Rehnin kaksoiskierre hämmentää

Presidenttivaalien erikoisuus on tällä kertaa ollut lukuisten kannatusyhdistysten toiminta. Turuilla ja toreilla, markkinoilla, tapahtumissa ja muuten vaan kadun varsilla kerätään kortteja aivan poikkeuksellisella tavalla.

Varteenotettavista ehdokkaista kannattajakortteja keräävät Pekka Haaviston lisäksi Olli Rehn ja Mika Aaltola. Pelkästään puolueiden ehdokkaita ovat Alexander Stubb, Harry Harkimo, Jussi Halla-aho, Li Andersson ja Jutta Urpilainen.

Urpilainen tosin ei vielä ole sanonut juuta eikä jaata noin virallis-julkisesti, sillä hän haluaa jatkaa komissaarina mahdollisimman pitkään. Julkisuudessa on jo ihmetelty moista venkoilua, mutta demariehdokkaan mahdollisuudet ovat niin pienet, että se on täysin ymmärrettävää.

Rkp ei asettanut omaa ehdokasta, sillä Anna-Maja Henriksson ilmeisesti arveli, etteivät voimat riitä kaikkeen eikä halunnut päästää Anders Adlercreutziakaan keräämään meriittejä.

Olli Rehn teki yllättävän kaksoiskierteen, sillä hänen kannattajansa keräsivät ensin 20 000 kannattajakorttia ja sen jälkeen keskusta valitsi Rehnin puolueen ehdokkaaksi ylimääräisessä puoluekokouksessa 23.9.. Kannattajakortteja kerättiin kyllä keskustan teltoilla ja tilaisuuksissa eri puolilla maata, mutta kaikilla kortin allekirjoittaneilla ei varmasti ollut käsitystä tulevasta kaksoishatusta.

Ketä tämä mahdollisesti harmittaa?

Ehkä niitä aktiiveja, jotka tohottivat tavallaan turhaan korttikeruun kanssa. 

Ehkä niitä, jotka olisivat allekirjoitustilanteessa mielellään tienneet selkeämmin, mikä on pelin nimi.

Pekka Haaviston kampanjassa nimien keruu on sujunut hyvin ja Haaviston kampanjan avauksessa ensi viikolla 3.10. ilmeisesti kerrotaan tähänastinen korttisaalis. On vaikea kuvitella, että Rehnin aktiivisuus olisi mitenkään syönyt Haaviston pottia.

Mika Aaltolan tiimin tuntoja voi vain arvailla. Rehnin ja Haaviston tiimit ovat olleet viime kuukausina selvästi enemmän näkyvillä, mutta onhan tässä vielä matkaa viimeiseen korttien jättöpäivään 12.12.2023.

Suurinta harmitus taitaa kuitenkin olla Paavo Väyrysellä, joka käy yhä surullisemmalta näyttävää omaa poliittista varjonyrkkeilyään. Väyrynen on suoraan myöntänyt, ettei kannattajakortteja ole kertynyt kovin korkeaa pinoa. Tuskin Rehn kuitenkaan suuntasi temppuaan Väyrysen suuntaan, ainakaan kokonaan, sillä niin suurta uhkaa politiikan ikiliikkujasta tuskin oli.

Käytännön harmia Rehnin tempusta puolestaan on Helsingin keskusvaalilautakunnalle, jonka pitää tarkistaa tuhannet käsin tuherretut laput ja varmistaa, ettei samaa nimeä löydy kuin yhden ehdokkaan pinosta. Keskusvaalilautakunnassa varmasti juotaisiin kakkukahvit, jos Rehnin kannatusyhdistys vetäisi korttinsa pois.

Koko korttishow on syytä siirtää digitaaliseksi, ja tämä varmasti toteutuu seuraaviin vuoden 2030 presidentinvaaleihin mennessä. Toisaalta se on vahinko, sillä korttien keruu on erinomainen keino käynnistää vaalikampanja. Siinä näkee jo hyvissä ajoin, keitä ehdokas kiinnostaa ja mitä he ehdokkaalta odottavat.