Hallitus pelaa raakaa peliä jättämällä turkisalan markkinavoimien armoille

Energiaturpeen käyttö oli Suomessa huipussaan noin 1995–2010. Muutamana viime vuonna on nähty lähes vapaa pudotus, kun ilmastomuutoksen hidastamiseksi perustettu päästökauppajärjestelmä on alkanut toimia tehokkaasti.

Jo huippuvuosina asiantuntijat nostivat sitkeästi esiin turpeen polton suuret kasvihuonekaasupäästöt. Yhtä sitkeästi turpeen puolesta puhujat toistivat mantraa uusiutuvasta luonnonvarasta. Mantra oli leikkiä sanoilla, sillä turpeen kohdalla uusiutumisessa on kyse tuhansista vuosista. Kun aikajanaa riittävästi pidentää, myös merenpohjaan vajonneista pieneliöistä syntynyt öljy on uusiutuvaa.

Lopputuloksena oli turvealan romahdus, hukkaan menneitä investointeja, menetettyjä omaisuuksia ja työttömyyttä. Ja katkeruutta.

Sama kehitys on nyt meneillään turkisalalla. Vastoinkäymisten lista on loputon: pandemia ja sen jälkeen Venäjän sotiminen ovat sotkeneet kauppayhteyksiä. Muotitalo toisensa jälkeen irtisanoutuu turkisten käytöstä. Suomessakin Marimekko joutui jo vuosia sitten perääntymään Grûnstein-turkisyrityksen ostosta. Luksusmuotitaloista Prada, Chanel, Burberry, Michael Kors, Gucci, Furla, Versace jne. ovat liittyneet turkisboikottiin.  

Muotialan boikotti on seurausta kuluttajien toiveista. Eläinten pitäminen pienissä häkeissä on yhä useamman mielestä vastenmielistä. Edes pohjoisen viimoissa elävien suomalaisten enemmistö ei pidä nykymuotoista turkistuotantoa säilyttämisen arvoisena.

Turkishuutokauppojen huono menestys on vienyt pohjan taloudelta. Alan yrittäjien määrä on huvennut huimaa vauhtia. Isoista pankeista OP-ryhmän ja Nordean edustajat ovat jo sanoneet suoraan, ettei alan huono tilanne mahdollista lisärahoitusta.

Emäpitäjistä kuuluu jo selkeitä viestejä. Lopettaneiden tarhojen tiloja puretaan länsirannikon maakunnissa ja tilalle toivotaan vaikka aurinkovoimaa.

Tarhoihin levinnyt lintuinfluenssa on kuin viimeinen pisara murheiden virtaan.

Tarhoihin levinnyt lintuinfluenssa on kuin viimeinen pisara murheiden virtaan. Kymmeniä tuhansia minkkejä lopetetaan ja siten tarhoilla huolella vuosien mittaan jalostetut minkkikannat menetetään. Menetysten ja epävarmuuden keskellä pitäisi vielä investoida tiloihin, joihin linnut eivät pääse sisälle levittämään tauteja. Mahdoton yhtälö.

Ja vielä yksi pisara: silakat. Euroopan komissio esittää merkittävää vähennystä silakanpyyntiin Itämerellä ja silakasta iso osa hyödynnetään rehuksi muun muassa minkeille.

Vihreät on esittänyt turkistarhauksen hallittua alasajoa jo vuosien ajan, uudestaan ja uudestaan. Tarhauksen lopettaminen olisi teko eläinten oikeuksien puolesta. Nyt pandemian uhka nostaa asian uudella tavalla ajankohtaiseksi. Muutamalla turkistarhalla on jo havaittu viruksen mutaatioita, ja on esitetty mahdollisuus uudesta pandemiasta. Vaikka todennäköisyys on ilmeisesti pieni, se on riittävän suuri syy ryhtyä toimiin.  Suomi ei saa olla seuraavan pandemian alkupiste.

Hallituksen viesti on tähän asti ollut tyly ja tarhaajat on jätetty markkinavoimien armoille. Näin ei saisi tapahtua. Samalla kun päätetään turkistarhauksen kiellosta, pitää tarjota muutos- ja investointitukia, uraneuvontaa ja -valmennusta, opintoseteleitä ja yritysneuvontaa. Alan tekijöille pitää antaa mahdollisuus siirtyä elämässä eteenpäin, joko uuteen ammattiin tai yritystoimintaan tai vaikka ennenaikaiselle eläkkeelle.

Turkistarhaajille pitäisi tarjota parempi kohtalo kun turveyrittäjille. Hallituksen on kyettävä tähän, vaikka kokoonpanossa on niin rkp kuin kokoomuskin.