Miksi ilmastotoimet herättävät ärtymystä? Tuuli Orasmaa etsi vastausta maatilojen arjesta

Jos maatalouden ilmastotoimia halutaan toteuttaa oikeudenmukaisesti, on hyväksyttävä turvepeltoja koskevat rajoitukset ja kiellot. Oikeudenmukaisessa siirtymässä keskittyminen yksityiskohtiin ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan maataloutta laajempia muutoksia, ilmenee Tuuli Orasmaan kirjasta “Maatalouden tulevaisuus”.

Sytykkeen kirjan kirjoittamiselle antoi maatalouden ilmastokeskustelu. Orasmaa ihmetteli, miksi hänen mielestään neutraalit faktat esimerkiksi Itämeren rehevöitymisestä nostattivat ärtyneitä kommentteja somessa. Jotkut kokivat, että taas kirjoitettiin ikävästi ja syyllistettiin.

“Halusin ymmärtää epäsuhtaa miten minä koen asiat ja miten joku muu maataloudessa asiat kokee. Miksi asiat tulkitaan näin.”

Vastausta hän lähti etsimään kiertämällä maatiloja Kirkkonummelta Ivaloon ja haastattelemalla viljelijöitä. Kohtaamisista syntyi kirja, jonka pääosassa ovat viljelijät ja karjankasvattajat. Ääneen pääsevät myös tutkijat ja monet maaseudun asiantuntijat.

Kirja kuvaa, miten maatiloilla koetaan kehitys, jonka tuloksena on sekä ympäristökriisi että heikko kannattavuus. Vähennysyrityksistä huolimatta maatalouden päästöt ovat jatkaneet kasvuaan. Moni viljelijä uurastaa uupumukseen asti kehnolla palkalla ja syntipukin leima otsassa. Toisaalta Orasmaa kumoaa stereotypioita, joita maatalouden tilasta usein esitetään.

Matkan varrella Orasmaalle on entisestään kirkastunut, miksi ilmasto- ja ympäristötoimia on turha tuputtaa ellei niitä koeta oikeudenmukaisiksi.

“Ilmastokeskusteluun liittyy paljon huolia, joita ei ole osattu käsitellä rakentavalla tavalla. Jos reiluus -kysymystä ei oteta vakavasti ja ilmastotoimia pidetään epäreiluina, hyvät ideat voivat valua hukkaan.

Orasmaa on kotoisin kasvinviljelytilalta. Oma työ erityisasiantuntijana maa- ja metsätalousministeriössä vilisee maatalouden terminologiaa, mutta maatilan arki on jäänyt vieraaksi.Traktoria hän ei koskaan opetellut ajamaan tai tunnistamaan rikkakasveja.

Vierailut maatiloilla ja viljelijöiden haastattelut pakottivat paperityöläisen kyseenalaistamaan omia ajatuksiaan ruuantuotannosta ja perustelemaan mielipiteitään. Jotkut kohtaamiset ovat jääneet mieleen sykähdyttävinä ja hämmentävinäkin.

“Juuri raivatun pellon näkeminen oli vaikuttavaa. Myös sikalassa ja broilerihallissa vierailu herätti tosi paljon tunteita.”

Keskiarvot maalaavat lohduttoman kuvan

Millaisen arjen Tuuli Orasmaa maatiloilla kohtasi? Yhtä vastausta kysymykseen ei ole, sillä todellisuutta ei kuvata keskiarvoilla. Vain niitä tuijottamalla tilanne näyttää lohduttomalta.

Suomessa maatila tuottaa tuloa keskimäärin alle 2000 euroa kuukaudessa. Arvioiden mukaan lähitulevaisuudessa joka päivä lopettaa kaksi maatilaa. Tulotasoa se ei välttämättä parantunut, mutta työmäärä ja riskit lisääntyivät.

Maatalous aiheuttaa enemmän ilmastopäästöjä kuin tieliikenne. Maatalouden päästöistä turvepellot tuottavat puolet. Turvepeltojen rajoitukset vähentäisivät tehokkaasti päästöjä, mutta moni viljelijä kokee rajoitukset epäreiluina.

Viljelijät uupuvat, kokevat syyllistämistä, riittämättömyyden tunnetta  ja arvostuksen puutetta.  

Kouvolalainen viljelijä Tommi Hasu kuvaa tilannett Orasmaan kirjassa: “Tulee voimaton olo, koska ei tämä ole minun vikani, maanviljely on pitkäjänteisen maatalouspolitiikan tulos”

Hyvin pärjääviä tiloja ja uudistushenkeä

Todellisuus on kuitenkin vivahteikkaampi kuin keskiarvojen ja lööppien maalaama kuva. Osa maatiloista pärjää hyvin. Joillekin maatalous on sivutoimi, eikä tilan kannattavuus ole kohtalon kysymys. Eivätkä kaikki viljelijät kyseenalaista ilmastotoimia tai kulje etujärjestöjen talutusnuorassa.

Maatalouteen liittyvässä päätöksenteossa kuullaan yleensä etujärjestöjä. Onko muiden mahdollista saada ääntään kuuluviin?

“Olen varovainen antamaan neuvoja. Viljelijät varmaan itse parhaiten  tietää, olisiko mahdollista, että samanmielisten ääntä saataisiin jollain muulla tavalla kuuluviin kuin etujärjestöjen kautta”

Esimerkkinä positiivisesta kehityksestä Orasmaa nostaa viljelijöiden kiinnostuksen maaperän kasvukuntoa ja ilmastonmuutosta hillitseviin viljelymenetelmiin. Elintarvikealalla on myös toimijoita, jotka ovat valmiita maksamaan lisähintaa kestävästä tuotannosta.

Maatalouspolitiikan muuttaminen ei riitä

Oikeudenmukainen siirtymä edellyttää myös kipeitä muutoksia. Niitä tarvitaan  politiikkaan, jossa suuri osa tuista maksetaan hehtaarien perusteella eikä ympäristö- tai muista hyödyistä yhteiskunnalle.

“Ilmastopäästöjen kannalta mennään väärään suuntaan, jos turvepeltojen käyttöä ei rajoiteta ja raivausta lopeteta. Kun päätökset tehdään nyt, saadaan siirtymäaikaa, mikä tuo oikeudenmukaisuutta ja pelivaraa.”

Siirtymän haitat eivät kuitenkaan saa kasautua, ja yhteiskunnan on oltava valmis maksamaan riittävä korvaus.

“Pelkällä maatalouspolitiikalla oikeudenmukaista siirtymää ei tehdä, koska ruokamarkkinoilla on niin valtava merkitys”, muistuttaa Orasmaa.

Esimerkkinä ruokamarkkinoiden vaikutuksesta  voi pitää teollisuuden ja kaupan välille syntynyttä tilannetta Ukrainan sodan alussa. Sota nosti viljelijöiden ennestään korkeita tuotantokustannuksia ja kauppa kuluttajahintoja. Viljelijöille kuluttajahintojen nostosta ei alussa herunut mitään. 

Maaseudun tulevaisuus -kirja tekee selväksi, ettei oikeudenmukaista siirtymää voi pakkosyöttää. Hyväkin idea saatetaan tyrmätä, jos sen esittää väärä puolue. 

Oikeudenmukaisen siirtymä onnistuu vain, kun suunnitteluun otetaan mukaan eri väestöryhmät ja opetellaan oikeasti kuuntelemaan.

“Jos tuohdutaan jo otsikosta, ei koskaan päästä keskustelemaan, mikä ehdotuksessa on pielessä. Miten siitä voisi tehdä reilun.”

“Nyt muodostetaan ennakkoluuloja eri puolueista, etujärjestöistä, kansalaisjärjestöistä, maalaista tai kaupunkilaisista, niin vaikka pitäisi pysähtyä kuulemaan, mitä he oikeasti yrittävät sanoa”, summaa Orasmaa.

Tuuli Orasmaa: Maaseudun tulevaisuus. Vastapaino 2023.

Kirjasta järjestetään keskustelutilaisuus Helsingin keskuskirjasto Oodissa tiistaina 3. lokakuuta klo 17–19