Milloin on suurituloisten vuoro?

Kun Orpon hallitus julkisti ohjelmansa, viesti oli selvä. Julkisen talouden tasapainottaminen maksatetaan erityisesti pienituloisilla ja ympäristöllä.

Hallitus sai linjastaan täyslaidallisen arvostelua. Moni ymmärtää taloustilanteen vakavuuden – paljon harvempi leikkausten kohdistamisen lapsiin ja nuoriin, sairaisiin ja köyhiin.

Kehysriihessä hallituksella olikin uudet nuotit. Hallituksen tiedotteen mukaan riihen päätöksissä huomioitaisiin nyt päätösten oikeudenmukaisuus.

Kolmen miljardin paketissa onkin aineksia, joilla taloustalkoisiin on yritetty saada mukaan myös keski- ja suurituloisia. Esimerkiksi ansiotuloverotuksen indeksitarkistusta ei tehdä kahdelle ylimmälle portaalle – eli suurituloisimpien ansiotuloverotusta ei höllätä inflaation mukana.

Hyvin nopeasti hallituksen välittävän naamion alta paljastui kuitenkin sama, vanha linja. 

Hyvä esimerkki on päätös eläkeläisten verotuksesta. Veronmaksajain Keskusliitto on arvioinut, että jos saa eläkettä 2 000 €/kk, hallitus kiristää verotusta. Jos taas saa eläkettä 7 000 €/kk, hallitus ei kiristä verotusta.

Sama pätee Veronmaksajain Keskusliiton mukaan palkansaajiin. Kaikki yli 9 000 €/kk tienaavat pääsevät hallituksen päätösten seurauksena voitolle. Eniten verotus kevenee yli 13 000 €/kk ansaitsevilla.

Taloustilanteen vakavuuteen vedoten hallitus siis ottaa pieni- ja keskituloisilta enemmän leikkauksilla ja veronkorotuksilla. Taloustilanteen vakavuudesta huolimatta hallitus ei kuitenkaan kiristä suurituloisten verotusta – tai jopa keventää sitä entisestään.

Kuinka vakava taloustilanteen pitää olla, että myös suurituloisilta voitaisiin vaatia vähän enemmän? Missä vaiheessa hallituksen mielestä on rikkaimpien vuoro auttaa kuromaan valtiontalouden vajetta umpeen?

Hallituksen käänteinen Robin Hood -linja istuu heikosti suomalaisten enemmistön oikeustajuun. Pääministerin viestintäavustaja Katri Mannisen mukaan on kuitenkin ihan oikein jättää suurituloiset veronkorotusten ulkopuolelle, koska he maksavat jo korkeampaa veroa. 

Tämän oikeudenmukaisuuskäsityksen mukaan pieni- ja keskituloiset osallistuvat taloustalkoisiin sillä, että he joutuvat maksamaan enemmän veroja. Suurituloiset puolestaan osallistuvat taloustalkoisiin sillä, että he jatkavat verojen maksamista entisellä tai jopa alhaisemmalla tasolla.

Hallituksen mukaan on reilua, että 2 000 kuussa saava eläkeläinen maksaa veroja nykyistä enemmän. Samalla hallituksen mukaan on reilua, että 13 000 euroa kuussa saava palkansaaja maksaa veroja nykyistä vähemmän.

Ja näinhän saa luonnollisesti ajatella. Eri puolueilla on ilmeisen erilaisia käsityksiä oikeudenmukaisuudesta. Näen kuitenkin ajattelutavassa erityisesti kaksi ongelmaa.

Ensinnäkin hallituksen perusteluja olisi helpompi ymmärtää, jos suurituloiset todella maksaisivat korkeimpia veroprosentteja. Näinhän ei läheskään aina ole.

Suurituloisilla suurempi osuus tuloista kertyy pääomatuloista, joita verotetaan kevyemmin. Kaikkein rikkaimmilla on myös juristien armeija, joka keksii tapoja kikkailla tuloja verotuksen ulkopuolelle.

Toiseksi linjaa ei kerrottu avoimesti äänestäjille ennen vaaleja. Vai muistatteko sen vaalitentin, jossa Petteri Orpo lupasi leikata pienituloisilta ja kiristää keskituloisten eläkeläisten verotusta, mutta samalla keventää juuri suurituloisten verotusta?

Suomen taloustilanne on vaikea. Sopeutustoimet eivät ole helppoja. Siksi on tärkeää, että sopeutus tehdään mahdollisimman reilusti. 

Pienituloisilta edellytetään jatkuvasti jo valmiiksi niukasta elintasosta tinkimistä. Ei ole kohtuutonta, että myös suurituloiset maksaisivat nykyistä enemmän.

Oras Tynkkynen

Kirjoittaja on vihreiden varapuheenjohtaja