Pelottelu ei paranna keskustelua pienreaktoreista

Energiakeskustelussa on paljon hypeä sekä pienreaktoreiden että vedyn suhteen. On tärkeää että hyödyistä ja haitoista kerrotaan tosiasioihin perustuen, kirjoittaa Ville Tulkki.

23.12.2022 | Puheenvuoro

Verdessä kirjoitettiin 8.12. pienreaktoreista otsikolla “Pienreaktorit eivät ole riskitön, nopea tai halpa vaihtoehto”, antaen ymmärtää että meillä olisi energiantuotannossa riskittömiä, nopeita tai halpoja vaihtoehtoja.

Meidän on voitava tuottaa energiaa yhteiskunnan pyörien pyörittämiseen ja samalla irtauduttava hiilidioksidipäästöistä turvaten biodiversiteetin säilymisen. Tämä on kokonaisuudessa vaikea ongelma jonka vaatii paljon työtä. Pienreaktorit voivat olla tärkeä osa kokonaisratkaisua mutta päätöksiä olisi hyvä tehdä faktapohjalta. Eri ratkaisuista on sekä paljon hypeä että ylitseampuvaa kritiikkiä, ja niitä voi olla vaikea arvioida. 

Toinen kirjoituksessa haastatelluista oli Aalto-yliopiston uusiutuvien energiateknologioiden professori Peter Lund. Lund on aktiivinen energiapolitiikan keskustelija, oman tutkimusaiheensa pitkäaikainen edistäjä ja tunnettu ydinvoimakriitikko. Hän on viime aikoina useasti kommentoinut myös pienreaktoreista. Hänen väitteitään pienreaktoreista on oiottu aiemmin tänä vuonna Faktabaarissa (Pienydinvoimalat voisivat toimia kevyemmillä turvallisuusjärjestelmillä kuin suuret reaktorit – Faktabaari), ja ikävä kyllä myös monet Lundin Verdessä esittämät väitteet ovat hataralla pohjalla: joko yksiselitteisen väärin tai harhaanjohtavia.

Ydinturvallisuudesta pidetään tiukkaa kuria

Ydinenergian käyttö on tarkkaan säädeltyä, ja viranomaiset laitostyypistä riippumatta valvovat niin valmistusta, käyttöä, kuin purkuakin. Osa pienreaktoreiden komponenteista pyritään valmistamaan tehtailla, mikä vain tarkoittaa valvonnan kohdistuvan myös näiden tehtaiden prosesseihin. Ydinturvallisuudesta huolehtiessa pitää jo lähtökohtaisesti varautua myös tilanteisiin joissa reaktorisydän vaurioituu – tämä pätee myös pienreaktoreihin. Ydinlaitosten turvallisuustoiminnat kelpuutetaan kokeellisesti. Tätä on tehty nykyisin käynnissä oleviin laitoksiin, ja samat vaatimukset ovat myös jatkossa käyttöön otettavilla pienreaktoreilla.

Lund nostaa esiin myös yhden tutkimuksen jonka mukaan pienreaktorit tuottaisivat kymmenkertaisia määriä jätteitä nykyisiin laitoksiin verrattuna. Olen itse osallistunut pienreaktoreiden jätteitä selvittäneeseen projektiin, ja sen perusteella voi todeta ettei tämä päde pienreaktoreihin yleensä eikä varsinkaan niihin laitoksiin mitä Suomessa esitetään. Suomessa puhutaan kevytvesireaktoreista joissa pienreaktoreissakin jätemäärät ja -laadut ovat lähellä nykyisten laitosten vastaavia.

Kyseinen tutkimus on ikävä esimerkki amerikkalaisesta tutkimuksen politisoitumisesta, missä pyritään tekemään julkaisuja radikaaleilla tuloksilla tukemaan omia kantoja. Siinä suuret suhteelliset jätemäärät saatiin ottamalla tarkasteluun haaskaavan muutaman megawatin tehoisen mikroreaktorikonseptin, jota ei ole edistetty vuosikymmeneen. Mutta näitä lukuja sitten voivat muut käyttää keppihevosena viittaamalla ”joihinkin tutkimuksiin” irrallaan kontekstista. 

Pienreaktorilla voidaan tarkoittaa montaa asiaa

Termin pienreaktorit alle mahtuu monta eri laitostyyppiä joita kehitetään eri tarkoituksiin. Ne toisaalta pyrkivät vastaamaan isoja ydinvoimaloita paremmin nykyajan markkinaympäristöön, toisaalta laajentavat ydinenergian käyttökohteita esimerkiksi vedyn, teollisuuden energian, ja kaukolämmön tuotantoon. Osa reaktorikehittäjistä hakee rahaa ja julkisuutta suurilla lupauksilla ja ylisanoilla. Lähteäkseen liikkeelle minkä tahansa ydinlaitosprojektin täytyy olla turvallinen, taloudellinen sekä yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Tämän ja ensi vuoden energiakriisiin pienreaktorit eivät ehdi, mutta niillä on paljon annettavaa kun rakennamme kestävää yhteiskuntaa joka turvaa sekä luonnon että ihmisten hyvinvoinnin. 

Energiakeskustelussa on paljon hypeä, niin pienreaktoreiden kuin Lundin edistämien teknologioiden kuten vedyn suhteen. Onkin tärkeää että sekä hyödyistä että haitoista kerrotaan, siten että lukijat voivat muodostaa oman mielipiteensä tosiasioihin perustuen. Lundilla on oikeus kertoa mielipiteensä, mutta harhaanjohtavat väitteet eivät palvele professorin arvoa saati Verden lukijoita. Ne vain tekevät keskustelusta väittelyn jossa ensimmäisenä uhrina on kokonaisvaltainen ymmärrys tilanteesta.

Ville Tulkki
Kirjoittaja on ydinenergiatutkija.

23.12.2022 7:30

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

1 Kommentti

  1. Hienoa!
    Päädyin lukemaan tämän, mielestäni osuvan ja edelleen ajankohtaisen puheenvuoron vasta vuoden kuluttua sen julkaisusta. Viimeaikaisten sähkön hintaheilahteluiden vuoksi Ville Tulkin puheenvuoro on kuitenkin edelleen akuutti ja ajankohtainen.
    Olenkin hyvin tyytyväinen, että mediassa itsensä asiantuntijoiksi ilmoittautuvia kohtaan esitetään aiheellista kritiikkiä heidän ehkä kyseenalaisista lausunnoistaan.
    Peter Lundille suositelen luettavaksi Rauli Partasen ja Janne Korhosen kirjaa: “Musta Hevonen, Ydinvoima ja ilmastonmuutos”. Se on vuodelta 2016, mutta koska esityttyjen väitteiden tueksi on ansiokkaasti kirjattu käytetyt tietolähteet, on väitteiden arvo melko helposti edelleen punnittavissa.
    Päästölähteiden suhteellisissa osuuksissa (energiateollisuus, liikenne, lämmitys jne) on viime vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia Ukrainan sodan ja Olkiluoto 3:n vuoksi. Silti kirjan väittämät ovat edelleen kiinnostavia ja relelevantteja.
    Yksi nykyistä hiilinielukeskustelua sivuava väite kirjasta: Olkiluoto 3-ydinvoimalan tuotanto vastaa 3,5 miljoonan metsähehtaarin vuosittaista puun kasvua, mikä on noin viidennes koko Suomen metsäalasta.
    -Peter Lundin kommenteista huolimatta ydinvoimaa ei kannata unohtaa vaihtoehtona hiilidioksidipäästöjen pienentämisessä.

Lähetä kommentti