Vihreät vaihtaisi sotu-tilkkutäkin kokonaan uuteen peittoon

Vihreiden sosiaaliturvaohjelma hyväksyttiin jo kolmisen viikkoa sitten, mutta ohjelmapaperin julkistaminen on siirtynyt Venäjän sotatoimien luoman tilanteen vuoksi. On selvää, että tässä uutistilanteessa ohjelma ei herätä suurta kiinnostusta, mutta se onkin pohjana tulevien vuosien neuvotteluille. Tasan kaksi vuotta sitten perustetun parlamentaarisen komitean tehtävänä on pohjustaa sosiaaliturvauudistusta ja sen toimikausi kestää vielä viiden vuoden päähän, vuoteen 2027.

Ohjelmassa on kymmeniä yksityiskohtia, mutta vihreiden puheenjohtajana toimiva Iiris Suomela nostaa esille muutaman akuutin korjauksen. Kansalaisille pitäisi taata 200 euron vastikkeeton takuutulo. Verotuksen avulla se otettaisiin lähes kaikilta ”takaisin”, mutta se hyödyttäisi noin 10 000 ihmistä, jotka laskelmien mukaan pääsisivät tuen avulla toimeentulotuen piiristä pois.

Toinen kiireellinen uudistus olisi niin sanottu hiiliosinko. Päästöistä kerätyt rahat palautettaisiin takaisin kuluttajille esimerkiksi alueellisesti painottaen niin, että siitä hyötyisivät etenkin kaupunkien ulkopuolella asuvat. Suomelan mukaan varat olisi syytä jakaa pienituloisimmalle kolmannekselle, ei siis kaikille maalla asuville.

Sosiaaliturvauudistusta valmisteltiin pitkään ja hartaasti vihreiden työryhmässä, jota veti Lukas Korpelainen. Hän nostaa uudistuksesta esiin muun muassa perusturvan noston 50 eurolla, sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen katot ja opiskelijoiden opintorahan nostamisen sadalla eurolla.

Yksittäisten etujen nostaminen on lähiajan tavoite, mutta lopputuloksena vihreät haluavat nähdä rakenteiltaan uudenlaisen, perustuloon pohjaavan mallin.

Puolueet erimielisiä 

Suomalainen nykyinen sosiaaliturva on kokoelma eritasoisia tukimuotoja, joiden taustalla on sosialidemokraattien ajama, ensisijaisesti palkansaajien etuja ajava ansioturva ja agraaripuolueiden, nykyisen keskustan, kattava perusturva. Muiden pohjoismaiden tapaan hyvinvointia on rakennettu asumisperusteisen universaalin perusturvan ja työllä ansaitun sosiaaliturvan pohjalle.

Perusturvaa, kaikille lankeavaa ja automaattista, on nykyjärjestelmässä muun muassa lapsilisä ja kansan- ja takuueläke.

Nykyisessä mallissa on ongelmansa, ja turvaverkon läpi on helppo pudota. Näin on käynyt myös pandemian aikana, jolloin moni joutui äkillisesti työttömäksi joko ansiotulojen tai yritystoiminnan loppumisen vuoksi.

Uudistusehdotusten listan kaikkia yksityiskohtia ei voi ymmärtää, ellei ole sosiaaliturvan asiantuntija.

Pitkään on ollut ongelmana myös työttömien tilanne. Satunnaisia työtilaisuuksia ei uskalleta hyödyntää, kun pelkona on työttömyystukien viivästyminen tai loppuminen.

Sosiaaliturvan uudistaminen on vasta aluillaan, eikä näköpiirissä ole helppoja tai halpoja ratkaisuja. Kaikki puolueet myöntävät nykyisen järjestelmän ongelmat, mutta siihen yksimielisyys loppuukin.

Vasemmistopuolueet tuskin taputtavat vihreiden ohjelman sille kohdalle, jossa puututaan nykyiseen ansioturvamalliin. Ohjelma nimittäin muun muassa ehdottaa, että kaikki palkansaajat, yrittäjät sekä muut veronalaista ansiotuloa saavat työn muotoja erottelematta tuodaan yhteisen ansiosidonnaisen sosiaaliturvan piiriin. Kelaan pitäisi myös luoda ansiopäiväraha, joka maksettaisiin työttömyyskassoihin kuulumattomille.

Oikealta laidalta taas voi kuulua kysymyksiä ohjelman rahoituksesta. Ensimmäisten uudistusten kustannuksiksi on laskettu 500–600 miljoonaa euroa vuodessa, mutta koko uudistuslistan toimenpiteiden kustannuksia ei ole arvioitu.

Uudistusehdotusten listan kaikkia yksityiskohtia ei voi ymmärtää, ellei ole sosiaaliturvan asiantuntija. Sen kuitenkin maallikkokin ymmärtää ehdotuksia lukiessaan, ettei nykyinen malli täytä oikeuden eikä kohtuuden eikä yhdenvertaisuuden mittoja. Pikemminkin voi vain ihmetellä, miten rujosti turvaa tarvitsevia Suomessa kohdellaan.