Vaalitappiosta huomio perustuksiin

Politiikan idea on vaikuttaa asioihin. Oppositiossa vihreätkin varmaan kasvaisivat tulevalla kaudella. Mutta samalla seuraisivat sivusta, kun ympäristöministeriö lakkautetaan tai ainakin supistetaan, metsien hakkuita lisätään, ilmastotavoitteet pidetään, mutta keinoista luovutaan, syrjäytyminen lisääntyy leikkausten myötä, maahanmuuttajien ja pakolaisten asemaa heikennetään, samoin kehitysapua.

Kone yskii

Jos sähköpyörän moottori pätkii, ongelma ei ratkea kuskia vaihtamalla. Kone täytyy huoltaa.

Kone on vihreiden ytimessä se jokin, joka kerää tietoa, valikoi ja soveltaa sitä, miettii strategiaa, luo painopisteitä, ja sen perusteella tukee puolueen johtoa ja kansanedustajia näiden linjanvedoissa ja puheissa. Valmistelee puolueen politiikkaa.

Ulkoapäin näyttää, että vihreiden kone on jo vuosia lukenut kannatustilastoja ja todennut, että vihreistä on virta vienyt vasemmalle. Siitä on tehty johtopäätös, että vuodon tukkiakseen vihreiden pitää mennä myös vasemmalle.

Kun tuli julki kokoomuksen tutkimustieto, jonka mukaan kokoomuksen kannattajilla on kovin vähän rajapintaa vihreisiin päin, vihreissä pääteltiin, että eipä sieltä sitten ole kannatusta saatavissa. Johtopäätös ilmeisesti olisi pitänyt olla ihan päinvastoin: jos kokoomuksesta ei virtaa äänestäjiä vihreisiin, syy on vihreissä oleva muuri sinne päin. Sitä varmaan kannattaisi madaltaa.

Vihreiden, demarien ja vasemmistoliiton välillä tapahtuu siirtymiä, mutta ne suuret liikkuvien äänestäjien potentiaalit ovat jossain puoluekentän keskivaiheilla, jossa on helppo siirtyä eri puolueisiin tuulen tai muun mukana. Nyt siellä olisi enemmänkin tilaa, kun kokoomus näyttää liukuneen yhä enemmän oikealle.

Huomio yhdistäviin tekijöihin

Vihreissä on haettu puolueen sisällä niukkoja voittoja milloin uskontoon, milloin huumeisiin, seuraavaksi ehkä viinien ja lääkkeiden myynnin rajoitusten helpottamisessa. Puolueen kuitenkin kannattaa keskittyä sellaisiin asioihin, jotka niitä yhdistävät. Niukin enemmistöin päätetyt linjanvedot yleensä heikentävät puoluetta, aiheuttavat jopa erovirtoja.

Aluepolitiikkakin jakaa vihreitä. Suomessa puolue voi olla iso, vaikka se olisi kuinka pieni Helsingissä, mutta ei voi olla iso, jos se on iso vain Helsingissä. Helsinki-keskeisyys on perinteisesti ollut vihreiden ongelma. Vastakkainasetteluja on näkynyt puolin ja toisin, ja muutamat ylilyönnit jatkavat niitä.

No, nyt vihreät ei ole iso edes Helsingissä. Osasyitä siihen ovat yleinen kannatuksen lasku ja taktinen äänestäminen, mutta on muutakin: Äänestäjiltä vaalikentillä kuulemani kriittinen palaute ei koskenut valtakunnan politiikkaa, vaan Helsingin kuntapolitiikkaa.

Näin oli myös kuntavaalien aikana. Silloin muutamat helsinkiläiset kuntapoliitikot selittivät omaa tappiota valtakunnan politiikalla. Aika moni keskustelu osoitti, että vihreät saavat niskaansa päätökset, joita kaikki muutkin ovat olleet tekemässä. Mutta miksi?

Elämää Instagramin ulkopuolella

Viestinnän osaaminen tuntuu nykyisin merkitsevän sitä, miten viestin saa leviämän Instagramissa mahdollisimman tehokkaasti. Ainakin minä törmään Instagramissa todella usein vihreiden postauksiin, joissa kerrotaan ”loistavia uutisia”.

Sen sijaan Facebookissa vihreiden panokseen törmään selvästi harvemmin. Samoin journalistisessa mediassa. Vaalien oppeihin kuuluu myös se, että Tiktokista maailmankuvansa rakennusaineet hakeville ei ole juuri vihreitä palikoita tarjolla. Jotenkin tuntuu, että viesti tavoittaa turhan rajallisen ikäluokan.

Perinteisesti viestinnän osaaminen on keskittynyt siihen sisältöön. Aika moni ”loistava uutinen” on paljastunut kohtuulliseksi kompromissiksi.

Se tiedetään, että vaaleissa menestyy se, jolle tärkeistä aiheista politiikassa puhutaan. Kunkin puolueen kone tekee töitä auttaakseen puoluetta valtaamaan ilmaherruuden, mutta myös löytämään tilaa siinä keskustelussa, jota käydään.

Journalismi ei ole vielä kuollut

Vihreitä on moitittu talouspolitiikan laiminlyömisestä. Ohjelmia ja ulostuloja kuitenkin on olemassa, mutta ne eivät leviä. Journalistista mediaa tuntuu kiinnostavan vihreiden politiikassa lähinnä vain ympäristöasiat ja riitely keskustan kanssa ja mieluummin niiden yhdistelmä. Niin, ja huumeet, intersektionaalinen feminismi ja translaki.

Yksi oleellinen epäonnistuminen vihreiden viestinnässä on yleinen mielikuva, että kaikki puolueethan ovat jo vihreitä. Viesti siitä, se ei näy teoissa, ei ole mennyt perille. Ei riitä, että vihreät sanovat sen itse, se viesti pitäisi saada läpi journalistisessa mediassa. Journalistisella mediallakin on oma roolinsa, vaikka vaaleja käydään yhä enemmän somessa. Journalistinen media on sitä paitsi läsnä myös somessa.

Ongelma siis on, että vihreiden viesti ei leviä journalistisessa mediassa. Kun on ongelma, sen ratkaiseminen jää yleensä sille, jota se eniten haittaa. Kysymys on suhteesta mediaan. Jos Muhammed ei tule vuoren luo, vuoren pitää mennä Muhammedin luo.