Suomettuminen 2.0:n työkalupakki on valmiina ja huollettuna

Suomen Nato-keskustelua on rauhoiteltu vakuuttamalla, että näköpiirissä ei ole mitään viitteitä siitä, että Venäjä edes suunnittelisi hyökkäystä Suomeen ja että Suomi on ennenkin selvinnyt Venäjän ja Neuvostoliiton kanssa ylläpitämällä hyviä suhteita.

On oma keskustelunaiheensa, kuinka helppoa on varautua uhkaan silloin, kun se realisoituu.

Mutta uhkaako Suomea Venäjän suunnalta mikään muu kuin sotilaallinen hyökkäys?

Jos Venäjä nyt saa Ukrainan näppeihinsä, lopettaako Putin siihen? Toteaa vain, että urakka valmis?

Tiedämme, että Suomi on Euroopassa poikkeus Neuvostoliitto-Venäjän aiemmin etupiiriinsä lukemista ja naapurimaista. Kaikki muut ovat joko liittyneet Natoon tai Venäjä on Vladimir Putinin kaudella loukannut niiden suvereniteettia.

Putin on johdonmukaisesti rakentanut takaisin neuvostoimperiumia niiltä osin kuin se on ollut mahdollista. Jos Venäjä nyt saa Ukrainan näppeihinsä, lopettaako Putin siihen? Toteaa vain, että urakka valmis?

No, ehkä Venäjä ottaa kokonaan haltuunsa Moldovan, jonka separatistialuetta Transnistriaa se nyt miehittää.

Entä sen jälkeen? Mitä Neuvostoliiton valta-asemista vielä olisi palautettavissa?

Uhkaa pieninä paloina

Venäjä voi muistuttaa suomalaisia olemassaolostaan ja voimastaan eri tavoin: lisätä aseistusta rajamme tuntumassa, tehdä ilmatilanloukkauksia, ehkä myös vesialueen loukkauksia, tuoda uusia pakolaisvirtoja Suomen rajalle. Venäjä kierrätti sotalaivastoaan Itämerellä ja nyt se järjestää poikkeuksellisen mittavan sotaharjoituksen Barentsinmerellä.

Äänenpainot voivat koventua. Puhutaan Suomen kautta Venäjään kohdistuvista uhkista. Pidetään meteliä Suomessa asuvien venäläisten kohtelusta tavalla, jota todellisuuspohja ei rajoita. Vääristellään historiaa niin, että ymmärrämme, että kaikki keinot ovat käytössä. Ahdistellaan suomensukuisia kansoja Venäjällä.

Johan Bäckmania juuri kukaan ei sinänsä Suomessa ota vakavasti. Hänen kauttaan kuitenkin vahvistuu mielikuva, että Venäjä ei kaihda mitään keinoja ja että sillä on jo lonkeronsa Suomessa. Bäckmanin disinformaatio leviää Venäjällä.

Kaikkea tätähän on jo nähty. Jos volyymi kasvaa, varovaisuus (tai pelko) Suomessa lisääntyy samassa tahdissa.

Pehmeitä keinoja käytössä

Venäjä osaa myös hybridivaikuttamisen. Kyberhyökkäykset ja some-keskustelujen manipulointi on jo nähty, jopa vaaleihin vaikuttaminen, vaikka ei Suomessa.

Venäjä ostaa eurooppalaisilta äärioikeistopuolueilta kontaktipintaa, mutta Suomessa sillä on perinteisesti ollut kiinteitä välejä keskeisempiin puolueisiin.

Meillä on kuitenkin edelleen eri puolueissa voimissaan joukko poliitikkoja, jotka vanhasta muistista peesaavat Venäjää, myös poliitikkoja, jotka tukevat kaikkea Amerikka-vastaista.

Esko Ahon (kesk.) ja Paavo Lipposen (sd.) kaltaiset ainakin aiemmin arvostetut poliitikot luovat omalla toiminnallaan mielikuvaa, että Venäjä on ihan ok yhteistyökumppani.

Venäjä ylläpitää suoria kontakteja suomalaisiin poliitikoihin. Takavuosilta ääriesimerkki oli nyt jo sivuun siirtynyt Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) joka avoimesti kertoi olleensa Venäjällä vierailulla. Tämän jälkeen hän kertoi, mitä Venäjällä todella tapahtuu, mitä Venäjä todella on tehnyt ja ennen kaikkea, että se on ihan oikein ja suomalaisten on syytä tämä ymmärtää. Yleensä toiminta ei ole yhtä läpinäkyvää.

Meillä on kuitenkin edelleen eri puolueissa voimissaan joukko poliitikkoja, jotka vanhasta muistista peesaavat Venäjää, myös poliitikkoja, jotka tukevat kaikkea Amerikka-vastaista. On nämä whataboutistit, jotka muistavat nostaa esiin jonkin USA:n vioista aina kun puhutaan Venäjään liittyvistä ongelmista.

Ylen A-studio 10.2.2022 havainnollisti tilannetta. Eero Heinäluoma (sd.) ja Mauri Pekkarinen (kesk.) ymmärsivät kovasti Venäjää ja sen perusteluja. Sen sijaan Heidi Hautala (vihr.) ja Henna Virkkunen (kok.) puhuivat itsenäisten valtioiden suvereniteetin kunnioittamisesta – ja muistuttivat, että tässä kriisissä Venäjällä ei ole uhkia, mutta Venäjä on uhka.

Nyt Venäjä on ilmoittanut perustavansa arktiselle alueelle uuden radioaseman, jonka kuuluvuusalue kattaisi ainakin osan Suomesta.

Suomettuminen 1.0

Suomettuminen tarkoittaa, että Neuvostoliitolla oli vaikutusvaltaa Suomeen enemmän kuin suvereeniin valtioon voi olla.

Se näkyi Suomen virallisissa kannanotoissa. Tšekkoslovakian miehityksen yhteydessä Suomi toivoi malttia kaikilta.

Se näkyi maan sisäisessä keskustelussa. Neuvostoliittoa ei haluttu ärsyttää. Jos joku puhui Neuvostoliiton ongelmista, heti muistutettiin lännen hirmuteoista.

Se näkyi Suomen kansainvälisessä yhteistyössä, keskustelussa siitä, mihin yhteisöihin Suomi voi kuulua. Eftaan ja Euroopan neuvostoon liittymiseen haettiin lupa Neuvostoliitosta. EU-jäsenyys toteutui vapaampana aikana.

Suomettuminen näkyi kauppapolitiikassa. Jopa ensimmäisiä sähkövetureita ei uskallettu ostaa muualta eikä valmistaa itse, kun Neuvostoliitto halusi myydä meille sellaiset. Ensimmäinen ydinvoimala Loviisaan ostettiin Neuvostoliitosta useimpien arvioiden mukaan poliittisista eikä taloudellisista tai teknisistä syistä.

Suomettuminen näkyi myös politiikan henkilövalinnoissa.

Suomettuminen 2.0

Suomeen valitaan uusi presidentti 2024. Vaali luonnollisesti kiinnostaa myös Venäjää. Aika näyttää, miten se näkyy.

Venäjä oli hyvin tyytyväinen, kun Matti Vanhasen (kesk.) hallitus totesi, että Nord Stream -kaasuputki on ympäristökysymys eikä poliittinen kysymys, tai kun Alexander Stubbin (kok.) hallitus päästi Rosatomin Pyhäjoen ydinvoimalaan paitsi rakentajaksi myös keskeiseen asemaan.

Suomettumisen aikaista mielialaa on meillä jo vanhastaan valmiina.

Vaikka nämä tapaukset eivät johtuneet suomettumisesta vaan naivismista, ne tukivat Venäjän pyrkimyksiä. Nyt Saksa on keskeyttänyt Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeen. Oletettavasti kansainvälinenkin mielenkiinto kohdistuu pian siihen, mitä Suomi tekee Pyhäjoen voimalahankkeelle.

Venäjä on hyvin tyytyväinen, kun Ukrainan tapauksessa kaikkia osapuolia kehotetaan malttiin, kun ainoa malttamaton on ollut juuri Venäjä. Suomalaiset ovat laajasti omaksuneet Venäjän korostaman asetelman, että Nato laajenee itään, kun tosiasiassa Nato voi laajentua vain siten, että yksittäiset valtiot itse haluavat liittyä Natoon.

Suomettumisen aikaista mielialaa on meillä jo vanhastaan valmiina. Sitä voidaan ruokkia toisaalta pelottelemalla, toisaalta Venäjä-mielistä retoriikkaa levittämällä. Keinot ovat olemassa, niiden olemassaolosta on muistutettu.