Kompensaatiomarkkinat kovassa kasvussa, kun yritykset ja kunnat pyrkivät hiilineutraaleiksi

Yksi vihreän talouden alueita on hiilidioksipäästöjen kompensaatioon keskittyneet yritykset ja hankkeet.  Sitä mukaa kun yritykset ja kunnat ilmoittavat aikomuksistaan pyrkiä hiilineutraaleiksi tai nettonollaan mahdollisimman pian, kasvavat myös kompensaatiomarkkinat osana ratkaisua.  Ykkössijalla on päästöjen vähentäminen, mutta arviolta 20-40 prosenttia päästöistä kompensoidaan.

Kompensaatiomarkkina syntyi vapaaehtoistoimintana noin 20 vuotta sitten, ja jonkin verran tehtiin toki jo aiemminkin. Toimiala on joka tapauksessa vasta lähtökuopissa. Vapaaehtoisen kompensoinnin liikevaihto oli 2019 arviolta 320 miljoonaa euroa, mutta markkina kasvoi yli miljardiin euroon jo viime vuonna ja kasvaa kymmeniin miljardeihin vuoteen 2030 mennessä.  

”Näille palveluille tulee koko ajan lisää kysyntää, hinnat nousevat ja hyvistä projekteista kisataan. Ala kehittyy hyvää vauhtia, mutta on samalla yhä alkutekijöissään. Voi hyvin olla, ettei vuoden 2030 suurinta yritystä ole vielä edes perustettu”, sanoo Antero Vartia.

Vartia sanoo olevansa iloinen, että toimijoita on yhä enemmän.  Mitä enemmän toimijoita alalla, sitä enemmän hiilensidonnan eteen tehdään ja sitähän ilmasto tarvitsee.

Suomessa toimijoita on parisenkymmentä, kansainvälisesti ehkä muutamia satoja.

Vartian perustama Compensate-säätiö aloitti toimintansa reilu kolme vuotta sitten. Säätiö mm. tarjoaa kuluttajille mahdollisuutta kompensoida omia päästöjään kuukausimaksuilla. Suomen rahankeräyslain tulkinta kuitenkin jarrutti kehitystä ja uusi laki saatiin vahvistettua eduskunnassa viime marraskuussa. Compensate keskittyi odotusaikana yritysasiakkaisiin, jotka ovat nyt toiminnan ydintä.

Kehittyvä toimiala on myös loopin alla, sillä kaikki yritykset ja niiden kaikki hankkeet eivät kestä päivänvaloa. Alalle on kehitelty laatustandardeja, mutta niiden käytössä ja yritysten avoimuudessa on vielä toivomisen varaa. Tähän kiinnitti huomiota myös viimekesäinen Finnwatchin raportti.

”Mitä enemmän kysyntää ja mitä isompia yrityksiä on mukana sitä enemmän mediaa kiinnostaa. Asiakasyritykset eivät halua viherpesusyytöksiä ja se pakottaa alan toimijoita tekemään työnsä vastuullisemmin”, sanoo Vartia.

Kompensoinnilla paljon kriteerejä

Päästökompensaation perusidea on, että kumotaan aiheutettu ilmastohaitta vähentämällä tai sitomalla omia päästöjä vastaava tai sitä suurempi määrä jossain toisaalla. Vuonna 2018 vapaaehtoisilla markkinoilla hyvitettiin globaalisti sadan miljoonan tonnin edestä hiilidioksidipäästöjä – liki kaksi kertaa Suomen päästöjen verran.

Jotta toimintaa voidaan kutsua reiluksi, on tuotetun päästövähennyksen oltava todellinen, mitattavissa, pysyvä ja lisäinen. Kaksoislaskenta on vältettävä eli vähennyksiä ei voi laskea sekä yritysten että kyseisen valtion kontolle. Kompensaatiosta ei saa aiheutua haittaa luonnolle eikä ihmisille ja esimerkiksi alkuperäiskansojen ihmisoikeudet on otettava huomioon.

Kaikki kriteerit ovat ongelmallisia. Esimerkiksi lisäisyys: onko kompensoinnille aikaansaatu jotain ”lisää” vai ainoastaan istutettu metsää, jota muutenkin olisi istutettu.

Kun tehtävää on niin valtavasti, pitäisi jokaisella eurolla saada niin paljon aikaan kuin mahdollista.

Vartia korostaa myös kustannustehokkuutta. Kun tehtävää on niin valtavasti, pitäisi jokaisella eurolla saada niin paljon aikaan kuin mahdollista.

Compensaten kohteet ovat jakautuvat kolmeen lohkoon. 40 prosenttia on metsien suojelua, saman verran hiilensidontaa luonnon menetelmin ja 20 prosenttia innovatiivisin menetelmin.

”Siinä missä koneellisen poiston hinta on vaikka tuhat euroa per hiilidioksiditonni niin luonnonmukainen hiilensidonta maksaa vain murto-osan, ehkä 30 euroa per tonni. Luonto tekee koko ajan hiilenpoistoa ihan itsestään, mutta me voimme huolehtia siitä, että sitä tapahtuu enemmän.”

Ei siis ihme, että luontopohjaiset ratkaisut ovat nyt nouseva trendi. Siihen kuuluvat metsät ja maatalousmaan ja merikasvien hiilensidonta.

Finnwatch arvioi viime kesän raportissaan, että uusiutuva energia on kompensaatiokeinona väistymässä, sillä se on jo nykyisellään markkinaehtoisesti kilpailukykyistä. Teknologia on kehittynyt ja halventunut ja fossiilisten polttoaineiden hinta ja päästökaupan hinnat ovat nousseet. Viime kesän jälkeen hintakehitys on tietenkin vielä entisestään parantanut uusiutuvien kilpailuasetelmaa.

Päästöt, roskat ja monimuotoisuus

”Vihreä markkinatalous tarkoittaa minulle sitä, että ilmastolle ja ympäristölle vahingollisesta toimista pitää kantaa vastuuta. Jos lisää hiilidioksidia ilmaan, täytyy huolehtia siitä, että se siivotaan myös pois. Lisäksi pitää huomioida historiallinen taakka”, sanoo Antero Vartia.

Vartia lisää, että haittojen korvaamisen pitää tietysti koskea myös muuta kuin hiilidioksipäästöjä: kemikalisaatiota, meriin päätyviä roskia ja luonnon monimuotoisuutta.

”Pelkästään luonnon monimuotoisuuden suojelu on moninkertaisesti vaikeampi asia. Luontoa on tärkeä suojella, sillä sitä on todella vaikea kompensoida.”

Hän ei myöskään halua syyllistää Amazonin köyhien asukkaiden yrityksiä ansaita viidakkoa kaskeamalla. ”Mekin olemme Euroopassa raivanneet metsämme pelloiksi tai puupelloiksi. Siksi meidän on löydettävä keinoja huolehtia ihmisten toimeentulosta niin, että Amazonin metsät saavat jatkaa kasvuaan.”

Antero Vartialla on monipuolinen tausta poliitikkona, yrittäjänä, juontajana ja näyttelijänä. Yritystoimintaa hän on harjoittanut Helsingin eteläisellä rannalla Mattolaiturin (2011) ja Löylyn (2016) myötä. Hän toimi yhden kauden 2015-19 vihreiden kansanedustajana ja aloitti sen jälkeen kompensaatioyrittäjänä. Hän ei ainakaan tällä hetkellä haaveile paluusta politiikkaan.