Ukraina-päiväkirjat: Emme ole yksin

Oksana:

Venäjän sodan kolmas ja neljäs päivä.

Haluamme kestää ja toivoa hulluuden nopeaa lopettamista.

Tänään (27.2.) on kuin tavallinen sunnuntai, koko perheemme kokoontui syömään päivällistä. Sää on erittäin aurinkoinen ja lämmin. Keskustelemme vilkkaasti kaikista tapahtumista ja katsomme lakkaamatta puhelimia ja televisioita, jotta emme menetä tärkeitä uutisia. Olemme kauhuissamme siitä, miten raketit osuivat asuinrakennuksiin ja miten nainen synnytti kellarissa Kiovassa.

Uskomme, että armeijamme voittaa. Uskomme voittoon ja rauhaan vahvistui, kun näimme, että Saksa oli luovuttanut aseita Ukrainalle ja Elon Musk lanseerasi Starlinkin Ukrainalle. Meistä tuntuu, ettemme ole yksin.

Käymme ulkona vähemmän ja yritämme olla päästämättä lapsia ulos, he saavat leikkiä pihalla tai aivan talomme lähellä. Illalla sammutamme valot kotona, mutta kylän katuvalaistus toimii edelleen.

Eilen ja tänään autoja on kulkenut vähemmän talomme editse kohti rajaa. Autoja oli vielä paljon yöllä, mutta olemme alkaneet tottua jo liikenteeseen.

Eilen siivosin taloa, jossa pidimme kahvilaa aikoinaan. Suljimme kahvilan jo viisi vuotta sitten. Nyt valmistelin tilaa pakolaisille. Tein sängyt kahvilan tavaralavoista, toin patjat, peitot ja tyynyt ja sytytin tulen takassa. Kolmen ihmisen piti saapua illalla, mutta viime hetkellä he löysivät toisen majapaikan.

En vastannut tuntiin työviesteihin tänään, koska perheeni vei huomioni. Työkaverini soittivat minulle heti takaisin, koska he olivat huolissaan.

Kirjoitin Facebookiin ilmoituksen, että voisin ottaa kolme ihmistä yöksi ja että majapaikka ei ollut kaukana Slovakian rajasta. Noin kello 23 nainen soitti ja pyysi yösijaa seurueelleen. Odotin vieraita, sytytin takan uudelleen, luovutin avaimet ja lopulta menin nukkumaan. Vähän aikaa tuntui pelottavalta luovuttaa talo ventovieraille.

Yöllä heräsin kolme kertaa puhelinsoittoihin ihmisiltä, jotka etsivät myös yöpaikkaa. Aamulla vieraani soittivat ja puoli seitsemältä he lähtivät jo rajalle.

Vierasseurueeseen kuului neljä aikuista ja koira. He sanoivat seisoneensa jonossa kolme päivää. Ensin matkalla Pois Kiovasta, sitten Uzhotsky Passissa ja nyt he ovat menossa Slovakian rajalla. Heidän tuttavansa kertoivat matkan aikana, että Puolan rajalla, jonne he olivat aluksi matkalla, jonot olivat jo 37 kilometrin pituisia, joten he päättivät jatkaa matkaansa Slovakian rajalle.

Tänään veljeni tuli luoksemme ja kertoi, että jono Slovakian rajalle yltää jo Velykyi Bereznyille. Katsoin karttaa, se on noin 10 kilometrin päässä raja-asemasta.

Isäni 72-vuotias veli tuli luoksemme myös tänään. Hän asuu Solomonovon kylässä, 80 kilometrin päässä meistä, hyvin lähellä Unkarin Chop-Zahony -raja-asemaa.

Hän sanoo, että rajavartijat päästävät kaikki läpi, eivät vaadi mitään asiakirjoja. Jonot siellä kasvavat silti.

Unenpöpperössä muistin, että kylässä ei ole sireenejä, joten hälytyksien sijaan soitetaan kirkonkelloja. Kesti hetken, että heräsin kunnolla ja muistin, että tänään on laskiainen, jota kirkot juhlivat aamumessulla.

Elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden hinnat ovat nousseet jonkin verran, mutta kaikkea on vielä saatavilla myymälöissä. Sähkö- ja internetyhteyksissä ei ole ollut katkoksia, junat kulkevat aikataulussa, pankit ovat jatkaneet taas tilisiirtoja ja luottoja.

En vastannut tuntiin työviesteihin tänään, koska perheeni vei huomioni. Työkaverini soittivat minulle heti takaisin, koska he olivat huolissaan. Työkaverini asuvat läheisessä Uzhgorodin kaupungissa ja tekevät tällä hetkellä työtä start-upissamme vapaaehtoispohjalta. Tarjoamme lapsille ja äideille suunnattua internetpalveluamme kaikille nyt ilmaiseksi.

Toivomme vain voivamme auttaa ihmisiä tässä tilanteessa. Valmistelemme myös alustaa, josta ihmiset voisivat löytää kohtuuhintaisista asuntoja turvallisilta alueilta ja turvakoteja lapsiperheille.

Uzhgorodissa ja jokaisessa lähialueen kylässä kerätään lämpimiä vaatteita, hygieniatuotteita ja ruokaa pakolaisille ja armeijan tarpeisiin.

Eilen (26.2.) aamulla heräsin kirkonkellojen soittoon puoli seitsemän aikaan. Pelästyin. Unenpöpperössä muistin, että kylässä ei ole sireenejä, joten hälytyksien sijaan soitetaan kirkonkelloja. Kesti hetken, että heräsin kunnolla ja muistin, että tänään on laskiainen, jota kirkot juhlivat aamumessulla.

Hengitin syvään, mutta en voinut nukahtaa.

Kääntänyt englannin kielestä suomeksi Outi Toivanen-Visti. Chopak ja Bigun ovat tuottaneet aiemmin Suomeen yritysvastuullisuuteen liittyviä raportteja mm. ukrainalaisten siirtotyöläisyydestä Yritysvastuu.fi -palveluun.