Lihansyönnin planetaariset rajat: Mikä riittää, mikä on ylikulutusta?

Kulutuskäytävien idea on taata kaikille oikeus sosiaalisesti hyväksyttävään kulutuksen tasoon (käytävän lattia), joka kuitenkin pysyy planeetan ekologisten rajojen sisällä (käytävän katto). Tarkoitus on vähentää kulutusta niin että luonto, ilmasto ja ihmiset voivat hyvin.

Käytäviä voidaan luoda oikeudenmukaisesti yhteiskuntien sisällä ja niiden välillä, sekä tämänhetkisten että seuraavien sukupolvien oikeudet huomioon ottaen ja käyttämällä osallistavaa demokratiaa.

Lihaa tuotetaan teollisesti ja halvan lihan siivittämä ylikulutus on globaalisti yksi pahimmista kestävyysongelmista. Taistelu luontokatoa vastaan ja jäljellä olevan hiilibudjetin noudattaminen ovat mahdottomia ilman, että lihantuotantoa leikataan ja siirrytään pois teollisesta lihantuotannosta. Käytännössä tämä tarkoittaa myös lihankulutuksen rajua leikkausta niillä alueilla ja niiden väestönosien keskuudessa, joissa tällä hetkellä lihaa kulutetaan yli tarpeen. 

Esimerkiksi Suomessa lihan kulutus on kaksinkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä.

Miljardien, etenkin teollisessa lihantuotannossa kärsivien eläinten kohtalo on myös painava syy rajuihin leikkauksiin. Monet nuoret kokevat nykymuotoisen teollisen lihan, maitotuotteiden ja munien tuotannon jo eettisesti kestämättömäksi eläinoikeudellisista syistä.

Suomessa on viime vuosina otettu yhteen niin armeijan, koulujen kuin päiväkotienkin lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentämisestä. Toisaalta jotkut julkiset tahot ovat onnistuneet radikaalisti vähentämään tarjottavan ruuan eläintuotepitoisuutta. Esimerkiksi Unicafe Helsingissä on jo vuosia panostanut kasvis- ja vegaaniruokaan.

Muutosvastarinta on voimakasta

Tarvittaisiin vahvaa kansallisen tason politiikan ohjausta, jotta vaikutukset olisivat riittävän laajoja ja merkittäviä. Kiista Suomen hallituksen ilmastoruokaohjelmasta on osoittanut, kuinka vaikeaa tämän tason politiikka nykyisessä keskusteluilmapiirissä kuitenkin on ja kuinka helposti muutosvastarintaiset tahot pystyvät jarruttamaan jopa suhteellisen vaatimattomia aloitteita.

Mitä kulutuskäytävä voisi tarkoittaa Suomelle? Vuonna 2019 julkaistiin mittavan kansainvälisen projektin tuloksena ns. planetaarinen ruokavalio, jolla tavoitellaan sekä ihmisille että planeetalle terveellistä globaalia ruokavaliota, joka kuitenkin sisältää liikkumavaraa eri kulttuureille. Ruokavalion kehittäjät ovat panostaneet myös tuotantopuolen kestävyyden määrittelyyn, jossa esimerkiksi agroekologiset viljelymenetelmät ovat yksi tärkeä keino kestävään ruuantuotantoon. Uutena projektina alkuperäisen planetaarisen ruokavalion kehittäjillä on soveltaa ruokavaliota vielä paremmin eri kulttuureihin ja ottaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus huomioon.

Planetaariseen ruokavalioon sisältyy lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita, mutta vain rajoitetusti. Lihan osalta enimmäisviikkomäärä on 300 grammaa henkilöä kohti. Siitä kuitenkin vain korkeintaan kolmasosan tulisi olla punaista lihaa, eli nautaa, lammasta tai possua. Nämä määrät voivat tuntua monista sekasyöjistä alhaisilta, mutta ilouutinen heille lienee se, että tämän määrän lihaa saa syödä, jos lihaa ylipäätään haluaa. 

Vähän lihaa helpottaisi hyväksymistä

Merkittävää planetaarisessa ruokavaliossa on se, että määrissä on tarkoituksellisesti paljon liikkuma-alaa. Joidenkin tuotteiden, kuten lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden, osalta skaalan alarajana on nolla. Koska kulutuskäytävien määrittelyn perusasioihin kuitenkin kuuluu, että ne ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä, on todennäköistä ja jopa tärkeää, että osallistuvan demokratian keinoin sovittu käytävä lähtisi jonkin verran nollaa suuremmasta lihankulutustasosta.

Ensinnäkin joissakin globaalin etelän maissa, kuten eteläisessä Afrikassa, voisi ainakin tämän hetken ratkaisua aliravitsemukseen tukea se periaate, että skaala ei lähde nollasta, vaan että sielläkin ihmisillä on oikeus tiettyyn määrään kestävästi tuotettua lihaa. 

Alarajan asettuminen nollan yläpuolelle eli vähäisen lihansyönnin salliminen toisi myös jonkin verran yhteiskuntarauhaa globaalissa pohjoisessa, joissa keskustelu on erittäin polarisoitunutta. Vegaanin ei silloin koettaisi moraalisesti olevan kohtuullisesti lihaa syövän ihmisen yläpuolella. Tällöin hän ei ehkä pelkällä läsnäolollaan herättäisi samanlaisia puolustusmekanismeja kognitiivisen dissonanssin takia lihansyöjän mielessä ja käytöksessä kuin tällä hetkellä usein käy. 

Jonkinasteista hyväksymistä lihan kulutuskäytävät vaatisivat kuitenkin myös kasviperäistä ruokavaliota periaatesyistä noudattavilta. Vegaanien siis pitäisi hyväksyä, että ihmisillä voisi oikeasti olla oikeus pieniin määriin kestävästi tuotettua lihaa. Näin etenkin niin kauan kuin viljelty liha ei vielä sovellu massatuotantoon, kasviperäinen ”liha” ei saa sekasyöjiä täysin vaihtamaan siihen, ja eläinperäistä lihaa kuitenkin vielä tuotetaan.

Lihan kulutuskäytävää voidaan ennen kaikkea ajatella jatkumona, jossa edetään suuremmasta pienempään lihankulutukseen. Yksilötasolla olisi joustavuutta, mutta kokonaisuudessa kulutuksen suunta olisi vähenevä. Jatkumoajattelu yksilön ja yhteiskunnan matkasta voi nimenomaan vähentää polarisaatiota ja mustavalkoista keskustelua, jota Suomessakin esiintyy. Lihan kulutuskäytävien reiluutta on myös tärkeää korostaa.

Liha kortille vai tuet pois?

Miten lihan kulutuskäytävät sitten voisi toteuttaa käytännössä? Olisiko kyseessä pelkkä ruokavaliosuositusten muuttaminen, tai toisaalta moraalinen ohje kunnon kansalaisille? Tulisiko lihasta jo lähitulevaisuudessa kallista luksusruokaa, kun haitalliset tuet lihantuotannolle poistettaisiin, tai pidettäisiinkö hinta kohtuullisena, mutta liha laitettaisiin kortille? Ja miten ylipäätään kävisi lihantuotannon esimerkiksi Suomessa? Näihin kysymyksiin ei vielä ole vastauksia.

Järjestelmämuutoksen kannalta tehokkainta on pyrkiä muuttamaan järjestelmän tavoitteita. Lihantuotantosysteemissä päätavoitteet voisivat muuttua esimerkiksi taloudellisen kasvun maksimoinnista ekologiseen kestävyyteen ja ihmisten hyvinvointiin. 

Iso systeemitason muutos edellyttää monipuolista yhteiskunnallista keskustelua ja laajoja muutosvaatimuksia. Keskustelu voi kartoittaa käytännön mahdollisuuksien kirjoa ja kestävän ruokajärjestelmän keskeisiä arvoja, ja tehdä vaikeastikin hyväksyttävistä vaihtoehdoista vähitellen helpompia sekä poliitikoille että kansalaisille. 

Kansalaisaktivismi voi myös edistää keskustelua huomattavasti, vaikka se voi sitä joskus myös kärjistää ja saada valtionkin vaaralliselle puolustuskannalle, kuten viime aikoina suunnitellut tai toteutetut perusteettomat rangaistukset uuden ilmastoliikkeen aktivisteille useassa maassa ovat osoittaneet.

Kokeiluja tarvitaan

Kulutuskäytäviä voisi pienimuotoisesti ja paikallisesti kokeilla ja saatujen kokemusten perusteella jatkaa keskustelua. Ilman kokeiluja, vuorovaikutusta ja osallistamista asia ei etene kansallisen päätöksenteon tasolle. 

Käytännön toimet valtioiden ja EU:n tasolla taas voisivat olla esimerkiksi sitä, että ekologisesti haitallisia valtiontukia lihantuotannolle poistettaisiin asteittain, mutta nopealla aikataululla. Samaan aikaan viljelijöiden siirtymistä kasviproteiinien viljelyyn tuettaisiin rahallisesti ja säädöksin niillä alueilla, missä tällainen viljely on mahdollista. Samalla valtion ruokavaliosuositukset muutettaisiin planetaarisen ruokavalion mukaisiksi ja niistä otettaisiin liha ekologisen kestävyyden kannalta tärkeänä ruoka-aineena erityiskohteluun. 

Tämä tarkoittaisi sitä, että lihan kulutuskäytäviä noudatettaisiin kaikissa julkisissa laitoksissa, ja keittiöhenkilökuntaa ohjattaisiin maukkaiden kasvipohjaisten ruokien valmistuksessa. Kulutuskäytävät sisällytettäisiin koulujen opetusohjelmiin. Lihan kulutuskäytävien teemasta voitaisiin samalla aloittaa valtion tukema tiedotuskampanja.

Keskusteluun kestävästä tulevaisuudesta kuuluu usein myös väittely siitä, millainen talousjärjestelmä voisi mahdollistaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden. Lihan kulutuskäytävät ajaisivat lihantuotantoa rajusti alas. Lihateollisuus olisi valtavan muutoksen edessä, sillä kulutuksen laskua kun ei voisi korvata lihan viennillä. Silti käytävät eivät olisi välttämättä suorassa konfliktissa nykyisen talousjärjestelmän kanssa.

Kysymys on kuitenkin siirtymisestä lihasta kasviperäiseen proteiiniin, ei proteiinin kulutuksen rajusta leikkauksesta sinänsä. Uskonkin, että keskustelu lihan kulutuskäytävistä voisi helpottaa väistämättömän muutoksen hyväksymistä tiellä kohti kestävämpää talousjärjestelmää.
Julkaisuja lihan kulutuskäytävistä englanniksi löytyy täältä ja täältä.