Insinöörit ovat tehneet 10 000 vuotta töitä, ettei tarvitsisi tehdä töitä
En millään haluaisi olla ilonpilaaja, MUTTA insinöörit ovat este täystyöllisyydelle. Tulen kesyttämisestä ja työkalujen luomisesta lähtien insinöörit ovat keksintö toisensa jälkeen etsineet tapoja, joilla helpottaa omaa työkuormaansa. Insinööri on siis perusluonteeltaan laiska ja haluaa päästä helpolla, jotta aikaa jäisi työntekoa mieluisammille asioille. Valitettavasti aina löytyy vastavoima, jonka mielestä insinöörin ja
En millään haluaisi olla ilonpilaaja, MUTTA insinöörit ovat este täystyöllisyydelle.
Tulen kesyttämisestä ja työkalujen luomisesta lähtien insinöörit ovat keksintö toisensa jälkeen etsineet tapoja, joilla helpottaa omaa työkuormaansa. Insinööri on siis perusluonteeltaan laiska ja haluaa päästä helpolla, jotta aikaa jäisi työntekoa mieluisammille asioille. Valitettavasti aina löytyy vastavoima, jonka mielestä insinöörin ja kaikkien muidenkin täytyy aina vain puurtaa.
Insinööri on jo 10 000 vuotta tehnyt töitä, jotta voisimme raataa vähemmän. Sivilisaatiomme varhaisessa vaiheessa ruoantuotantoon liittyvät innovaatiot olivat erityisen tärkeitä, koska suuri osa ihmisen päivittäisestä ponnistelusta liittyi riittävän ravinnon turvaamiseen.
Insinööri keksi hevosen vetämän kyntöauran – aiemmin sitä veti ihminen. Insinööri keksi myllyn jauhamaan viljaa ja vesirattaan pyörittämään myllynkiveä. Insinööri ymmärsi hypätä ratsuille, ettei tarvitsisi kulkea apostolinkyydillä, ja myöhemmin ideoita tuli lisää: polkupyörä, henkilöauto, Segway ja sähköskuutti. On selvää, että samalla tehtiin valtavasta määrästä ihmisiä työttömiä. Insinööri poisti suurimman osan tarpeesta fyysiselle ponnistelulle, ja nykyään yhden ihmisen tuottavuus vastaa satojen ihmisten historiallista tuottavuutta.
Kun yhä suurempi osa fyysisestä työstä oli siirretty koneiden ja laitteiden tehtäväksi, jatkoi insinööri loputonta keksimistään. Syntyi tietokone, jonka piti lopettaa henkiset ponnistelut. Insinööri keksii mitä vain ettei tarvitsisi työskennellä, kävellä tai rasittaa edes pääkoppaansa. Jälleen tehtiin laajojen ihmisjoukkojen työpanoksesta tarpeetonta.
Ja heitä on paljon. Suomessakin on tällä hetkellä noin 115 000 työikäistä insinööriä sekä 60 000 diplomi-insinööriä. Insinöörien ja diplomi-insinöörien osuus oli Suomen väestöstä 1950-luvulla 0,1 prosenttia. 1900-luvun lopulla luku oli 2,3 prosenttia. Fyysinen työnteko on keventynyt, mutta henkiset ponnistelut eivät todellakaan ole vähentyneet.
Insinöörit ovat tehneet ihmisistä työttömiä koko olemassaolonsa ajan. Mutta kuten Newtonin laki ennustaa, voimalla on myös vastavoima. Aina löytyy uusi omistavan luokan tyranni tai byrokraatti, jonka mielestä työttömyys on maailman kamalin asia, ja kaikille työttömille on löydettävä työpaikka. Joten on luotava uusi työpaikka ja eipä aikaakaan, kun insinööri on automatisoinut senkin. Noidankehä on valmis. Tässä kehityskulussa suunta on selvä, sillä joudumme keksimään alati mielikuvituksellisempia uusia töitä, etteivät ihmiset vain olisi jouten. Näitä innokkaita insinöörejä valmistuu kaiken huipuksi koko ajan lisää, Suomeenkin 8 000 vuosittain.
En tosiaan haluaisi olla ilonpilaaja, MUTTA insinöörien ammattikunta ei lepää ennen kuin yhteiskuntamallimme on täysin automatisoitu avaruusluksushomokommunismi. Jos halutaan täystyöllisyys, on insinöörit kiellettävä. Kiitos ja näkemiin!