekuntoutusyksikössä viitisen vuotta – kolme vuotta harjoittelijana ja pari vuotta työntekijänä kunnes vaihtoi tradenomin opintoihin. Työpaikka on nyt pankissa, ja Teemu on valintaansa tyytyväinen.

“Lähihoitajan työ tuntui omalta alalta, kun aloitin. Siinä tehtiin tärkeitä juttuja.”

Syy alan vaihtoon oli raha ja oma terveys. Huonommin palkattuun päivätyöhön Teemu ei halunnut, vaan valitsi alan vaihdon.

“Tein pelkästään yövuoroja, jossa palkka oli hyvä. Päätös alan vaihdosta kypsyi, kun luin mitä kaikkea jatkuva univaje voi aiheuttaa”.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa työ- ja loma-aikataulujen sovittaminen oman elämän tarpeisiin on hankalaa. Joustojen ja ennakoitavuuden parantaminen nouseekin usein esiin kehittämiskohteena.

Rekrytoinnista kustannuksia

Työvoiman vaihtuvuus voi käydä kalliiksi työnantajalle.

Pelkästään uuden työntekijän etsimiseen ja rekrytoimiseen käytetylle ajalle voi tulla yllättävän kallis hintalappu. Henkilöstöpalvelu Adeccon selvityksen mukaan asiantuntijan vaihtuminen voi maksaa 50–150 prosenttia työntekijän vuosipalkasta.

Sosiaalialan korkeasti koulutettuja edustavassa Talentiassa on laskettu työntekijöiden vaihtuvuudesta aiheutuvia kustannuksia. Yhden työntekijän vaihtuminen voi kustantaa jopa 75 000 euroa.

Oppia hyvistä käytännöistä

Kaisalle on uransa aikana kertynyt kokemuksia myös hyvistä työnantajista. Kunnon palkan lisäksi Kaisan toiveet ovat paljolti samoja mitä sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on suositellut lääkkeeksi hoitajapulaan. Hyvässä työpaikassa kuunnellaan työntekijää, ja hän voi vaikuttaa työhönsä ja keskittyä asiakkaisiinsa. Työtä on kohtuullisesti ja johtamisella on luotu hyvä työilmapiiri.

Hoitajien hätä tiedetään ja parannuksia etsitään monesta suunnasta. Työn kuormittavuuden vähentämiseksi sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärä rajoitetaan kolmeenkymmeneen. Lisätyövoimaa rekrytoidaan ulkomailta, ja jotkut kunnat houkuttelevat tekijöitä erilaisilla lisillä.

Työ- ja elinkeinoministeriön raportissa kehotetaan kiinnittämään huomiota määräaikaisiin työsuhteisiin. Rekrytointiongelmista huolimatta sote-palvelualalla yleisin työsuhdemuoto viime aikoina on ollut määräaikainen työsuhde. Uusia työpaikkoja syntyy vähän.

Johtamisen ja työolojen parantamiseksi on jo käytössä hyviä toimintamalleja, ja lisää on kehitteillä. Lupaavia kokemuksia on saatu esimerkiksi tiimipohjaisista työskentelymalleista, jossa keskeistä on asiakaslähtöisyys ja asiakkaan osallisuus.

Vaikka uusien aluevaltuustoilla onkin rajalliset mahdollisuudet muuttaa sosiaali- ja terveysalan paikat unelmien työpaikoiksi, niin hyvien käytäntöjen monistaminen voi olla yksi työkalu.