Eettinen suurremontti Euroopan parlamenttiin pakon edessä

Korruptioskandaali on järisyttänyt Euroopan parlamenttia perustuksia myöten, ja Qatarin lisäksi tutkitaan myös menneitä tapauksia. Esiin nousi muun muassa Marokon ja EU:n kauppasopimus, jota käsiteltiin syksyllä 2018 kansainvälisen kaupan valiokunnassa.

Kiistaa oli siitä, voiko EU mennä sopimaan Marokon kanssa kansainvälisesti kiistanalaisen Länsi-Saharan alueen ohi. YK:n ja myös EU:n oikeudellinen kanta on, että ei voi. Silti komissio eteni sopimuksessa. Kuuluin valiokunnan delegaatioon, joka lähti kiistan takia tutustumaan tilanteeseen Länsi-Saharan siinä osassa, joka on Marokon hallinnassa. 

Ihmettelin kovasti esittelijämme, ranskalaisen liberaalimeppi Patricia Lalonden alttiutta uskoa kaikki, mitä Marokon edustajat meille kertoivat. Alkuperäisväestön asema oli Marokon sydämenasia, ja kauppasopimus vaurastuttaisi aluetta edelleen, kun tomaattien ja kalatuotteiden vienti EU-maihin kasvaisi. Omat havaintoni olivat varsin erilaiset. Todistin myöhään illalla kadulla Marokon poliisivaltio-otteita. Virkavalta ahdisteli Länsi-Saharan poliittisen organisaation Polisarion kannattajia, koska halusin tavata heitä.

Pian Brysselissä paljastettiin, että asiasta vastaava Euroopan parlamentin jäsen oli EuroMedA-järjestön hallituksessa. Järjestö on Marokon valtion perustama ja rahoittama. Parlamentin löysiä käytäntöjä kuvaa hyvin se, että Lalonden ryhmä korvasi tämän toisella jäsenellään, mutta työtä jatkettiin vanhalta pohjalta. Parlamentti hyväksyi sopimuksen. 

Uusimman skandaalin myötä on käynyt ilmi, että useampikin Marokon ystävämeppi on ollut mukana EuroMedA:n hallinnossa, myös joulukuussa paljastuneessa vyyhdissä vangittu Pier Antonio Panzeri. 

Tällaisia sopimattomia kytköksiä mepeillä on muihinkin autokraattisiin maihin kuten Vietnamiin, Kiinaan ja Azerbaidzaniin. Jos jotakin on paljastunut, sääntörikkomusten sanktiot ovat olleet enimmillään puhemiehen moitteita täysistunnon ohessa, mikä on tuskin edes mainehaitta. Villi vaalitarkkailu vaikkapa Krimille tai Kazakstaniin tuottaa mepille kiellon osallistua parlamentin virallisiin tarkkailumissioihin, mutta näytösvaaleja järjestävät maat ottavat heitä mielellään jatkossakin todisteeksi “Euroopan parlamentin hyväksynnästä” varastetuille vaaleille.

Puolentoista miljoonan euron lahjukset Qatarin ja Marokon etuja ajaville mepeille ovat mittakaavassaan ja röyhkeydessään ainutlaatuinen vyyhti. Nyt aina sääntöjen tiukentamista vastustaneet sanovat, etteivät mitkään säännöt olisi tällaista rikosta estäneet. Jos kuitenkin parlamentin eettinen koodi on epäselvä ja jos sitä ei valvota, on selvää, että edustaja saattaa lipsahtaa harmaalta alueelta pimeälle puolelle, kun tilaisuus tarjoutuu.

Vallalla on ollut näkemys, että edustajalla on ”vapaa mandaatti”.

Vallalla on ollut näkemys, että edustajalla on ”vapaa mandaatti”. Sitä käytetään perusteena vaikka sille, että häntä ei voi pakottaa häirinnänvastaiseen koulutukseen, tekemään kattavasti selkoa sidoksistaan tai raportoimaan tehtävän hoitoon osoitettujen julkisten varojen käytöstä. Tämä tulkinta on absurdi, sillä vapaan mandaatin tarkoitus on turvata vaaleilla valitun edustajan ilmaisunvapaus ja se, ettei häntä voi painostaa tehtävässään. 

Euroopan parlamenttiin entisille mepeille taataan vapaa pääsy, eikä mikään estä entistä meppiä toimimasta myös lobbarina. Vuonna 2019 parlamentista poisjäänyt ihmisoikeusalivaliokunnan puheenjohtaja Pier Antonio Panzeri perusti Fight Impunity -nimisen järjestön, jonka kautta hän jatkoi vaikuttamista suoraan parlamentin ytimeen seuraajansa myötävaikutuksella. Parlamentin hallinnolta on saatava selvitys suhteista Fight Impunity -järjestöön. 

Panzerin sosialidemokraattiset puoluetoverinsa junailivat järjestön “pilottihankkeelle” EU:n budjetista huomattavan suuren avustuksen, joka järjestyi poikkeuksellisen nopeasti komission tuella. Yhdessä Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu EPRS:n kanssa Panzeri järjesti useita ihmisoikeusaiheisia konferensseja parlamentin tiloissa. Ei huomattu edes, että järjestö ei ollut rekisteröitynyt parlamentin lobbarirekisteriin.

Panzerin kiinnostus ihmisoikeuksiin ei minusta vaikuttanut koskaan aidolta. Nyt hän on oikeuden edessä vastaamassa muun muassa entisen varapuhemies Eva Kailin kanssa syytteisiin osallisuudesta rikollisjärjestöön, korruptiosta ja rahanpesusta.

Runsas vuosi sitten parlamentti esitti, että EU-instituutiot perustavat yhteisen etiikkakomitean. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen muisti aloitteen nyt käsillä olevan skandaalin puhjettua. Ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan komission aloitetta. Sen toteutuminen on hidasta ja epävarmaa, koska sen taakse pitää saada komission ja parlamentin lisäksi myös neuvosto.

Parlamentti voi rakentaa itse oman etiikkakomiteansa

Tällä välin parlamentti voi rakentaa itse oman etiikkakomiteansa. Sille on jo olemassa aihio, viisijäseninen toimikunta, joka selvittää meppien käytännesääntöjen rikkomuksia ja tekee toimenpide-ehdotuksia puhemiehelle. Olen toimikunnan jäsen. Käytännesäännöt ja niiden sisältämä toimikunta perustettiin, kun The Sunday Times oli vuonna 2011 paljastanut journalistisen kokeen, jossa kolme meppiä olivat valmiita tekemään lainsäädäntöön muutosesityksiä rahaa vastaan.

On surullista, että todellisia muutoksia saadaan vasta, kun on aivan pakko ja maine menossa. Nyt tilanne on vielä vakavampi kuin ”rahaa vaikutusvaltaa vastaan” -skandaalin aikaan. Olen itse tehnyt monia ehdotuksia sopimattoman ulkomaisen vaikuttamisen torjumiseksi. Siksi olen kiitollinen Belgian poliisille, jonka ansiota on, että vihdoin parlamentin on oikeasti tehtävä eettisten sääntöjensä suurremontti.