Uutuusteos kysyy, opimmeko joskus ymmärtämään Venäjää

Gogol vertaa Venäjää arolla kiitävään troikkaan, jota muut seuraavat ihmetellen katseellaan. Dostojevskin romaanihenkilöt ihailevat venäläistä sielua – ja matkustavat Sveitsin sanatorioihin sitä parantamaan. Nykyajan toisinajattelija, maanpaossa Sveitsissä asuva Mihail Šiškin kuvaa maataan kirjoituskokoelmassa ”Sota vai rauha”.

Mauno Koivisto tiivisti venäläisyyden kahteen rinnakkaisen suuntaukseen, slavofiileihin ja zapadnikeihin, jotka hän suomensi ”kotikantaisuudeksi” ja ”länsinojaisuudeksi”. Myös Šiškinin kirjoituksissa tämä kulkee punaisena lankana. Venäjän kotkalla ei turhaan ole kahta päätä: toinen katsoo länteen ja toinen syvälle ”Aasiaan, itään”. Samalla sen kynnet pitävät tiukasti kiinni venäläisestä lihasta.

Putinin nationalistit puhuvat mielellään Kiovan rusista Venäjän alkukotina. Novgorodin (Nygård) tavoin sen perustivat viikingit idäntiensä varrelle. Nimen ”rus” sanotaan juontuvan ruotsien viikinkiheimosta. Šiškin sen sijaan katsoo Venäjän varsinaisesti syntyneen Mongolien valloituksesta, Batu-kaanin perustamasta Kultaisesta ordasta. Sen perintönä syntynyttä venäläistä valtakuntaa hän kutsuu ”Batustaniksi”.

Mongolivallan aika merkitsi äärimmäistä itsevaltiutta. ”Alistu ylöspäin, tallo alaspäin”. Batustanissa kaikki kuuluu kaanille ja riippuu hänen tahdostaan. Šiškinin oivallus on, että mongolien ei koskaan tarvinnut oikeastaan valloittaa Venäjää eikä asettaa sinne omia käskynhaltijoitaan. Venäläiset tekivät sen itse. Ruhtinaat alistuivat kaanin vasalleiksi ja alistivat kansan hänen puolestaan. Moskova, joka pääsi ruhtinaskuntien välisissä kisoissa niskan päälle, jatkoi tässä orjia alistavan orjan roolissa vielä kauan sen jälkeen, kun mongolien valtakunta oli lakannut olemasta.

Tässä, tähdentää Šiškin, on avain nykyisen Venäjän ymmärtämiseen. Kaanit ovat vaihtuneet tsaareihin ja monia yhteiskuntamuotoja on kokeiltu. Kultaisen ordan perintönä orjat alistavat yhä orjia. Yksilöllä on vapautensa ja omaisuutensa juuri niin kauan kuin ne sopivat tsaarille, ja ne voidaan ottaa milloin tahansa tsaarin tahdosta häneltä pois. Vladimir Putin voi olla maailman rikkain ihminen omistamatta muodollisesti juuri mitään, koska kaikki on lopulta kuitenkin hänen, kaanin omaa.

Venäjän kotka on aikojen kuluessa näyttänyt katsovan länteen vain kahdesti. Ensimmäinen kerta oli hiukan yllättäen sata vuotta sitten, jolloin idealistiset ja internationalistiset bolševikit ottivat vallan. Toinen yritys oli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisinä vuosina. Ensimmäisen tukahdutti Stalin, toisesta huolehti Putinin johtamien entisten KGB-upseerien hiljainen vallankaappaus.

Onko Venäjällä toivoa? Opimmeko joskus ymmärtämään sitä? Kenties. Putinin jälkeen tulee uusi Putin, joka tuomitsee hänet ja astuu hänen tilalleen. Šiškinille on lopulta kuitenkin tärkeämpää, onko Euroopalla toivoa. ”Minulle on tärkeää, että myös sodan jälkeen, yhteisen voittomme jälkeen, pysyt yhä yhtenäisenä, vahvana, viisaana, nuorena ja kauniina, tunnustat virheesi ja hyvität ne, niin että mielessäsi pysyy, kuka olet ja mitä tahdot.”

Venäjän kotkan toinen pää katsoo yhä länteen.

Mihail Šiškin: Sota vai rauha. Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä. WSOY 2023. Suomentanut Sirpa Hietanen.