Maahanmuuttajat ja rajalla värjöttelevät – mihin olemme valmiita?

Suomea koettelee talouden taantuma ja esimerkiksi rakennusalalla työskenteleviä virolaisia palaa nyt suurin joukoin kotimaahansa. Tämän hetken taloustilanne ei kuitenkaan poista sitä, että Suomi tarvitsee ulkomaista työvoimaa. Väestö vanhenee, vauvoja syntyy entistä vähemmän ja tämän yhtälön ymmärtävät lähes kaikki puolueet ja talouselämän edustajat.

Koronakriisi vähensi maahanmuuttoa koko EU:n alueella, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan on lisännyt muuttajia. Muuttoliikettä on luvassa myös sen vuoksi, että ilmastomuutos tekee yhä useampia alueita elinkelvottomiksi kuivuuden, tulvien ja ylipäätään epävakaan ilmaston vuoksi.

Viime vuonna Suomeen saapui väkeä ennätystahtiin, 50 000 henkilöä, erityisesti Aasiasta. Korona-ajan paineet purkautuivat vauhdilla ja tulijoita riitti myös Venäjältä, peräti 6 000 henkeä. Tulijoita houkuttelevat työt ja opiskelut ja tilastoissa näkyy myös selkeästi se, että maahanmuuttajien työllisyysaste on jo suomalaisten tasolla ja ylikin.

Ainoa ryhmä, jossa kasvua ei viime vuonna ollut, oli turvapaikanhakijat. Tänä vuonna suunta on toinen ja maahan on saapunut jo noin 4 000 turvapaikanhakijaa. Itärajan ylittäneitä ei-venäläisiä on tässä luvussa vielä kovin vaatimaton määrä.

Itärajan tilanteessa on monta faktaa, joita ei käy kiistäminen. Fiktiota on, jos sanoo asian olevan yksinkertaisesti ratkaistavissa.

Venäjä käyttää valtapelinsä nappuloina ei-venäläisiä henkilöitä, jotka houkutellaan liikkeelle joko Venäjän alueelta tai suoraan sen ulkopuolelta. Tulijat ovat siis olleet läpikulkumatkalla esimerkiksi Syyriasta, Irakista ja Jemenistä. Näistä maista tulijat ovat tähän asti usein saaneet turvapaikanhakijastatuksen.

Järjestelyissä on mitä ilmeisemmin mukana sekä rikollisia ihmissalakuljettajia että venäläisiä viranomaisia. Järjestelyt on siunattu ylimmällä poliittisella taholla, sillä niin Putin hallitsema diktatuuri toimii.

Rajalla otetuista kuvista voi päätellä, että vaikka käytössä on ollut lastenpyöriä, lapsiperheitä on joukossa tähän asti ollut vain muutama.

Muutaman sadan tai tuhannenkin henkilön tulo maahan ei ole Suomelle katastrofi. Kokemusta pikamajoitusten järjestämisestä on ja lisäksi tiedetään, että kylmään ja pimeään maahan tulijoista osa yleensä jatkaa matkaansa Saksaan tai Britanniaan, jos vain voivat.

Ongelma ei ole nykytilanne vaan mahdollinen tuleva tilanne.

Ongelma ei ole nykytilanne vaan mahdollinen tuleva tilanne. Venäjä voi halutessaan mobilisoida rajalle kymmeniä tuhansia rajan yli pyrkiviä. Maaraja-asemien täydellinen sulkeminen on nyt puntarissa, mutta eihän sekään rajaa faktisesti sulje, kun rajaa on toista tuhatta kilometriä.

Jo nyt ovat myös Suomessa asuvat, työskentelevät tai opiskelevat venäläiset protestoineet äänekkäästi. Perhesuhteiden hoitaminen on vaikeutunut ja tätä on Venäjän mediassa jo paheksuttu.

Toisaalta myös luksusautojen vienti Venäjän rikkaille on vaikeutunut, mutta siitä ei ilmeisesti Putin niin paljon välitä eivätkä mediat kerro.

Itärajan yli tulevista voi sanoa, että he kaikki toivovat parempaa elämää. Osalla voi olla aivan epärealistisia käsityksiä siitä, mitä elämä vieraassa maassa, vieraan kielen ja kulttuurin keskellä on. Osa voi myös olla onnenonkijoita tai jopa rikollisia, jotka etsivät helppoa elämää oman kotimaansa ulkopuolella. Tämähän pätee kaikkeen muuttoliikkeeseen, myös siihen suomalaisten muuttoon ”Ameriikkaan” silloin aikoinaan.

Ei riitä, että ihminen on Suomessa “turvassa”, vaan hänen pitäisi myös päästä kotoutumaan.

Oli miten oli, jokaisen kohdalla on tulon perusteet käytävä erikseen läpi ja myönnettävä kansainvälisen oikeuden mukaista suojaa sitä tarvitseville. Kyseessä ei ole yhtenäinen joukko, vaan venäläisten tänne haalima kimara oman maansa jättäneitä. Heitä koskevat kuitenkin kansainväliset oikeudet eikä Suomi voi jättää heitä ei-kenenkään-maalle rajalle hankeen paleltumaan.

Suomen pitäisi myös tehdä kaikkensa, että tänne tulijat pääsisivät mahdollisuuksiensa mukaan koulutukseen ja töihin, eivätkä jäisi avustusjärjestelmän passivoimiksi. Ei riitä, että ihminen on Suomessa “turvassa”, vaan hänen pitäisi myös päästä kotoutumaan. Näissä prosesseissa on vielä paljon kehittämistä. 

Itärajalla ei ole näköpiirissä yksinkertaisia ratkaisuja, mutta nyt ei ole syytä paniikkitunnelmaan tai hätäilyyn. Suomi liittyi Natoon, koska halusimme turvaa Venäjää vastaan ja naapurimaa näyttää nyt, mitä siitä seuraa. Tästä tilanteesta meidän on kuitenkin selviydyttävä ilman Naton tukea.