Kahden vahvan kandidaatin kieltäytyminen yllätti vihreät

Maria Ohisalon paikan täyttäminen näyttää osoittautuvan vihreille vaikeammaksi kuin alkuun kuviteltiin. Kahden vahvan ehdokkaan kieltäytyminen yllätti vihreät vähän kuin housut kintuissa.

Sekä Oras Tynkkysen että Atte Harjanteen kieltäytymisen jälkeen tarjolla ei ole valmiiksi tunnettua henkilöä, jolla olisi suuren yleisön silmissä valmis profiili. Vihreiden tuleva puheenjohtaja joutuu aloittamaan selvältä takamatkalta verrattuna muihin puoluejohtajiin.

Tynkkynen oli Ylen vihreille vaikuttajille tekemässä kyselyssä ylivoimainen suosikki ennen kieltäytymistään. Kysely oli tehty sen jälkeen kun Harjanne oli kieltäytynyt. Tynkkystä odotettiin jopa Ohisalon haastajaksi jo ennen vaaleja. Kysely tosin ei ollut kovin kattava. Se lähetettiin vihreiden kansanedustajille ja europarlamentaarikoille, sekä puoluehallituksen ja puoluevaltuuston jäsenille ja varajäsenille. Kyselyyn tuli 74 vastausta. Toiseksi Ylen kyselyssä tuli Saara Hyrkkö ja kolmanneksi Sofia Virta.

Puheenjohtajan valintaa voi seurata myös linjavaalina. Harjanne olisi merkinnyt selkää mielikuvan laajenemista punavihreydestä. Ehdolle ensimmäisenä asettunut Virta laajentaisi hänkin mielikuvaa vihreiden sijainnista poliittisella kartalla. Näin olisi tehnyt myös Oras Tynkkynen.

Kiinnostus tähän linjakysymykseen näyttää kuitenkin olevan suurempi vihreiden ulko- kuin sisäpuolella. Se kertoo, että oikea–vasen-akseli ei ole vihreiden kannalta kovin oleellinen.

Ensin haetaan eduskuntaryhmästä

Eduskuntaryhmästä ehdolle ovat asettuneet Hyrkkö ja Virta. Kieltäytyneet ovat Harjanteen ja Tynkkysen lisäksi Krista Mikkonen ja Jenni Pitko. Bella Forsgrenin kieltäytyminen vaikuttaa vähemmän ehdottomalta, mutta hän on kertonut olevansa kiinnostunut pikemminkin varapuheenjohtajuudesta. Ehdokkuutta ovat kertoneet harkitsevansa Fatim Diarra ja Hanna Holopainen. Molempien kannatus saattaa sitenkin keskittyä omaan vaalipiiriin.

Tiina Elo ja Inka Hopsu ilmoittivat aiemmin tukevansa Oras Tynkkysen ehdokkuutta.  Tynkkysen kieltäytymisen jälkeenkään he tuskin lähtevät mukaan kisaan, ei myöskään Pekka Haavisto.

Sofia Virta on nostanut esiin kampanjassaan vihreiden sisäänpäin kääntymisen. Moni on puolueessa kokenut samanlaista ulkopuolisuuden tunnetta. Mutta voi olla, että kenttä ei palkitse sitä, että ehdokas käy kampanjaa korostamalla vihreiden heikkouksia ja puolueeseen yleisesti liitettyä negatiivista mielikuvaa.

Hyrkkö on lähempänä puolueen establishmentia ja vihreiden sisällä tunnetumpi lähinnä pitkän poliittisen toimintansa ansiosta. Hän ei silti ole muuttuneessakaan tilanteessa mitenkään samanlainen itsestäänselvä valinta kuin Maria Ohisalo oli neljä vuotta sitten. Vaihtoehtoja haetaan.

Katse kauemmas

Puheenjohtajan ei tietenkään ole pakko tulla eduskuntaryhmästä. Seuraavaksi katseet voidaan kääntää europarlamenttiin. Heidi Hautalaan tai Ville Niinistöön päätyminen näyttäisi ehkä vähän epätoivoiselta: näyttäisi siltä, että osaava väki on todella vähissä. Kumpikaan ei ole myöskään osoittanut kiinnostusta. Alviina Alametsä on enemmän vielä tulevaisuuden nimi.

Vielä kauempaakin voi uutta puheenjohtajaa hakea. Esimerkiksi entisistä kansanedustajista Hanna Halmeenpää nauttii ilmeisesti edelleen vihreissä arvostusta. Nykyisin Suomen luonnonsuojeluliton puheenjohtajana toimiva Halmeenpää muistetaan asiansa osaavana ja selkeänä esiintyjänä.

Myös puoluevaltuuston puheenjohtaja Silja Keränen nauttii puolueessa laajaa suosiota.

Monelle aikanaan lupaavalle poliitikolle ura vihreissä on jäänyt lyhyeksi. Emma Karin luopuminen kahden kauden jälkeen tuli monelle yllätyksenä ja pettymyksenä. Talouselämä nieli esimerkiksi Mari Puoskarin. Johanna Sumuvuori päätyi ulkoministeriön leipiin. Hän tosin on toiminut Haaviston valtiosihteerinä, mutta sekään ei tuonut häntä takaisin vihreisiin keskusteluihin.

Eduskunnasta pudonneet Mari Holopainen ja Iiris Suomela olisivat olleet potentiaalisia ehdokkaita, mutta kummallakaan ei ole sellaista vahvaa nimeä, joka kompensoisi putoamisesta aiheutuvan rasitteen.

Talousvaikeuksiin joutuneelle puolueelle ylimääräinen ongelma olisi raha: puheenjohtajalle pitäisi löytyä palkkarahat, jos hän ei ole kansanedustaja. Se ei silti varamaan ole argumentti puheenjohtajaa valittaessa.

Jospa sittenkin…

On myös mahdollista, että joku kieltäytynyt kansanedustaja vielä pyörtää kantansa. Tynkkysen vetoaminen läheisen ihmisen vaikeaan sairastumiseen on perusteluna kuitenkin sellainen, jota epäilemättä kunnioitetaan.

Mutta paineita kohdistetaan ainakin Harjanteeseen. Myös Pitkon voi toivoa harkitsevan uudelleen. Molemmat kieltäytyivät tilanteessa, jossa Tynkkynen vaikutti vahvalta ehdokkaalta.

Forsgrenin epäröinti voi muuttuneessa tilanteessa kypsyä suostumukseksi. Krista Mikkonen sai paljon kiitosta aikanaan ryhmän puheenjohtajana ja tällä kaudella ministerinä. Hän menestyi kuitenkin yllättävän vaatimattomasti edellisellä kerralla, kun puolueessa äänestettiin puheenjohtajasta. Moni hyvä poliitikko on parhaimmillaan muissa tehtävissä kuin puoluejohtajana.

Muitakin vaihdoksia

Vihreiden uusi vaihe sisältää uuden puheenjohtajan lisäksi myös uuden puoluesihteerin. Myös varapuheenjohtajistoon saattaa tulla muutoksia.

Veli Liikanen ilmoitti, että ei hae jatkokautta. Paikka tavoittelevat Sonja Raitamäki ja Anna Moring. Molemmilla on vahva järjestötausta vihreissä ja muuallakin. Raitamäki ilmoittautui kisaan jo ennen Liikasen kieltäytymistä.

Varapuheenjohtajista Iiris Suomela on ilmoittanut hakevansa jatkokautta. Atte Harjanteen arveluista voi päätellä, että hän ei hae jatkoa varapuheenjohtajana, jos ryhmä valitsee hänet edelleen puheenjohtajakseen.

Oras Tynkkynen kertoi puheenjohtajuudesta kieltäytyessään, että varapuheenjohtajuus kiinnostaisi. Samoin Bella Forsgren harkitsee varapuheenjohtajaksi hakemista.

Hanna Holopainen hakenee jatkokautta, jos ja kun ei tule valituksi puolueen ykköspaikalle. Fatim Diarra putosi kaksi vuotta sitten puolueen varapuheenjohtajan paikalta, ja voisi olla nyt kiinnostunut paluusta.