Pekingin olympialaisista kallis lasku luonnolle

Olympiahuuma kasvaa Pekingin talviolympialaisten kynnyksellä. Koronapandemian runtelema maailma janoaa huippu-urheilun tuomaa jännitystä ja kansallista itsetuntoa nostattavia tunteita.

Tammikuun lopussa julkaistun englantilaisen Loughborough University -yliopiston ja Protect our Winters -järjestön ”Slippery Slopes – how climate change is threatening the winter olympics” -raportin mukaan luonto maksaa näistä järjestyksessään 24. olympialaisista kovan hinnan. Saattaa olla, että niistä muodostuu ympäristövaikutuksiltaan historian pahimmat.

Ensimmäiset kokonaan tekolumesta riippuvaiset olympialaiset

Pekingin talviolympialaisista puuttuu olennainen asia, luonnonlumi. Pekingin kisat ovatkin ensimmäiset kokonaan tekolumen varassa pidettävät olympialaiset.

Sekä 160 kilometriä pääkaupunki Pekingistä luoteeseen sijaitsevassa Zhangjiakoun hiihtokeskuksessa että 80 kilometriä Pekingistä luoteeseen sijaitsevassa alppihiihtokeskus Yanqingissa esiintyy luonnonlunta vain ani harvoin, ja silloinkin vain muutamia senttimetrejä.

Kansainvälinen olympiakomitea varoitti ongelmasta Pekingin voittaessa äänestyksen kisaisännäksi vuonna 2015 Kazakstanin Almatya vastaan. Pekingin valinnassa oli kyse politiikasta ja voimapelistä.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun talviolympialaiset kohtaavat haasteita lumen riittävyyden kanssa. Edellisissä olympialaisissa, vuonna 2018 Etelä-Korean Pyeongchangissa, suurin osa laduista oli valmistettu tykkilumesta. Myös Venäjällä, Sotšin olympialaisissa vuonna 2014, luonnonlunta oli vähän, ja säilölumen tekoon ryhdyttiin vuotta ennen itse tapahtumaa.

Kiina on alusta asti vakuuttanut noudattavansa YK:n kestävän kehityksen tavoitteita vuodelle 2030 ja järjestävänsä ympäristön kannalta kestävät olympialaiset, jossa uusiutuvalla energialla ja veden kierrätyksellä olisi tärkeä rooli.

Rahaa se on investoinut olympialaisiinsa kymmeniä miljardeja. Alueesta halutaan kehittää koko Kiinan yhteinen hiihtourheilukeskus, heidän omat Alpit.

Tekolumi uhkaa luontoa

Olympialaisia varten alueelle on kyhätty pitkät latuverkostot, stadionit ja hulppeat alppihiihtorinteet pelkästään tekolumesta. Lumen valmistamiseen yli 300 lumitykkiä on käyttänyt noin 220 miljoonaa litraa vettä ja valtavan määrän sähköä. Tekolumen valmistamiseen tarvittu vesi saadaan vuorilla olevasta tekoaltaasta. Lumen valmistamiseen tarvittava valtava vesimäärä on ongelma, sillä vedestä on Pekingin alueella huutava pula.

Tekolumen merkitys kasvaa entisestään, kun ilmastonmuutos etenee ja talvet lyhentyvät.

Energia- ja vesisyöppöyden lisäksi tekolumi uhkaa myös myrkyttää ympäristöä. Lumen muodostamisen helpottamiseksi siihen lisätään kemikaaleja, kuten hyönteismyrkkyjä. Näin toimittiin esimerkiksi Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010. Maastohiihtoladulla lumen sulamista ja puuroutumista estetään esimerkiksi suolaamalla tai lisäämällä siihen lannoitteita.

Aineet imeytyvät maaperään ja kulkeutuvat mahdollisesti pohjaveteen. Seurauksena voi olla biodiversiteetin köyhtyminen ja haittavaikutuksia kasveille. Lisäksi tekolumi sulaa hitaammin kuin luonnonlumi, mikä myös saattaa vaurioittaa kasvillisuutta.

Alppihiihtokeskuksen tekolumen aiheuttamat ongelmat uhkaavat 4600 hehtaarin kokoista Songshanin luonnonsuojelualuetta. Osa alppihiihtokeskuksesta on rakennettu alueelle, vaikka aiemmissa suunnitelmissa keskus oli suunniteltu perustettavaksi sen ulkopuolelle.

Tekolumen merkitys kasvaa entisestään, kun ilmastonmuutos etenee ja talvet lyhentyvät. Ilman tekolunta ei hiihtourheilua enää voi harrastaa tulevaisuudessa. Tärkeää olisi siis kehittää nopealla aikataululla ympäristöystävällisiä menetelmiä veden ja energian säästämiseksi sekä lumen käsittelyyn.

Vaaralliset olosuhteet laskijoille

Tekolumi on luonnonlunta liukkaampaa ja kovempaa, mikä on maastohiihtäjille mieluisaa. Tekolumesta saa kuivassa ja kylmässä ilmanalassa kovempia alustoja, jolla maastohiihtäjien on helpompi hiihtää. Suomalaiset hiihtäjät ovatkin kehuneet latuja erittäin hyväkuntoisiksi ”rautateiksi”. Siinä mielessä olosuhteet ovat kilpailijoille tasapuoliset.

Sen sijaan laskijoille tekolumi voi muodostaa vaaralliset olosuhteet. Skotlantilainen freestyle-laskija Laura Donaldson kuvailee raportissa, kuinka olosuhteet ovat muuttuneet vuosi vuodelta hankalammiksi: ”Tekolumesta tehdyissä jyrkissä ränneissä seinämät muuttuvat jäiseksi, mikä on urheilijoille hyvin vaarallista. Tämä on johtanut muutaman urheilijan kuolemaan.”

Talviolympialaisten tulevaisuus vaakalaudalla

Raportin mukaan ilmastonmuutos vähentää olympialaisiin ilmasto-olosuhteidensa puolesta soveltuvien paikkakuntien määrää 21 paikasta, joissa ne ennen on järjestetty 10:een vuoteen 2050 mennessä.

Esimerkiksi Chamonix, Oslo ja Sotši luokitellaan jo nyt ”korkean riskin” alueiksi kisojen järjestämisen kannalta. Mikäli kasvihuonepäästöille ei tehdä mitään, ainoastaan Sapporo on ainoa luotettava paikka aiemmista talviolympialaisten näyttämöistä kisojen järjestämiselle tämän vuosisadan lopussa.

Voi olla, että tulevaisuudessa isäntäpaikoiksi valikoituukin kaukaisia, korkealla vuoristossa sijaitsevia paikkakuntia, mikä tietää logistisia ongelmia ja tarvetta rakentaa valtavasti uutta infrastruktuuria. Tämä tietää entistä kalliimpia ja enemmän ympäristöä kuormittavia olympiakisoja.

Maailman kansojen kokoontuminen yhteiseen urheilujuhlaan tarjoaisi Kiinalle oivan tilaisuuden näyttää esimerkkiä ympäristön kannalta kestävistä kisoista sen alkuperäisen tavoitteen mukaisesti. Tämä ei toteudu, mutta toivottavasti keskustelu ympäristön huomioon ottamisesta herää näiden kisojen myötä.

Edit 4.2. korjattu kaupunki kirjoitusasuun Sotši .