Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus miljardibisnes Suomelle

Leikkauskohteita on helppo löytää, mutta uutta taloudellista toimintaa ei niinkään. Tämän vuoksi, kun uutta miljardibisnestä ehdotetaan, tulee sitä ainakin harkita. Pelkästään leikkaamalla emme saa yhteiskuntaa jaloilleen ja hyvinvointivaltion olemassaoloa jatkettua pitkälle tulevaisuuteen.

Osallistuin hiljattain paneeliin, jossa käsiteltiin kysymystä, voisiko Suomi tehdä uutta vientibisnestä tarjoamalla muiden maiden käytetylle ydinpolttoaineelle loppusijoituspalveluita. Paneelikeskustelu oli osa The Case for Waste -nimisen selvityksen julkaisuseminaaria ja siinä oli keskustelijoita useilta eri yhteiskunnan sektoreilta.

Selvityksestä käy ilmi, että “loppusijoitusbisnes” on iso mahdollisuus. Vuositasolla liikevaihto olisi sadoista miljoonista yli miljardiin ja projektin kesto voisi olla 50-100 vuotta. Tällainen palvelu helpottaisi ydinvoiman rakentamista kaikkialla, mikä puolestaan edistäisi ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillintää.

Äkkiseltään tämä voi kuulostaa hurjalta, kun Simpsoneista tutut mielikuvat alkavat pyöriä mielessä. Käytetyn ydinpolttoaineen käsittely ja varastointi on kuitenkin huolellista ja tarkasti säänneltyä hommaa ja Suomessa on juuri nyt maailmanluokan osaaminen tällä alalla. Vuosikymmenten selvitysten ja tutkimusten jälkeen on selvää, että esimerkiksi Suomessa kohta käyttöön otettava ONKALO tulee olemaan erittäin turvallinen ja vähähaittainen tapa hoitaa loppusijoitus vastuullisesti. On hyvä pitää myös mielessä, että ydinjäte ei ole tiettävästi vielä aiheuttanut yhtään henkilövahinkoa, vaikka ydinvoimaa on tuotettu jo pitkään.

Ensimmäinen askel voisi olla suomalainen täyden palvelun SMR-firma, joka vastaisi myös ydinjätteen varastoinnista asiakkaidensa puolesta. Tällaisia toimijoita ei länsimaissa ole juuri ollut, ja kyky tarjota ydinenergiaa palveluna jätehuoltoineen päivineen voisi poistaa monelta hankkeelta kitkaa ja alentaa kustannuksia. Tämä loisi suomalaisille firmoille uniikkia kilpailuetua, mutta vaatii lainsäädännön uudistamista. Se jatkaisi myös maailmankin mittakaavassa ainutlaatuista loppusijoitusluolan suunnittelun ja kehittämisen osaamisketjua, joka on nyt vaarassa katketa ONKALOn siirtyessä käyttöön. 

Suomi on jo ONKALO-projektin myötä edelläkävijä tällä alalla ja meiltä löytyy paljon huippuosaamista. Meillä on yli 2 miljardia vuotta vanha, erityisen vakaa kallioperä, ja yksi maailman vakaimmista demokratioista. Tämän teollisuudenalan bisneksen mahdollistaminen on paitsi hyödyllistä Suomen taloudelle, myös lähestulkoon moraalinen velvoitteemme, koska meillä on toimiva ratkaisu tähän ongelmaan, jonka kanssa monet maailman maat painivat.

Nyt kysymys kuuluu, onko meillä uskallusta käydä keskustelua ydinjätteen loppusijoittamisesta Suomeen.

Peppi Seppälä
Kirjoittaja on vihreä eurovaaliehdokas