Maahanmuuttovirasto ja ulkomaalaislaki pitää rakentaa alusta alkaen uusiksi

Ylen MOT-ohjelman tämänviikkoinen jakso riisui naamion Migrin kasvoilta. Alta ei paljastunut mitään uutta, sillä Maahanmuuttoviraston toimintaa on kritisoitu jo kauan ja perusteellisesti. Tällä kertaa ohjelmassa esiteltiin muun muassa työssä käyvä, vuosia maassa asunut mies, joka haluttiin karkottaa avioeron jälkeen. Edellinen skandaali oli mongolialaisen koulutetun, vakityössä olevan sairaanhoitajan savustaminen maasta, koska virkamiehet eivät osanneet tulkita tiliotetta.

Vihreän ministerin, Krista Mikkosen, johtamassa sisäministeriössä on käynnissä ulkomaalaislain kokonaisuudistuksen esivalmistelu. Mikkonen toivoi tviitissään pari päivää sitten, että uudistuksessa olisi varmistettava, että lain säädökset täyttävät selkeämmin perustuslain asettamat vaatimukset lain täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta sekä perhe-elämän suojasta.

Tämänhetkinen ulkomaalaislaki astui voimaan lähes 20 vuotta sitten, mutta lakia on korjailtu paikka paikan päälle menetelmällä niin, ettei alkuperäisestä ole paljoa jäljellä. Kovin pian ei uutta lakia ole luvassa, mutta uudistaminen on tarkoitus ainakin aloittaa seuraavalla hallituskaudella.  

Aivan kiireellisimmät uudistustarpeet koskevat muun muassa oleskelulupajärjestelmää, maasta poistamista koskevaa sääntelykokonaisuutta ja henkilöllisyyden selvittämistä. Olisi myös päästävä yhteisymmärrykseen uuden lain periaatteellisista lähtökohdista.

Kehittelyä ei tietenkään helpota se, että suomalainen lainsäädäntö on tältä osin tiukasti kytköksissä Euroopan unionin yhteiseen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaan. Jos kotimainen lainsäädäntö ja virastojen käytännöt tuntuvat sekavilta ja ristiriitaisilta, EU-tasolla tämä nousee vielä uudelle sekavuuden tasolle.

Uusi visio pitää myös jalkauttaa

Maahanmuuttovirasto julkisti viikko sitten uuden organisaatiostrategian vuosille 2023–27. MOT-paljastusten jälkeen sen lukeminen on surkuhupaisaa. Strategiassa esitellyn vision mukaan virasto ”tarjoaa asiakaslähtöiset ja ihmiskeskeiset palvelut, jotka edistävät suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta ja kilpailukykyä. Lupapalvelut ovat Euroopan sujuvimmat. Vastaanottotoiminta on suunnitelmallista ja tehokasta.”

Strategian teksti ja viraston käytännön toiminta ovat tällä hetkellä kaukana toisistaan. Visiosta pitäisi tämän kevään aikana keskustella viraston jokaisen työntekijän kanssa. Näissä keskusteluissa toivottavasti käydään läpi muun muassa se, miten lapsen etu otetaan eri tilanteissa huomioon.

Strategiassa luvataan viraston toimivan jatkossa perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti.

Maahanmuuttajia kohdellaan usein yhtenäisenä ryhmänä, vaikka joukko on hyvin heterogeeninen. Turvapaikan hakijat ovat oma ryhmänsä, ja heille pitäisi taata mahdollisimman sujuva hakemusten käsittely oikeellisuudesta tinkimättä.

Vastaavasti niille, jotka ovat jääneet pitkittyneen prosessin rattaisiin vuosikausiksi, pitäisi myöntää humanitaarinen suojelu.

Kaikki eivät jatkossakaan turvapaikkaa saa, mutta lainsäädäntöä pitäisi uudistaa niin, että työhön tai opiskeluun perustuva oleskelulupa voitaisiin silti myöntää, jos henkilö on jo työllistynyt Suomeen tai opiskelee täällä.

Tulijoiden joukossa on tietenkin heitä, jotka yksinkertaisesti etsivät parempaa elämää Euroopasta. Kun Suomessa ja käytännössä koko Euroopassa on pula työvoimasta, pitäisi löytää turvallisia reittejä myös työtä ja toimeentuloa etsiville.  

Työlupien saantia pitäisi helpottaa ja saatavuusharkinta poistaa. Väärinkäytösten estämiseksi on myös varauduttava ihmiskaupan ehkäisyyn ja huolehdittava Suomessa työskentelevien työoloista ja -ehdoista kansalaisuudesta riippumatta.

Työperäistä maahanmuuttoa haikailtaessa pitää myös varoa sortumasta uuden ajan orjuuteen. Jos haluamme suomalaisella palkkatasolla vaikkapa filippiiniläisiä lähihoitajiksi Suomeen, meidän on hyväksyttävä myös perheiden muutto. Ei ole eettistä houkutella vanhempia jättämään lapsensa ja puolisonsa kauas Aasiaan, jotta suomalainen sote-järjestelmä saadaan toimimaan.

Perheet erottamalla emme myöskään saa pysyviä työntekijöitä maahan ja heitähän täällä tarvitaan.