Onko Ukraina jo voittanut informaatiosodan?

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on rohkeudellaan ja suorapuheisuudellaan saanut osakseen valtavasti kunnioitusta ja ihailua. Samaan aikaan Ukrainaa tukevat viestit hallitsevat sosiaalista mediaa. Länsimaisesta näkökulmasta informaatiosodan voittajasta ei ole epäselvyyttä. Globaalisti katsottuna kuvasta löytyy silti säröjä, joista yksi on ratkaiseva.

Esimerkiksi Kiinassa tiedotusvälineet ovat esittäneet Ukrainan sodan Venäjälle myönteisessä valossa. Kiinan hallinto pyrkii tasapainottelemaan tarkasti Venäjän tukemisen ja länsimaiden markkinoiden välillä. Tämä heijastuu maan yleisessä mielipiteessä: tuoreen mielipidemittauksen mukaan vain 10% kiinalaisista pitää Venäjää syypäänä sotaan.

Myös toisesta suurvallasta löytyy sympatiaa Putinille. Sodan alkuvaiheissa Venäjälle myönteiset viestit hallitsivat sosiaalista mediaa Intiassa. Maiden välisellä yhteistyöllä on pitkä historia. Kiinan tavoin Intia äänesti tyhjää Ukrainan sodan tuomitsevassa päätöslauselmassa YK:n yleiskokouksessa.

On myös merkkejä siitä, että Venäjän propaganda on mennyt ainakin osittain läpi venäläisen diasporan parissa. Useissa maissa on nähty Putinia tukevia mielenilmauksia – vaikkakin ne kalpenevat sotaa vastustavien mielenilmausten rinnalla.

Informaatiosodan ratkaiseva rintamalinja kulkee joka tapauksessa Venäjän sisällä.

Mielipidemittausten mukaan selkeä enemmistö venäläisistä tuki sotatoimia sodan alussa. Luotettavaa tietoa Venäjän kansalaismielipiteestä on tällä hetkellä vaikeaa saada. 

Tähän vaikuttaa monen tutkimuslaitoksen kyseenalaisen luotettavuuden ja riippumattomuuden lisäksi kyselyihin vastaajien itsesensuuri. Sotaa kritisoivia mielipiteitä ei välttämättä uskalleta esittää ääneen tuntemattomalle tutkijalle.

Jotain voinee päätellä siitä, että kahdelle kolmasosalle venäläisistä valtion propagandaa suoltava televisio on yhä pääasiallinen uutislähde. Valveutuneempi väki saa tietonsa verkosta, ja seuraa riippumattomia uutiskanavia. Esimerkiksi netin rajoituksia kiertävien VPN-ohjelmistojen kysyntä Venäjällä on moninkertaistunut sodan alettua. 

Tähän tilanteeseen ei ole päädytty itsestään. Kyseessä on tulos vuosia kestäneestä politiikasta, jossa Venäjän lainsäädäntöä on kiristetty, ja kriittisiä ääniä pyritty kaikin keinoin tukahduttamaan. Työ alkoi jo kymmenen vuotta sitten, kun Venäjällä säädettiin laki “ulkomaisista agenteista”. Lain turvin kansalaisyhteiskunnan toimintaa voitiin rajoittaa ja lopulta tukahduttaa melkein kokonaan laajentamalla sen kohteita.

Anekdootit kertovat venäläisistä, jotka uskovat mieluummin valtion virallista totuutta kuin ukrainalaisten sukulaisten ja tuttaviensa kertomuksia sodan kauhuista.

Luotettavan tiedon saaminen sodasta vaatii kuitenkin vaivannäköä sekä halun ja valmiuden kyseenalaistaa vallitsevaa tarinaa. Anekdootit kertovat venäläisistä, jotka uskovat mieluummin valtion virallista totuutta kuin ukrainalaisten sukulaisten ja tuttaviensa kertomuksia sodan kauhuista.

Sodan myötä sensuuri on vain kiihtynyt, ja maan viimeisiä riippumattomia tiedotusvälineitä on suljettu tai hiljennetty.

Nyt “valheellista tietoa” Venäjän armeijasta levittäviä uhataan jopa 15 vuoden vankeusrangaistuksella. Uusinta uutta on duumassa esillä oleva esitys, että tällä ”fake news” -lailla suojeltaisiin Venäjän instituutioita maan rajojen ulkopuolellakin. Siihen kun vielä liitetään kansainvälinen pidätysmääräys, niin Venäjän kansalaisilla ja kaksoiskansalaisilla on todella ahtaat olot.

Totta tai ei, valtion propagandan vahvistama mielikuva kansan tuesta Ukrainan sodalle on omiaan vaientamaan kriitikoita, ja johtaa hiljaisuuden kierteeseen, jonka voittajaksi voi hyvin päätyä Putinin hallinto. Mitä sitten voisimme tehdä hiljaisuuden rikkomiseksi Venäjällä?

Yle ja Helsingin Sanomat uutisoivat venäjäksi

Seitsemäntoista kirjailijan ryhmä, johon kuuluu valkovenäläinen Nobel-voittaja Svetlana Aleksijevitš, on peräänkuuluttanut kaikkia venäjää osaavia välittämään tietoa venäläisille henkilökohtaisten yhteyksien kautta. On ollut hienoa myös huomata, kuinka Yle ja Helsingin Sanomat ovat alkaneet julkaista uutisiaan venäjäksi.

Samalla täytyy pitää huoli siitä, että emme anna aseita Venäjän valtion propagandalle. Suomessa asuvat venäläiset eivät ole Ukrainan sodasta päättäneet. Venäläistaustaisten syrjintä tai häiriköinti Suomessa ei olisi vain väärin, vaan myös omiaan vahvistamaan Putinin valheellista tarinaa lännestä venäläisten vihollisena.

Presidentti Zelenskyi on onnistunut moraalisella johtajuudellaan kääntämään informaatiosodan voitot asetoimituksiksi ja muuksi konkreettiseksi tueksi maan vapaustaistelulle. Ratkaiseva kamppailu käydään lopulta venäläisten mielistä.

Putinin hallinto tuskin kestää kansalaismielipiteen kääntymistä selkeästi sotaa vastaan. Siksi totuutta yritetään Venäjällä tukahduttaa kaikin keinoin.

Heidi Hautala

Kirjoittaja on vihreä europarlamentaarikko. Hän kirjoittaa Verdeen joka neljäs viikko.