Kun tulimeri uhkaa, karisee sivistyksen pintakiilto

Ilmastokriisin seuraukset ovat moninaiset ja Jens Liljestrandin kirjassa Vaikka kaikki päättyisi keskitytään ihmisten käyttäytymiseen kriisitilanteessa. Samaan aikaan kun ilma muuttuu yhä raskaammaksi hengittää, peruselintarvikkeista on pulaa ja kaikki ympärillä muuttaa muotoaan, ihmisten on vaikea uskoa totta todeksi.

Monella tapaa elämä jatkuu tutussa uomassa. Pariskunnat riitelevät, nuoret ihastuvat toisiinsa, jotkut uhrautuvat muiden eteen, jotkut välttelevät vastuuta. Kirjassa kuvataan meille kaikille tuttua ja turvallista samalla kun maailma ympärillä kirjaimellisesti palaa.

Mitä tehdä, kun ei ole sähköä, puhelimet mykistyvät, autoista loppuu bensiini (tai sähkö!)? Minne paeta, kun tulimeri ympäröi, junat eivät kulje, eivätkä eteläisen Ruotsin kaupungit halua lisää ilmastopakolaisia? Kuka osaa hyödyllisiä taitoja, siis muutakin kuin somevideoiden tekoa?

Kirja imaisee mukaansa, koukuttaa ja huvittaa ja yhtä lailla se järkyttää, sillä juuri tuollaisia me olemme. Pohjoismaisesta yhteiskunnasta löytyy kaiken tasa-arvon ja hyvinvoinnin keskeltä se Solsidan-jengi, jolle vain kallein on parasta, ruokaa ei haluta jakaa edes nälkää näkevän lapsen kanssa eikä kodista löydy yösijaa sitä vailla olevalle.

On aina niitä, joille ankeriaskin on erityisen herkullinen nimenomaan siksi, että se saattaa olla se lajinsa viimeinen yksilö.  

Sitten ovat henkilöt, jotka löytävät itsestään uusia voimia vaikeuksien edessä. Elämälle löytyykin uudenlainen merkitys, kun huomaa voivansa auttaa muita ja olla hyödyksi.

Liljestrand kuvaa uskottavasti myös sitä raivoa, joka muhii pinnan alla. Miksi poliitikot eivät oikeasti ryhtyneet kamppailemaan ilmastokriisin pysäyttämäksi? Miksi media ei ollut hereillä vaan kirjoitti milloin mistäkin turhanpäiväisestä?

Nuoret ovat kirjassa tekijöitä, hyvässä ja pahassa. Jotkut heistä tekevät sankaritekoja, jotkut ryhtyvät tuhoamaan ”Solsidania”, heiluttamaan yhteistä venettä.

Aivan oikeassa elämässäkin nuorilla on kaikkein eniten menetettävää ilmastokriisin edetessä. Heidän elinaikanaan nähdään yhä pahenevia tulvia, myrskyjä ja kuumuutta sekä evakuointeja, pakolaisuutta ja epätoivoa.

Vaikka kaikki päättyisi on kirja, jonka toivoisi päätyvän mahdollisimman monen lukulistalle. Teos on terävä kuin kirurgin veitsi analysoidessaan ihmisluonnon pimeää puolta. Turha kuvitella, että naapurimaa Suomessa ollaan yhtään kummempia.

Jens Liljestrand: Vaikka kaikki päättyisi (Även om allt tar slut suom. Jaana Nikula) WSOY 2022