Valaat ovat yllättävä tekijä ilmaston lämpenemisen hillinnässä

Ilmastonmuutos ja sen mukana tuomat monet haittailmiöt kiusaavat maailmaa yhä enemmän. Tähän mennessä esitetyt toimenpiteet eivät vielä takaa keskilämpötilan nousun pysähtymistä 1,5 asteeseen.

Ilmaston lämpenemisessä merillä on ratkaisevan keskeinen merkitys. Ihmisten toiminnan tuottamasta lisälämmöstä meriin sitoutuu kymmeniä prosentteja.

Silti merien rooliin ilmastonmuutoksessa ei ole toistaiseksi paljoakaan satsattu. Esimerkiksi YK:n COP26-ilmastokokouksessa vain yksi prosentti varoista lämpötilan nousun pysäyttämisen sitoumuksiin, torjuntaan ja sopeutumiseen suuntautui merellisiin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin.

Yllättävästi, aivan viime vuosina on havaittu uusi tekijä ilmastotyössä. Merten suuret valtiaat, valaat, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, ovat tässä hyvin keskeisiä toimijoita.

Valaat ”syövät” ilmakehän hiilidioksidia

Suuret hetulavalaat, kuten niistä jättimäisin, suurimman dinosauruksenkin 70–150 tonnin painollaan selvästi ylittävä sinivalas, käyttävät valtavasti ravintoa. Avonaisen suunsa kautta ne suodattavat sisäänsä pientä eläinplanktonia, parin sentin kokoista krilliä, tonnikaupalla vuorokaudessa.

Tohtori Matt Savoca Kalifornian Stanfordin yliopistosta työryhmineen on selvittänyt tarkemmin hetulavalaiden, kuten sinivalaan ruokailua. He totesivat, että valaiden syömä krillimäärä on yli kolme kertaa suurempi kuin aikaisemmin tiedettiin. Sinivalas virtauttaa suuhunsa joka päivä peräti 10–22 tonnia krilliä. 

“Tämä vastaa kalorimäärältään samaa kuin 70 000 BigMacin hampurilaista”, Savoca toteaa.

Suurten valaiden ruokailulla on siten erittäin suuri merkitys meren eliösysteemille ja ravinteiden kierrolle ja samalla myös ilmastonmuutoksen kannalta.

Merien planktonlevä on ilmakehämme koostumuksen perustekijä

Kasviplanktonilla on ratkaiseva merkitys merien tilaan. Ne tuottavat 50 prosenttia kaikesta hapesta – eli joka toisen hengittämämme happimolekyylin – sekä sitovat ilmakehän hiilestä 40 prosenttia. Vastaava toiminta onnistuisittaisiin saamaan aikaan 1,7 triljoonalla puulla tai neljällä koskemattomalla Amazonin sademetsällä.

Tähän planktonlevien rooliin ja toimintaan valaat puuttuvat. Niiden elämässä ja käyttäytymisessä on ominaisuuksia, jotka lisäävät kasviplanktonin kasvua, tuotantoa sekä hiilen sitomista mereen.

Käytyään ruokailemassa kymmenien tai satojen metrien syvyydessä merten jättiläisten on noustava parinkymmenen minuutin välein pintaan hengittämään. Samalla ne posauttavat peräaukostaan valtavasti ravinnerikasta ulostetta, jota kasviplankton käyttää hyväkseen. Se sisältää muun muassa levien kasvulle tärkeää rautaa ja typpeä.

Krilli käyttää ravintonaan kasviplanktonia. Kun valaat syövät lisäksi runsaasti krilliä, niin levien määrä ja yhteyttäminen kasvaa ja hiilen sitominen lisääntyy. Jo yhden prosentin lisäys planktonin tuotannossa merkitsee satojen miljoonien tonnien hiilimäärän saamista pois ilmakehästä mereen.

Kolmas merkitys valailla ilmastomuutoksen hillitsijänä liittyy niiden valtavaan ruhoon, johon kerääntyy suuret määrät, tonneittain hiiltä. Kun valas kuolee, se yleensä vajoaa pohjaan, jolloin ruhon hiili varastoituu sinne vähintään kymmeniksi tai sadoiksi vuosiksi. Yhden sinivalaan ruumiiseen kertyy CO2:ta noin 33 tonnia sen elämän aikana.

Samalla valaiden ruumiit tarjoavat ravintoa parille sadalle pohjan läheisyydessä ruokaileville lajeille. Merien pohjien läheisyydessä liikkuvat ravinnon hankinnassa myös kookkaat kaskelottihammasvalaat, sekä suuret harmaavalaat. Näillä on huomattava rooli hiilen sitojana ja planktonlevien yhteytystoiminnan lisääjänä sini-, ryhä- ja sillivalaiden ohella.

Vuosisatoja kestävällä valaanpyynnillä suuri vaikutus, ilmastonmuutoksen torjuntaankin

Runsas suurten valaiden pyynti pääosin aikana 1850–1970 vähensi niiden määrää 70 %, silloisesta 4–5 miljoonasta yksilöstä nykyiseen noin 1,3 miljoonaan. Siten valaiden merkitys merien ekologiassa on vähentynyt. Mikäli valaiden määrää saataisiin kasvatettua ennalleen, se tukisi merien tuotantoa – myös ihmisen tarpeisiin – ja ilmastonmuutoksen hillintään vähentämällä hurjasti ilmakehän lämmittävää hiiltä, noin 1,7 miljardia tonnia CO2:ta vuodessa.

On arvioitu, että nykyään yhden hetulavalaan arvo sen elämän aikana on 1,5 miljoonaa euroa. Arvo määrittyy sen hiilen sidonnan, merien kalatuotannon ja muun ihmisen käyttämän merieläimistön lisäämisen kautta.

Valaanpyynti on maailmalla lähes loppunut. Hetulavalaita pyytävät nykyään enää vain Japani ja Norja. Nykyisin valaiden elämää kuitenkin haittaavat meriin joutuvat mikromuovit, meriveden lämpeneminen ja happamoituminen, lisääntyvä merimelu sekä valtamerikalastus, ja jopa kolarit merialusten kanssa.

Suurten hetulavalaiden lisäksi myös hammasvalaat, delfiinit, ovat tärkeitä merien ravinnekierrolle ja tuottokyvylle, ihmisenkin tarpeisiin. Niiden ekologista toimintaa ei saa unohtaa. Petoina, muun muassa monenlaista meren eläimistöä syömällä ne ylläpitävät ja tasaavat ravintoketjun alempien tasojen määrää,

Vaikka delfiinejä ei enää pyydetä, lukuun ottamatta Tanskan Färsaarien toimintaa, niin niitä kohtaava suuri uhka on takertuminen valtaviin, kilometrien mittaisiin ajoverkkoihin avomerikalastuksen sivusaaliina. On arvioitu, että näin menehtyy satojatuhansia, jopa miljoona hammasvalasta vuosittain.

Osalle valaista kuuluu hyvää

Viimeisen kymmenen vuoden aika jotkut valaslajit, kuten sini- ja sillivalaat ovat ilahduttavasti alkaneet vähitellen runsastua muun muassa Pohjois-Atlantilla. Islanti päätti luopua valastuksesta 2019, kun huomattiin, että valasmatkailu tuottaa rahassa paljon enemmän kuin valaanpyynti. Maailmalla suosiota kasvattaneisiin valaidenkatseluretkiin osallistuu nykyään jo ainakin 20 miljoonaa kävijää vuosittain.

Keskeiset, nopeimmin toteutettavat toimenpiteet valaskantojen vahvistamiseksi olisivat laajojen kalastukselta rauhoitettujen suojelualueiden perustaminen, arktisten alueiden sotilaallisten harjoitusten ja öljyn sekä kaasun etsimisen ja poraustoiminnan vähentäminen sekä meriliikenteen fossiilipohjaisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla energialähteillä.

Myös Suomella on merkitys merien valaskysymyksiin. Maamme aluevesillä esiintyy edelleen säännöllisesti, joskin harvalukuisesti pieniä delfiinejä, pyöriäisiä. Ne on kuitenkin meillä luokiteltu hävinneeksi lajiksi. Tällöin ei ole ollut tarve esittää niitä varten mitään suojelutoimenpiteitä, kuten mm. rajoituksia kalastukseen niiden todennäköisillä esiintymisalueilla Saaristomerellä. Myös tiettyjen kalastusverkkojen varustaminen äänivaroittimilla, pingereillä, joita pyöriäiset välttelevät, voisivat lajia auttaa.

Tohtori Matt Savocan kommentti valaista kuvaa hyvin niiden merkitystä myös meidän ihmisten kannalta. Valaat ovat majesteettisia, massiivisia ja salaperäisiä – ja niillä voi olla hallussaan salaisuus, miten taistelemme voimakkaammin ilmastonmuutosta vastaan, sekä merien terveyden puolesta.