Suomessa on käyty ennenäkemätön keskustelu rasismista – vihdoinkin. Eilinen eduskuntakeskustelu osoitti kuitenkin selvästi, mitä tapahtuu, kun oikein hierotaan rasismia perussuomalaisten kasvoihin. Ei mitään. Huominen osoittanee, että hallitus jatkaa. Nyt fokus pitää suunnata siihen, miten hallitus lähtee toteuttamaan yhdenvertaisuusohjelmaa – ja ylipäätään hallitusohjelmaansa.
Hallituksen asuntopolitiikan linjaukset vievät pienituloisia vuokra-asujia ahdinkoon. Muutokset asumistukeen, kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon ja toimeentulotukeen kasautuvat osin samoille perheille. Asumisoikeustuotannosta luopuminen osuu erityisesti Helsinkiin, jossa on kaavailtu ASOa hitas-järjestelmän korvaajaksi, kirjoittaa Tuomas Rantanen.
Turkisalalle on tapahtumassa sama mikä jo tapahtui turpeelle, hallitsematon alasajo. Hallituksen ministerit ovat puhuneet markkinavoimista, kun nyt pitäisi tehdä päätöksiä alan yrittäjien tukemisesta siirtymäkauden ajan. Keisarilla ei ole vaatteita – tai turkiksia – ja se pitäisi uskaltaa sanoa ääneen.
Vihreä siirtymä tarkoittaa matkaa kohti ilmaston, luonnon ja ihmisten kannalta kestävää yhteiskuntaa. Kyse on siitä, että uudistamme tapojamme tuottaa energiaa ja ruokaa ja teemme esimerkiksi liikkumisesta ja asumisesta vähäpäästöistä. Kyse on siis maan uudistamisesta niin, että elämässä arvokas pysyy ennallaan, kirjoittaa ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo.
Miten käy vihreille, jos Suomen politiikka blokkiutuu, kuten välillä arvellaan. Vihreillä on runsaasti aiempaa kokemusta kokoomusyhteistyöstä. Jäävätkö – tai peräti jättäytyvätkö – vihreät nyt vasemmiston vangiksi, kysyy Eero Karisto.
Pitkittynyt hallituksen kehysriihi päättyi lopulta viisikon vakuutteluun, että nyt jatketaan tällä porukalla. Turve sai tarpeetonta tukea ja valtion kassaa vähän paimennettiin, mutta isoja kysymyksiä jäi silti edelleen pöydälle. Työllisyys on aivan liian matalalla tasolla ja avoinna on myös elvytyksen oikea ajoitus – ja ennen kaikkea oikea lopetus.
Raportti Suomen hallitukseen kohdistuneesta naisvihamielisestä verkkopuheesta tuntuu iskeneen moneen hermonpäähän. Asiallinen kritiikki kuuluu demokratiaan, mutta vihapuhe, asiattomuudet ja häirikointi eivät ole sitä, kirjoittaa Janne Riiheläinen.
Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon