Huonot ratkaisut energiakriisiin voivat kostautua

Energiakriisissä on keskityttävä toimiin, joilla varmistetaan sähköenergian riittävyys. Sen sijaan, että heikennettäisiin kannustimia säästää energiaa, tulisi tukia kohdistaa energian hinnan noususta eniten kärsiville, kirjoittaa Tieteen ja teknologian vihreät.

15.12.2022 | Puheenvuoro

Pitkällä aikavälillä kuluttajan sähkölaskua laskee merkittävästi tuuli- ja aurinkovoiman tiedossa oleva huomattava kasvu. Kuva: Pexels

Meneillään olevan akuutti energiakriisi on Suomeen ja koko Eurooppaan kohdistuva ulkoinen shokki, ja suoraa seurausta siitä, että Venäjä käyttää energiaa aseena Eurooppaa vastaan.  Suomen osalta kriisi tulee helpottamaan huomattavasti keväästä eteenpäin, vaikka seuraavanakin talvena voi olla haasteita.

Nyt tärkeintä on huolehtia siitä, etteivät kansalaiset joudu kohtuuttomaan tilanteeseen kriisin vuoksi, vaan heitä tuetaan heidän tarpeidensa mukaan. On myös tärkeä välttää helpolta kuulostavia ratkaisuja, joiden uhkana ovat sähkökatkot ja investointien pysähtyminen tai kohdistuminen kestämättömiin fossiilisen energiantuotannon ratkaisuihin. 

Syypää energiakriisiin on riippuvuus Venäjästä

Viime päivien poliittisessa keskusteluissa on toistunut väite, että nykyiset korkeat energian hinnat olisivat seurausta vihreästä siirtymästä, eli fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisestä ja päästöttömän tuotannon lisäämisestä. Tämä väite on vailla pohjaa. Meneillään olevan energiakriisin todellinen syy on Venäjän aggressio, jossa Venäjä käyttää energiaa aseena Eurooppaa vastaan. Eurooppa, eikä edes Suomi, ei ollut valmistautunut siihen, vaikka asiasta on Suomessakin useita kertoja keskusteltu menneinä vuosina.

Venäjän energia-ase on sitä vahvempi mitä enemmän fossiilista energiaa käytetään. Vihreän siirtymän johdosta Suomi onkin merkittävästi vähentänyt energia-aseen tehoa. Olemme myös lopettaneet sähköntuonnin Venäjältä osana sanktioita, mikä on kohottanut sähkön hintoja. Suomeen tuotiin sähköä Venäjältä enimmillään lähes Olkiluoto 3:a vastaavan tehon verran. Tämä sähköenergia puuttuu nyt markkinoiltamme. 

Jos sähköenergiaa kulutetaan enemmän kuin sitä tuotetaan, johtaa se sähkökatkoihin.

Sähkön hintaa kohottavat myös monet muut osin sattumanvaraiset tekijä. Vielä kesällä oli toivoa, että uusi Olkiluodon 3. reaktori voisi tuotannollaan korvata aiemmin Venäjältä tuodun energiamäärän. Koska oma tuotanto ei Suomessa riitä eikä Venäjältä enää voi tuoda, joudumme turvautumaan läntisiin naapurimaihin ja tuomaan sähköenergiaa aiempaa enemmän Norjasta ja Ruotsista. Tuonnilla lännestä on kuitenkin tekninen maksimiraja, sillä sähkön siirtoyhteydet ovat rajalliset. Lisäksi viime kesä oli Norjassa ja Ruotsissa kuiva, minkä takia vesivoimaa on saatavilla rajallisesti ja samaa Norjalaista vesivoimaa haluavat ostaa myös keskieurooppalaiset. Tämä nostaa energian hintaa markkinoilla. Energiasta on pulaa koko Euroopassa, ja siksi se on kallista myös meillä.  Osaltaan tilanteeseen vaikuttavat myös meneillään olevat ydinvoiman huoltoseisokit muun muassa Ruotsissa ja Ranskassa.

Hinnan lisäksi huoli on myös energian riittävyydestä. Jos sähköenergiaa kulutetaan enemmän kuin sitä tuotetaan, johtaa se sähkökatkoihin, mikä voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia niin kotitalouksille kuin yrityksille, tai vaikkapa sairaaloille ja terveyskeskuksille.

Sähkökriisiin tarjottu paljon huonoja ratkaisuja

SDP on esittänyt kotitalouksien sähkölle 20snt/kWh hintakattoa kuluttajien tukemiseksi. Tällä hetkellä sähkön kattohinta on EU:n laajuisesti 400 snt/kWh. Päivän keskihinnat Suomessa ovat olleet edellisen 30 päivän aikana 10–40 snt/kWh, kallein huippuhinta on ollut 66 snt/kWh.

SDP:n esittämä hintakatto olisi näihin nähden hyvin matala ja se heikentäisi kuluttajien energiansäästöä. SDP:n mallissa valtio kompensoisi kattohinnan ja markkinahinnan erotusta sähköntuottajille sähkön tarjonnan ylläpitämiseksi, mutta tarjonnan lisäämisellä on kovat rajansa, ja hintakattoa käyttäessä kulutus menisi entistä todennäköisemmin niiden yli jolloin jouduttaisiin turvautumaan sähkökatkoihin, kun sähköä ei kattohinnalla riitä kaikille.   

Myös kokoomus on esittänyt ohjelmassaan sähkölle hintakattoa. Sen tavoittelema hintakatto on esitetty hyvin tulkinnanvaraisesti, kun sitä määrittämiä korkeimpia vaihtuvia tuotantokustannuksia ei ole täsmennetty. Kokoomuksen mallissa hintakatto koskisi koko sähkömarkkinaa eikä olisi kompensoitu. Mikäli hintakatto tulisi nykyisten huippuhintojen tuntumaan, se sulkisi ison osan kulutuksen ja teollisuuden kysyntäjoustosta pois markkinoilta, mikä jälleen nostaisi sähköpulan ja sähkökatkojen todennäköisyyttä.

Kokoomuksen ehdotus yrittää kiertää tätä asettamalla päivän sisäiselle kaupalle suuremman kattohinnan. Tämä tekisi markkinoiden käyttäytymisestä lähellä hintakattoa varsin arvaamatonta. Jos Kokoomuksen ehdottaman mukaisesti päivän sisäisiltä markkinoilta voi saada paljon korkeamman hinnan kuin spot-markkinoilta, osa tarjonnasta siirtyy päivän sisäisille markkinoille, jotka ovat huonommin ennustettavissa. Tämä kasvattaisi erilaisten häiriöiden riskiä, kun näkyvyys sähkön saatavuuteen heikkenisi.

Kokoomuksen syyskuun lopussa julkaisussa ohjelmassa puolue listaa muitakin valuvikaisia keinoja energiakriisin ratkaisemiseksi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Toinen vaarallinen ehdotus on sähkön ja kaasun hinnan irrottaminen toisistaan. Tämä on mahdollista vain tukemalla kaasusähköntuotantoa avokätisesti verovaroista. Koska tilanteen juuriongelma on pula maakaasusta, voi seurauksena olla hyvin korkeat kustannukset.

Espanjassa tällainen malli on käytössä. Se on johtanut siihen Espanjassa maakaasun käyttö on kasvanut, vaikka muualla Euroopassa käyttö on laskenut. Jos tämä malli otettaisiin käyttöön EU:n tasolla, sähköntuotanto maakaasusta lisääntyisi nopeasti, ja sähkön hinnat laskisivat. Kuukauden tai parin päästä, kun maakaasuvarastot olisivat tyhjentyneet, maakaasu loppuisi kokonaan, sähkön hinta nousisi hintakattoon ja jouduttaisiin säännöstelemään sähköä. Tämän lisäksi moni maa nojaa maakaasuun lämmityksessä, ja toisin kuin sähköntuotannossa sille ei ole korvaavia vaihtoehtoja lämmityksessä. EU siis maksaisi valtavasti tukia, ja lopputulos olisi silti katastrofaalisen huono. Kytkentä maakaasun ja sähkön hinnan välillä ei ole keinotekoinen, koska sähkön tuottaminen maakaasusta on yksi mahdollinen sähköenergian tuotantotapa, vaikkakaan ei toivottavaa, etenkään nykyisessä tilanteessa, käyttää kaasua sähkön tuotantoon, kun sitä tarvitaan lämmitykseen ja teollisuuden tarpeisiin. 

Kokoomuksen pidemmän tähtäimen ehdotuksissa on myös ongelmia. Kokoomuksen ajatus on rakentaa pysyvä windfall-vero järjestelmän sisään. Jos tuotantokustannukset ovat alhaiset, tuottajat eivät pääse hyötymään kaikista korkeimmista sähkön hinnoista.

Kokoomuksen ehdotus reilusta hinnoittelumallista perustuu teknologiateollisuuden tilaamaan AFRY:n selvitykseen. Selvityksessä on useita heikkouksia. Ehdotuksen mukainen ratkaisu todennäköisesti vähentäisi energiateollisuuden halua investoida tuotantoon, saattaisi nostaa tietyissä tilanteissa markkinoille tarjotun sähkön hintaa ja edellyttäisi yrityssalaisuuksien paljastamista. Selvitys tehtiin sähkön käyttäjien näkökulmasta keinoista joilla saisi laskettua myyntihintaa. Samalla vaikutukset sähkömarkkinoihin ja tuottajiin sivuutettiin. Lopputuloksena keinovalikoima heikentää sähkömarkkinoiden toimintaa monin tavoin.

Akuutista kriisistä selviäminen tärkeintä lyhyellä tähtäimellä

Meneillään oleva kriisi on akuutti, ja siksi on erityisen tärkeää että keskitymme toimiin, joilla varmistetaan sähköenergian riittävyys Suomessa. Vaikka sähkön korkea hinta on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, olisivat sähkökatkot vielä suurempi ongelma. Sähköjen katkeaminen tunneiksi ruoan varastointitiloista, vanhainkodeista, sairaaloista tai päiväkodeista aiheuttaisi huomattavaa haittaa yhteiskunnan toiminnalle, ja saattaisi vaarantaa jopa ihmishenkiä.

Sen sijaan, että heikennettäisiin kannustimia säästää energiaa, tulisi kohdistaa tukia energian hinnan noususta eniten kärsiville.

Korkea energian hinta kannustaa sekä kotitalouksia että yrityksiä säästämään energiaa kaikin mahdollisin tavoin, mikä on jo näkynyt sähkön kulutuksen laskuna viime vuoteen verrattuna. Sen sijaan, että heikennettäisiin kannustimia säästää energiaa, tulisi kohdistaa tukia energian hinnan noususta eniten kärsiville eli esimerkiksi heille, joilla on akuutteja vaikeuksia selvitä kodin lämmityksen sähkölaskuista. Tukea ei tule kuitenkaan kohdistaa automaattisesti niille kotitalouksille saatika yrityksille, joiden sähkönkulutus on suurinta.

Veronmaksajien rahaa myös ei tule ohjata automaattisesti esimerkiksi suurituloisille, tai vaikkapa kesämökkien lämmittämiseen. Kun tuki maksetaan eniten kärsiville eikä sitä ohjata kaikille kansalaisille esim. hintakaton kautta, pysyy kannustin säästää sähköä ja samalla tuki kohdistettua paremmin sitä tarvitseville. Tällaista tavoitellaan muun muassa vihreiden energiarahalla. 

On tärkeä huomata, että nykyinen tilanne on hyvin poikkeuksellinen, ja sen läpi on vain selvittävä. Helppoja ratkaisuja akuuttiin Venäjän hyökkäyksestä johtuvaan ja Euroopan laajuiseen energiakriisiin ei ole. Johdannaismarkkinahintojen perusteella näyttää siltä, että sähkön hinnat tulevat kuitenkin laskemaan keväästä eteenpäin huomattavasti, ja että lasku jatkuu seuraavina vuosina. Maakaasusta riippuvainen Keski-Euroooppa on suurissa vaikeuksissa ensi talvellakin, mutta Suomessa Olkiluoto 3:n valmistuminen ja tuulivoiman vilkkaana jatkuva rakentuminen helpottaa tilannetta olennaisesti. Tärkeintä onkin selvitä juuri tästä edessä olevasta talvesta niin, ettei taakka muodostu kenellekään kansalaiselle kohtuuttomaksi. 

Avainasemassa nykyisessä tilanteessa ovat energiansäästötoimet ja kansalaisten tarveperusteinen tukeminen. Tilapäinen windfall-vero on myös mahdollinen tapa karsia energiayhtiöiden ylisuuria voittoja ja rahoittaa tukia. Sähkölaskun suuruuteen se ei kuitenkaan vaikuta. Veron tulee olla tilapäinen, sillä se laskee yhtiöiden halukkuutta tehdä uusia investointeja.

Pitkällä aikavälillä on turvattava kohtuuhintaisen energiatuotannon riittävyys Suomessa myös kriisitilanteissa

Osa energian tuotantokapasiteetista tuottaa sähköä tasaisesti, osa taas säästä riippuen vaihtelevalla teholla. Edelleen osa energiantuotannosta on tarpeen mukaan säädettävissä. Myös kulutus vaihtelee. Teollisuudessa kulutusta on jo opittu säätämään energian hinnan mukaan ja se kehitys jatkuu. Tulevaisuudessa myös kuluttajalle tarjotaan paremmat välineet säätää kulutustaan energian hinnan mukaan sekä myydä ylimääräistä sähkö verkkoon. Tämä laskee kuluttajan sähkölaskua.

Pitkällä aikavälillä kuluttajan sähkölaskua laskee merkittävästi tuuli- ja aurinkovoiman tiedossa oleva huomattava kasvu. Tulevaisuudessa Suomen tuulivoimalat tuottavat edullisen sähkön myötä todennäköisesti myös suuria määriä vetyä. Tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto vaihtelee kuitenkin sään ja vuodenajan mukaan. Vedyn tuotanto voi toki joustaa alaspäin aikoina, jolloin tuulisähköä tarvitaan enemmän muihin tarpeisiin tai sen tuotanto on vähäisempää. 

Kulutus- ja tuotantohuippuja tasataan kuitenkin pääasiassa vesivoimalla, jonka tuotannon edellytykset on turvattava. Tämä on tehtävä ilman vesien  ja koskiensuojelulain romuttamista. Energia- ja ilmastokriisi on hoidettava niin, ettei kiihdytetä luontokatoa.

Sähkönsiirtoyhteydet muun muassa Ruotsiin ovat paranemassa huomattavasti seuraavina vuosina, mikä myös parantaa varmuutta riittävään sähkönsaantiin huonojen sääolosuhteiden aikana ja laskee osaltaan sähkön hintaa. OL3:n valmistuminen taas tuo jopa 1600 MW lisää perustehoa nykyisen ydinvoimatuotannon lisäksi. Ydinvoima lisärakentamiseen täytyy ylläpitää hyvät edellytykset ja siksi ydinenergialain nopea uudistaminen pienydinvoiman mahdollisuuksien parantamiseksi on erittäin ajankohtaista. 

Kulutushuippujen tasaamiseen tarvitaan jatkossakin vesivoiman lisäksi voimaloita, jotka ovat nopeasti käynnistettävissä tarpeen mukaan. On myös syytä miettiä muita ratkaisuja, esimerkiksi energiantuotannon rakennetta tai Huoltovarmuuskeskuksen ylläpitämää reserviä, jota esitettiin jo vuonna 2015 nykyisten pääoppositiopuolueiden hallitukselle. Markkinat pystyvät myös luomaan kilpailukykyisiä ratkaisuja, kunhan niihin liittyvä sääntely ei ole liian tiukkaa. Tämän uuden mekanismin suunnittelu pitää tehdä huolella ja asiantuntijoihin tukeutuen. Jos mekanismista tehdään liian kitsas, on sähkön riittävyys tuulettomina hetkinä vaarassa. Jos mekanismista taas tehdään liian avokätinen, saatetaan päätyä tukemaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä tai ylläpidetään liian suurta varmuusvaraa veronmaksajien kustannuksella. 

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry:n blogissa.

Ville Seppälä, puheenjohtaja, Viite – tieteen ja teknologian vihreät, Aino Tuominen, jäsen, Viite, Antti van Wonterghem, hallituksen jäsen, Viite, Peppi Seppälä, puheenjohtaja, Vihreät nuoret, eduskuntavaaliehdokas, Ville Tulkki, hallituksen jäsen, Espoon Viite, eduskuntavaaliehdokas, Jonni Lehtiranta, puheenjohtaja, Helsingin Viite, eduskuntavaaliehdokas

15.12.2022 14:14

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

1 Kommentti

  1. aluksi ajattelin jos sähkökatkoksia tulee niin kiitämme vladimir putin henkilöä niistä, nämä ovat putin katkoksia. nyt kun noita hintakatto ehdotuksia lueskelee, niin kiitämmekö sdp:tä ja kokoomusta katkoksista.

    mielummin otan kalliin sähkön kuin ei sähköä ollenkaan!

    olen aikaisemmin mietiskellyt että onko kokoomus vain demarit siniseksi maalattuna, nyt taas tuntuu siltä.

    lyhyesti: tuntisähkö vähintään puolipakolliseksi kaikille, jonkinlainen kapasiteettijärjestelmä, sähkön varastointia.

Lähetä kommentti