Suo, kuokka ja Ukrainan sota

Vajaassa kahdessa kuukaudessa Euroopan energiamarkkinat ovat kokeneet ennennäkemättömän myllerryksen. Sota Ukrainassa on tehnyt eri maiden Venäjä-riippuvuuden kiusallisen selväksi, ja siitä pyristellään nyt eri tavoin irti.

Suomella on aivan erityinen tilanne turpeen vuoksi. Kolme vuotta sitten hallitusohjelmaan kirjattiin, että turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä.

Kaksi vuotta sitten perustettiin työ- ja elinkeinoministeriöön työryhmä selvittämään turpeen käyttöä ”korkeamman jalostusasteen innovatiivisiin tuotteisiin” sekä muutoksen alueellisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

Vuosi sitten kyseisen työryhmän loppuraportissa todettiin, että maailma oli muuttunut odotettua nopeammin. EU:n päästökauppa oli lopultakin alkanut toimia ilmastotavoitteiden mukaisesti eli päästöoikeuksien hinnat olivat nousseet ja sitä myötä turpeen käyttö tullut liian kalliiksi. Vuosi sitten arvioitiin jo, että turpeen energiakäyttö vähenee jyrkästi, jopa 70 prosenttia jo vuoteen 2025 mennessä.

Raportin jälkeen alkoikin tapahtua. Turveyrittäjiä on tuettu muun muassa romutuspalkkioilla, joihin on myönnetty viime vuoden lisätalousarviossa ja tämän vuoden talousarviossa yhteensä 30 miljoonaa euroa. Osa alan noin 400 yrittäjästä ehti tarttua tarjoukseen ja romuttaa keruu- ja imuvaunuja, jyrsimiä, kääntäjiä, karheajajia, suontasauslanoja ja palokärryjä.

“Turpeen päästöt ja muut haitat eivät ole mitenkään kadonneet, mutta Ukrainan sota on nostanut uuteen valoon sekä energialähteet että omavaraisuuden. “

Keväällä 2022 on turpeella jälleen uusi tilanne. Sen päästöt ja muut haitat eivät ole mitenkään kadonneet, mutta Ukrainan sota on nostanut uuteen valoon sekä energialähteet että omavaraisuuden. Energiateollisuus huutaa nyt turpeen perään, sillä poltetusta hakkeesta noin neljännes on tuontitavaraa. Viime vuonna tuotiin Luonnonvarakeskus Luken ennakkotietojen mukaan Venäjältä 9 miljoonaa kuutiometriä puuta, josta yli kolmasosa oli haketta. Koko puukauppa on nyt loppu, eikä varmasti viriä pitkään aikaan, jos koskaan. Samaan aikaan hiilen käyttö vähenee.

Muutamien viikkojen sotamyllerryksen jälkeen turpeen alasajoa on siis päätetty hillitä. Neova eli entinen Vapo on jo pyörtänyt marraskuisen päätöksen lopettaa turvetuotanto. Neova varasi jo syksyllä mahdollisuuden turvetuotantoon poikkeustilanteen vaatiessa, ja nyt sellainen yhtiön mielestä jo on. Neovan asiakkaat ovat jälleen halukkaita monivuotisiin toimitussopimuksiin.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari vakuuttaa blogissaan, että iso kuva on ennallaan. Turpeen alasajoa jatketaan ja turvetuottajia tuetaan ammatinvaihdossaan, hän kirjoittaa. Myös europarlamentaarikko Ville Niinistö myöntää Maaseudun tulevaisuuden haastattelussa, että lyhyellä aikavälillä on parempi käyttää turvetta kuin venäläistä tuontienergiaa. Hän kuitenkin muistuttaa, että turpeen taloudellinen kannattavuus on päästökaupan vuoksi heikko eikä turpeella ei ole tulevaisuutta.

Pohjanmaan turvealueilla tunnelma on toinen. Turve on palautettu sille kuuluvalle paikalle ja liian kiireesti koneitaan romuttaneita säälitellään.  

Ympäristöjärjestöt ovat huolissaan. Kiista turpeesta on jatkunut vuosia ja vuosikymmeniä ja soiden ojituksia tuetaan edelleen kaikista haitoista piittaamatta. Samaan aikaan metsäteollisuus laskeskelee puuraaka-aineen lisätarvetta, kun tuonti Venäjältä tyssäsi.

Poikkeustilojen nykyvaiheessa turvepäätös on ymmärrettävä, mutta tässä on pidettävä varansa. Poikkeustilan pituutta ei voi kuin arvailla ja tilanteen jatkuessa on vaarana ajautuminen pysyvästi taas väärään suuntaan.  Hiilineutraalisuus vuonna 2035 on haastava tavoite, joka pitää saavuttaa luontoarvoja kunnioittaen, metsiä ja soita uhraamatta.