Lisää puita Helsinkiin

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti Vihreiden ryhmäaloitteen pohjalta lokakuussa 2020 isosta puuprojektista. Seuraavien 15 vuoden aikana on tarkoitus istuttaa kaupungin alueelle 100 000 puuta. Vastaavia istutustavoitteita on asetettu monissa suurkaupungeissa Suomen ulkopuolella kuten New Yorkissa, Teheranissa, Vancouverissa ja Berliinissä.

Istutustavoite kattaa koko Helsingin eli niin kaupunkipuut katujen varsilla ja puistoissa kuin metsäpuut. Suurin osa istutetuista puista tulee todennäköisesti olemaan metsäpuita, mutta myös kaupunkipuita tullaan istuttamaan paljon. Viime vuosina katu- ja puistopuita on istutettu yhteensä n. 1 000–1 300 vuosivauhdilla ja tällä hetkellä niitä on hallinnassa n. 230 000. 

Kerro, kerro kuvastin, missä puu on kaunehin?

Puulajivalikoima Helsingissä on runsas ja eri lajeja sekä lajikkeita on reilusti yli 200. Yleisimpiä katu- ja puistopuulajeja ovat lehmukset, koivut, ja vaahtera. Suurin osa katu- ja puistopuista istutetaan investointihankkeissa, joissa suunnittelu ja rakentaminen kulkee oman prosessin mukaisesti ja kohdekohtaisesti. Kaupungin asiantuntijat päättävät istutuspaikasta sekä lajikkeesta ja hankkeissa varmistetaan, että puille tulee sellaiset kasvupaikat, että puut pystyvät niissä kasvamaan. 

Hankkeiden lisäksi tehdään täydennysistutuksia muun muassa puuriveihin. Kesäkuukausien aikana Helsinki suoritti kaupunkilaisille kyselyn, jolla kartoitettiin asukkaiden omia ehdotuksia tällaisille viheralueiden täydennysistutuksille. Kyseiseen OmaStadi-kyselyyn vastasi 962 ihmistä, jotka ehdottivat puistopuille 1439:ää eri paikkaa. Ehdotuksista on tarkoitus poimia paikat sadalle vuonna 2023 istutettavalle puulle. Katupuut oli rajattu pois kyselystä. 

”Paikkojen valinnassa ensisijainen kriteerimme on, että paikka on sopiva puiden istuttamiselle. Istutuspaikkojen valinnassa meidän on myös kaikissa tapauksissa huomioitava monenlaisia tekijöitä kuten maanalainen infra, kaavahankkeet ja tulevat rakennushankkeet sekä tasapuolisuus koko kaupungin tasolla. Tavoite on, että istutuspaikka olisi sellainen, että puu voisi siinä myös kasvaa pitkäikäiseksi”, kertoo Helsingin kaupunkiympäristön vastaava suunnitteluasiantuntija Minna Terho.

Puiden istuttaminen katualueille on vaativampaa ja kalliimpaa kuin puistoihin istutus, sillä siinä on huomioitava kaikki liikennejärjestelyistä kaavoitukseen. Kaduille istutettavat puut ovat suurikokoisia ja niiden kuljetus ja käsittely vaatii erityiskalustoa. Lisäksi kaduilla käytetään usein kantavaa kasvualustaa ja suojavarusteita. Kulttuurihistoriallisissa kohteissa taas huomioidaan ja pyritään vaalimaan kohteen historiallisia arvoja ja suunnitelmia.

”Uusia puiden istutuspaikkoja etsittäessä on myös hyvä muistaa, että kaupungissa on luontoarvoiltaan, kaupunkikuvaltaan ja kulttuurihistorialtaan arvokkaita puuttomia alueita, johon puita ei istuteta. Niityt, metsäaukiot, pellot ja avoimet ranta-alueet tarjoavat elinympäristöjä lajeille, jotka eivät viihdy puustoisilla kasvupaikoilla. Näissä ympäristöissä elää myös harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Kaupunkitilassa, kuten puistoissa ja kaduilla, tulisi huomioida, että kaupunkimaisemassa avoimiksi suunnitellut alueet ja näkymät säilyvät myös tulevaisuudessa”, Terho kertoo.

Terhon mukaan kappalemääriin perustuvat puiden istutuskampanjat voivat olla haasteellisia ekologisen hyödyn näkökulmasta. 

”Määrä ei takaa laatua ja onnistunutta lopputulosta, ja joskus vähemmän on enemmän. Yhden suurikokoisen, elinvoimaisen puun ekosysteemipalvelut voivat olla moninkertaiset useamman huonokuntoisen ja kitukasvuisen puun yhteisvaikutukseen verrattuna”, Terho esittää.

Kaksi vanhaa puuta, sateen pieksämää?

Istutusurakan vaikutuksien mittaamiseen ei ole Minna Terhon mukaan tehty suunnitelmaa. Kaupungin asettamaan hiilineutraaliustavoitteeseen vuoteen 2035 mennessä sisältyy kuitenkin Helsingin asemakaavojen vähähiilisyyden arviointimenetelmän (HAVA) hyödyntäminen matkalla tavoitteeseen. HAVA:n avulla voidaan tarkastella Helsingin asemakaavojen elinkaaren hiilijalanjälkeä ja -kädenjälkeä. Työkalu laskee muun muassa säilytettäville ja uusille viheralueille elinkaaren aikana syntyvän hiilivaraston, joiden summa pienentää alueen hiilijalanjälkeä.

Laskelmissa on hyvä muistaa myös puiden oma elinkaari. Vaikka uusia puita jatkuvasti istutetaan, vanhoja kuolee samalla pois. Kaupunkipuun elinkaari on olosuhteista riippuen 50–150 vuotta, minkä aikana puun hyvinvointiin vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Osa niistä on ihmisestä riippumattomia syitä, esimerkiksi ilmasto, sää, kasvitaudit ja tuholaiset. Osa on myös ihmisten vaikutusten alaisia, kuten kasvuympäristön rakentaminen, puun hyvinvoinnin edellytysten turvaaminen ja puihin kohdistuvien hoitotoimenpiteiden järjestäminen. 

Helsingissä on kaupunkipuita enemmän kuin missään muussa Suomen kaupungissa. Helsinki onkin Suomen ensimmäinen kaupunki, joka laati puihin liittyvän toiminnan linjauksen vuonna 2014, jotta puihin vaikuttavat tekijät ja toimijat saataisiin turvaamaan puiden hyvinvointi. 

”Kaupunkipuulinjaus on asiakirja, jolla rakennusvirasto määrittelee ja julkistaa kaupunkipuita koskevat periaatteensa ja toimintatapansa, jotta ne ovat puiden parissa työskentelevien ja kaupunkilaisten tiedossa”, määrittelee Helsingin kaupunkipuulinjaus. Linjaus korostaakin yhteistyön tärkeyttä kaupunkipuiden hyvinvoinnin turvaamisessa, sillä niin kaupungin rakennushankkeissa puita hoitavien urakoitsijoiden kuin itse kaupunkilaisten katsottiin asettavan haasteita puiden pitkäikäisyyden vaalimiselle. 

Tiesitkö tämän?

• Helsingin katu- ja puistopuita voi tarkastella kaupungin karttapalvelusta: https://kartta.hel.fi/link/bdnMxz 
• Puiden hyötyjä kaupungeissa kutsutaan niiden ekosysteemipalveluiksi. 
• Helsingissä kaupunkipuiden lajivalikoima on runsas etenkin puistoissa, kun taas katuympäristössä menestyviä puulajeja on vähemmän. Puistopuiden monilajisuuteen ovat vaikuttaneet paitsi Suomen kuuluminen ensin Ruotsiin ja sitten Venäjään, myös eri aikakausien suunnitteluihanteet ja maineikkaiden kaupunginpuutarhureiden kokeiluhalut.
• Helsingissä luonnonvarainen metsävaahtera on kaupungin nimikkopuu. 
• Helsingin vanhimmat puut ovat peräisin 1600-luvun lopulta. 
• Vuonna 2000 vanhin Helsingistä löydetty puu oli Meilahdessa kasvava luonnonvarainen mänty, joka on lähtenyt kasvuun 1680-luvun alussa.
• Helsingin vanhojen puistopuiden vähäisyyteen on vaikuttanut ainakin ns. elokuun myrsky 28.8.1890, jolloin Helsingin seudun puistoissa kaatui tuhansia puita. 
• Helsingissä on yhä jäljellä Venäjän vallan (1809–1917) aikaista itäistä lajistoa, josta esimerkkinä käy esimerkiksi Helsingin poppelivalikoima, joka on kansainvälisestikin tunnettu. Vuonna 1986 Helsingissä kasvoi 36 poppelilajia -lajiketta tai -risteymää.

Maan suurista kaupungeista Turku ja Tampere ja yhtenä uusimpana esimerkkinä Jyväskylä vuonna 2021 ovat julkaisseet omat kaupunkipuulinjauksensa. Helsingin, Tampereen ja Turun kaupunkipuulinjauksia kandidaatintyössään vuonna 2021 tutkinut Juho Saloheimo kirjoittaa linjausten olevan hyvin yhteneväiset pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta.